Futispelit ovat kuin kaksi jalkapalloa, mutta aina silloin tällöin joku onnistuu tekemään asiat uudella tavalla. Näin teki Libero Grande pari vuotta sitten, ja nyt samaa yritetään jatko-osa Libero Grande Internationalissa.
Libero Granden erikoisuus on siinä, että pelaaja keskittyy ohjaamaan ottelussa vain yhtä miestä tekoälyn pitäessä huolen lopuista. Kokeilemisenarvoisesta ja yllättävän vähän käytetystä ideasta huolimatta peli jäi kuitenkin keskinkertaisen toteutuksensa vuoksi suurelta peliyleisöltä huomaamatta.
Jatko-osassa konsepti on säilynyt samanlaisena. Ennen ottelua pelaaja valitsee miltä tahansa pelipaikalta miehen, jota hän ohjaa koko pelin ajan. Pelaaja voi siis vaikkapa latoa maaleja hyökkäyspäässä, tilkitä joukkueensa alakertaa puolustajana, tai hyppiä pallojen eteen maalivahtina.
Erikoiseksi touhun tekee se, ettei pelaaja välttämättä olekaan jatkuvasti tapahtumien keskipisteessä. Joillekin homma sopii varmasti hyvin, sillä niin pääsee maistamaan esimerkiksi puolustajan rankkaa arkea, jossa taklaukset, kaksinkamppailut ja purkupallot näyttelevät pääosaa, eikä maalintekoon ja pelinrakenteluun ole juuri asiaa. Toisista tekemisen puute ja pelkkä satunnainen kosketus pelitapahtumiin saattavat tuntua pitkästyttävältä.
Mikäli haluaa säilyttää edes jonkinlaisen kontrollin pelitapahtumiin, kanssapelaajille voi ohjeita hyökkäys ja puolustusalueella. Niille voi hyökkäyspäädyssä käskeä laukomaan tai syöttämään ja vastaavasti puolustusalueella taklaamaan vastustajan hyökkääjiä. Muutoin pelaajat tekevät ratkaisunsa oman päänsä mukaan.
Tee-se-itse-futari
Mukana on 32 maajoukkuetta (ei kuitenkaan Suomea), mutta lisenssin puuttuessa pelaajien nimet on ovat väännöksiä oikeista. Nimieditorilla nimet voi kuitenkin muuttaa, mikäli asia häiritsee.
Kätevällä pelaajaeditorilla voi tehdä oman virtuaalipalloilijansa, ja säätömahdollisuuksia on ainakin riittämiin. Suojattinsa kasvot voi nimittäin valita 49 erilaisen vaihtoehdon joukosta, ja erilaisia hiusmallejakin on kymmenittäin. Eri asia onkin sitten se, ehtiikö pelaajien pärstiä pelin tiimellyksessä juuri ihailemaan.
Pelivaihtoehtoja on tavallisten näytösotteluiden lisäksi vain kolme, eikä niissä pelaavien joukkueiden määrää voi itse säätää, sillä kaikki joukkueet osallistuvat automaattisesti jokaiseen kilpailuun. Ennen otteluita vapaapotkut, rankkarit ja kulmapotkut voi treenata harjoituksissa, joissa voi myös testata kontrollit ilman vastustajaa.
Erikoistilanteisiin kannattaa paneutua huolella. Ne ovat kohtalaisen haastavia ja pelin parasta antia. Etenkin vapaapotkuissa laukaisuvalikoima on todella laaja. Pelaaja määrää ensin potkulle raamit osoittamalla, minne hän haluaa vetonsa suuntautuvan. Sitten valitaan pallosta osumakohta, johon pelaaja lapikkaansa heilauttaa ja lopuksi määrätään vielä potkun voimakkuus.
Ensimmäisessä versiossa kamera seurasi koko ajan vain ihmispelaajaa, jolloin pelitapahtumista oli vaikea saada selkoa. Nyt tilanne on korjaantunut, sillä alkuperäisen vaihtoehdon rinnalle on tuotu kuvakulma, jossa kamera kääntää pelaajan rintamasuunnan aina palloa kohti, jotta mies tietäisi missä mennään. Tämä vaikeuttaa liikkumista hieman, mutta on ratkaisuna huomattavasti käytännöllisempi.
Haastetta kaivattaisiin
Kovinkaan haastavaksi peliä ei voi väittää. Vaikeustason määrittäminen on vähintäänkin erikoinen, sillä tekoälyä vastaan pelattaessa sekä oman että vastustajan tason voi valita neljästä vaihtoehdosta. Kovin merkittäviä eroja niiden välillä ei tuntunut kuitenkaan olevan. Pääosin niiden vaikutus ilmeni ihmispelaajan joukkuetovereiden peliesityksissä. Mitä korkeampi vaikeustaso, sitä järkevämmin äijät kentällä huseeraavat.
Pelaaja voi melko huoletta kuljetella palloa omalta maalilta vastustajan maalille, sillä tekoälyn ohjaamat puolustajat eivät juuri taklauspeliä hallitse. Maalivahdit empivät vaastaantuloissa liian kauan ja torjuvat pallot yleensä eteensä, mistä ne on helppo tuupata tyhjään maaliin.
Koska sooloilu tuottaa parhaimman tuloksen, pelikavereita tulee käytettyä lähinnä seinäsyötöissä. Äijät osaavat syöttöpelin niksit, sillä ne antavat passit yleensä sopivasti eteen, eikä pelaajan vauhti hidastu. Lisäksi tyhjän syöttötilan hakeminen on paitsi kannattavaa, se luo myös tunteen oikeasta jalkapallosta, jossa oivaltavalla sijoittumisella on suuri merkitys.
Pelkkä kärkkäri
Hyvästä ideastaan huolimatta Libero Grande Internationalissa on turhan paljon puutteita, jotka syöksevät sen keskinkertaisuuden alhoon. Kaksinpeli on suorastaan surkea, sillä jaettu ruutu hidastaa peliä huomattavasti ja kenttätapahtumista on entistä vaikeampi saada selvää.
Lisäksi pelipaikan valinta vaikuttaa tekemisen määrään liiaksi. Maalivahdilla pelatessa saa suurimman osan ajasta vain seisoskella paikallaan, kun taas keskikenttämiehellä voi sahata kenttää edes takaisin, vaikka se ei pitemmän päälle olekaan järkevää.
Ulkoasussa olisi paljonkin parantamisen varaa ja helppous lyhentää sen elinikää huomattavasti. Toki uuden ja erilaisen kokeileminen futispelirintamalla on aina kunnioitettavaa, mutta Libero jää puutteitensa takia vain erikoisuudeksi.
77
