Reiner Knizia on tuottelias ja arvostettu saksalainen lautapelisuunnittelija, jonka peleissä on usein joku pisteytykseen liittyvä matemaattinen jippo. Syitä tähän ei tarvitse hakea kovin kaukaa, sillä mies on matematiikan tohtori. Lost Cities perustuu Knizian korttipeliin, jonka suomennos tunnetaan nimellä Kadonneet kaupungit.
Lost Cities on tutkimusmatkateemalla höystetty kaksinpeli, jossa pelaajille jaetaan kahdeksan korttia. Omalla vuorolla pelataan yksi kortti ja otetaan yksi lisää. Kortti pöydätään yhteen viidestä eri värisestä rivistä: valkoinen kortti laitetaan valkoiseen riviin. Korttien numeroarvo vaihtelee kakkosesta kymppiin ja suurempaa numeroa ei saa laittaa pienemmän päälle. Ennen kakkosta saa pelata maksimissaan kolme kädellä merkattua kerroinkorttia. Yksi käsi tuo kaksinkertaiset pisteet, kaksi kolminkertaiset ja sitä rataa.
Jos ei halua tai pysty pelaamaan korttia matkariviin, se on hylättävä väriä vastaavaan pinoon pelilaudalle. Kun läpyskä on pelattu, käsi täydennetään pakasta sokkona tai laudalle hylätyllä kortilla.
Lost Cities on huomattavasti taktisempi kuin äkkiseltään luulisi: minne, milloin ja missä järjestyksessä pelaan? Jokainen kortti on harkittu riski, sillä varman päälle vetämällä tulee varmasti lättyyn.
Kadonneet kaupungit ei ole pasianssia, sillä vastustajan edesottamuksia täytyy pitää jatkuvasti silmällä. Erä päättyy, kun pakka loppuu ja korttituurin vaikutusta tasoitetaan kolmella erällä. Niin, se Knizian jippo: pisteet ovat plussalla vasta, kun niitä on yli 20 ja kertoimet pätevät myös miinuksiin.
Sierra Onlinen videopeliversio on addiktiivisen korttipelin pätevä käännös. Kortit erottuvat riittävän hyvin kuvaputkitelkkarin ruudulta, tekoäly ja Xbox Live -vastustajat antavat tiukan vastuksen. Xbox 360 vahvistaa Lost Citiesillä asemaansa lauta- ja korttipelifanin ykköskonsolina.
88
