Seikkailupelien historiassa on paljon yrittäjiä, mutta valitettavan vähän onnistujia. LucasArts kuuluu menestyjien joukkoon lähes virheettömällä hittipeliputkellaan, johon kuuluvat muun muassa sellaiset klassikot kuin The Secret of Monkey Island ja Indiana Jones and the Fate of Atlantis.
Vuosien ajan seikkailupelimaailmassa oli kaksi muuttumatonta vakiota, joiden varaan genren innokas fani saattoi huoletta laskea. Ensimmäinen oli Sierra ja toinen LucasArtsin täydellisyyttä hipovien seikkailujen menestyssarja.
Lucasin imperiumin pelisuunnittelijoilla tuntui riittävän mielikuvitusta ja viisautta loppumattomiin, sillä jokainen ulos tuleva peli oli toinen toistaan loistavampaa seikkailuviihdettä. Onnistuminen oli niin täydellistä, että jo pelkät todennäköisyyden lait tuntuivat alkavan taipua LucasArtsia vastaan.
Laadun lisäksi yksi LucasArtsin tunnusmerkkejä oli hiljainen ilmestymistiheys. Hyvää kannatti kuitenkin odottaa, sillä se seuraavakin peli oli kuitenkin vähintään hyvä, yleensä erinomainen. Nykyään seikkailujen tahti on laantunut jo lähes loppumiseen asti, mutta LucasArts kantaa yhä virheettömyyden sädekehää ympärillään. Tähän ei ole yksikään muu firma vielä pystynyt.
Kaliforniassa tapahtuu SCUMMia
George Lucas perusti alunperin LucasFilm Games -nimellä tunnetun pelifirman jo vuonna 1982 osaksi kasvavaa mediaimperiumiaan. Sen tehtävä oli osaltaan auttaa levittämään Lucasin ilosanomaa digitaalisesta vallankumouksesta. Ensimmäiset vuodet kuluivat muutamien vähemmän muistettavien pelien parissa, kunnes vielä nuori firma julkaisi ensimmäisen seikkailunsa vuonna 1986.
Samannimiseen Lucasin tuottamaan ja David Bowien tähdittämään fantasiaelokuvaan perustuva, David Foxin Labyrinth-peli innostutti aikanaan itse leffaa enemmän. Kovin keskinkertaisessa elokuvassa ilkeä Goblin King (Bowie) kaappaa Sarah-nimisen teinin pikkuveljen labyrintin keskellä olevaan linnaansa ja Sarahin täytyy selvitä sokkelon läpi apuun. Pelissä juoni on pitkälti sama, mutta seikkailu on alkua lukuun ottamatta toteutettu kokonaan alkukantaisella naksuttelusysteemillä, mikä oli aikanaan lähes ennennäkemätöntä. Nykyään peli ei enää suuremmin innosta, mutta vuonna 1986 se oli kiehtova välipala.
Labyrinthin jälkeen Sierran kasvava menestys seikkailujen parissa alkoi toden teolla kiinnostaa myös Lucasia. Tavoilleen uskollisena firma ei kuitenkaan halunnut luoda tekstiparseriin pohjautuvia pelejä. Mietintä- ja suunnittelukauden tulos oli oma kehitysympäristö, sittemmin jo legendaksi muodostunut SCUMM (Script Creation Utility for Maniac Mansion). Sen eri muunnoksia on käytetty kaikissa LucasArts-seikkailuissa aivan viime vuosiin asti.
Pelimoottori mahdollisti kokonaan hiiriohjattujen (tai silloin vielä ilotikulla väännettyjen) seikkailujen luomisen. Kaikki komennot oli listattu ruudun alalaitaan, josta ne valittiin ja sen jälkeen käytettiin ruudulla tai inventaariossa. Vuonna 1987 tämä oli suorastaan vallankumouksellista, ja seikkailumaailma jakautui nopeasti kahtia parserikannattajiin ja point'n'click-fanaatikkoihin. Tästä sai muun muassa alkunsa se, että englantilaiset pelilehdet eivät kohta kyenneet ymmärtämään muita kuin Lucasin seikkailuita seikkailupeleiksi lainkaan.
Ron Gilbert - mies kaiken takana
Päähahmo SCUMMin ja ensimmäisen sillä kehitetyn seikkailun, Maniac Mansionin takana on Ron Gilbert. Mies tuli alunperin LucasFilm Gamesiin töihin koodaamaan peliä Koronis Rift, jossa kerättiin muukalaisteknologiaa aikanaan vallankumouksellisessa fraktaalimaastossa. Pian Gilbert ajautui suunnittelemaan ensimmäistä seikkailupeliään, motivaationaan se, ettei hän pitänyt seikkailuista ja halusi luoda pelin, jonka parissa viihtyisi itsekin.
Gilbert keskusteli Gary Winnickin, yhden Lucasfilmin taiteilijan kanssa ja he saivat idean seikkailupelistä. Tästä muovautui lopulta Maniac Mansion, jahka he ensin saivat Lucasfilmin uskomaan ideaansa. Gilbert ohjelmoi peliä varten SCUMMin ensimmäisen version.
Gilbertin harteille on ajan myötä kasattu monenlaista meriittiä. SCUMMilla hän loi hiiriohjatun seikkailupelin vuosia ennen kuin siitä todella tuli massatuote. Sierran jatkuvasti henkensä heittävien sankareiden aikana Gilbertin päähahmot olivat käytännössä kuolemattomia, eikä edes katolta tai korkealta kalliolta putoaminen tappanut heitä.
Jotkut tahot pitävät Ronia myös peleissä nykyään yleisesti näkyvien välianimaatioiden isänä, sillä jo Maniac Mansionissa näytettiin välillä pätkiä muista maailman tapahtumista. Myös Monkey Island 2:ssa esitelty pelitapahtumiin reagoiva musiikki on Gilbertin ansiota.
Ronin seikkailupeliuran tarkastelu tuntuu suorastaan pelottavan samankaltaiselta kuin seikkailuiden kymmenen kärjessä -listan lukeminen. Maniac Mansionin jälkeen hän suunnitteli Noah Falsteinin ja David Foxin kanssa elokuvaan löyhästi perustuvan Indiana Jones and the Last Crusaden, sitten vuorossa olikin vuoden 1990 hittipeli The Secret of Monkey Island. Seuraavana vuonna illat kuluivat Monkey Island 2: LeChuck's Revengen parissa.
Vuonna 1992 suurimman hittinsä jälkeen Gilbert lähti LucasArtsilta ja perusti oman firman Humongous Entertainmentin, joka ryhtyi tekemään pelejä lapsille. Gilbert perusti myös Cavedogin ja tuotti Total Annihilationin. Humongous on myyty ja Cavedog lopetettu, mutta Gilbert on kanonisoitu legendaksi.
Naurakaa itsellenne
Hyvän pelimoottorin lisäksi yksi Ron Gilbertin merkittävimmistä anneista tietokonepelimaailmalle oli iskevä huumori. Maniac Mansionin hämäristä tempauksista lähtien Lucasin seikkailutuotantoa onkin leimannut pyrkimys hauskuttamiseen. Vakavat trillerit tai murhamysteerit on jätetty muiden huoleksi.
Sanotaan, että ihmisten saaminen nauramaan on viihdyttäjälle kaikkein vaikein tehtävä. Tästä huolimatta LucasArts on onnistunut tehtävässään hämmästyttävän hyvin. Indiana Jones -lisenssitkin sopivat mukaan, sillä Indy on hahmona sopivan lupsakka ja veikeä.
Ron Gilbertin lähdettyä vastuu useimpien seikkailuiden suunnittelusta laskeutui toisen lahjakkaan miehen, Tim Schaferin, harteille. Hän oli mukana avustamassa jo molemmissa Apinasaarissa, mutta pääsi ensimmäistä kertaa kokonaan ohjaksiin vuonna 1993 ilmestyneessä Day of the Tentaclessa. Hän on kunniakkaasti osaltaan jatkanut Gilbertin aloittamaa linjaa. Muita Schaferin suunnittelemia pelejä ovat Full Throttle ja Grim Fandango.
Apinasaarelta kajahtaa
Viimeisen viiden vuoden aikana seikkailupelit yleensä ovat kärsineet vakavasta räiskintäinflaatiosta. Sama on tuntunut myös Lucasilla, joka on vuoden 1995 jälkeen saanut ulos vain kolme seikkailua. Monkey Island sai järjestyksessä kolmannen osansa ja 1998 vierailtiin osittain kolmiulotteisessa kuolleiden maassa.
Edellisestä LucasArts-seikkailusta on jo ehtinyt kulua kaksi vuotta, mutta toivo siintää jälleen horisontissa. Kuolleiden maa ei ollutkaan ennuste genren tulevasta suunnasta, vaikka välillä siltä ehkä tuntui. Pitkään netissä eläneet huhut saivan kevään E3-messuilla vahvistuksen, kun LucasArts ilmoitti tekevänsä neljännen osan unohtumattomaan Monkey Island -sarjaan. Osan pitäisi ilmestyä ennen joulua.
Escape from Monkey Island siirtää Guybrushin ja poppoon kokonaan trendin mukaiseen kolmiulotteiseen maailmaan. Ennakkokuvat eivät innosta suuriin ylisanoihin, joten jää nähtäväksi, kestääkö LucasArtsin taika. Joka tapauksessa fanit saavat jäll
een lisää odotettavaa, ja skeptisimpien täytyy olla ainakin varauksellisen innostuneita. Itse pidän peukalot ja varpaat pystyssä LucasArtsin puolesta.
Apinasaaren salaisuus
Mikä se on? Ron Gilbert tietää, mutta ei suostu kertomaan. Joka tapauksessa vuonna 1990 alkanut Monkey Island -sarja on yksi seikkailuhistorian arvostetuimpia. Kaksi ensimmäistä osaa ovat monen mielissä yhä ylittämättömiä saavutuksia. Pelit sisältävät runsaasti viitteitä muihin Lucasin tuotteisiin, kuten Tähtien sotiin, Indiana Joneseihin ("X never marks the spot" on kestovitsi), jopa Terminator 2:een, jonka T-1000-efektit teki Lucasin imperiumiin kuuluva Industrial Light and Magic.
Merirosvotarinoista tuttu karibialainen ympäristö väännetään Apinasaarissa kokonaan uuteen, hullunkuriseen ilmeeseen. Vuonna 1990 ilmestyneessä ensimmäisessä osassa räkänokkainen Guybrush Threepwood on saanut päähänsä ryhtyä merirosvoksi, pystyyhän hän sentään tosimiesten tapaan pidättelemään hengitystään kymmenen minuuttia. Matkalla merten kauhuksi hän rakastuu kuvernööri Elaineen ja joutuu lopulta nokikkain pelottavan kummituskapteeni LeChuckin kanssa.
Pelistä on vaikea keksiä pahaa sanaa, sillä se on uskomattoman hauska, pitkä ja haastava. Muistetuin yksityiskohta on miekkataistelu: se kun käydään sanan säilällä, herjauksia vaihtamalla. Seikkailusta tehtiin sekä 16- että 256-värinen versio.
Juuri kun Guybrush luuli olevansa turvassa, jo useamman kerran kuollut LeChuck palasi vuonna 1991 pelissä Monkey Island II: LeChuck's Revenge. Tällä kertaa hän halusi kostoa ja käytti kaiken energiansa Guybrushin kiusaamiseen.
Peli ylitti jopa edeltäjänsä korkeat standardit olemalla joka alalla vieläkin parempi. Mukavasti svengaava tilanteisiin reagoiva musiikki kantoi sankarin aina legendaarisen nerokkaaseen loppuun asti, josta on yhtä helppo alkaa nävertää jatko-osaa kuin Thelman & Louisen lopusta. LeChuckin ja Guybrushin torailussa voidaan nähdä Ron Gilbertin hyvästit tutuille hahmoilleen, sillä kakkososan jälkeen Gilbert siirtyi oman yrityksensä pariin.
Monen mielestä Apinasaari-sarjan olisi pitänyt päättyä toiseen osaansa. Legendan varjolla on kuitenkin hyvä ratsastaa, ja LucasArts julkaisi vuonna 1997 kolmannen osan Guybrushin seikkailuista. Suunnittelijat olivat kyllä olleet mukana monissa LucasArtsin seikkailuprojekteissa, mutta Jonathan Ackley oli ohjelmoija ja Larry Ahern graafikko. The Curse of Monkey Island toistaa ehkä hieman liikaa edeltäjänsä teemoja, eikä sen huumori ole läheskään samaa luokkaa, mutta pelinä se on varsin onnistunut. Ainoastaan typerä loppu onnistuu vetämään mattoa koko myytin alta. Ron Gilbert on itsekin julkisesti kironnut Lucasin päätöstä saattaa Guybrush ja Elaine avioliiton satamaan.
Kokonaisuutena Monkey Island -sarja on yksi pelihistorian merkkipaalu. Pian pääsemme näkemään, miten neljäs osa Escape from Monkey Island onnistuu kantamaan edeltäjiensä luoman raskaan taakan. Projektia vetävät Michael J. Stemmle ja Sean Clark, joilla on krediitteinä mainio Sam & Max Hit The Road, ja peli on toteutettu 3D-grafiikalla.
Innokkaat fanit olivat jopa tekemässä omia jatko- ja esiosia Monkey Islandiin, mutta LucasArtsin lakisaappaat talloivat niin Fate of Monkey Island 2:n kuin Legends of LeChuckinkin.
Mies ja hattu
Yksi elokuvahistorian rakastetuimpia sankareita on toiminnallinen arkeologi Indiana Jones. Harrison Fordin siirryttyä muihin rooleihin ruoskaa heiluttava hattumies on jatkanut töitään niin sarjakuvissa kuin tietokoneen ruudulla. Mieleenpainuvimmat esitykset löytyvät kahdesta erinomaisesta LucasArts-seikkailusta.
Vuonna 1989 LucasArts sai tarjouksen tehdä peli vielä tekeillä olevasta kolmannesta Indiana Jones -elokuvasta. Steven Spielberg ja George Lucas kannustivat suunnittelijoita oma-aloitteisuuteen, mikä olikin tarpeen.
Pelkän käsikirjoituksen ja muutaman kuvauksista saatujen filmipätkien perusteella Gilbert, Fox ja Falstein asettuivat töihin. Tavoitteena oli tehdä peli, joka ei muistuta liikaa elokuvaa, mutta on silti tuttu sen nähneelle. Lopputulos Indiana Jones and The Last Crusade oli täydellinen menestys, jossa Indy matkustaa ympäri maailmaa etsiessään kuuluisaa Graalin maljaa. Loistavan pelillisen toteutuksen lisäksi Indyn hahmo onnistuttiin kaappaamaan ruudulle kadehdittavan hyvin.
Leffasarjassa Indyn tarina päättyi kolmanteen osaan, mutta se ei haitannut pelintekijöitä. Joidenkin huhujen mukaan jopa elokuvakäsikirjoitukseksi harkittu tarina kadonneesta Atlantiksesta toi odottavien fanien lohduksi Indyn takaisin vuonna 1992. Hal Barwoodin ja Noah Falsteinin tekemä Indiana Jones and the Fate of Atlantis on yksi LucasArtsin vakavimmista seikkailuista, vaikka päähahmo yhä säilyttikin oman luonteensa. Erityisen ihailtavaa pelissä on sen pitkä kesto ja mahdollisuus pelata se läpi kolmella hieman toisistaan poikkeavalla tavalla.
Atlantiksen tuhon jälkeen Indiana Jones on siirtynyt hyppimään Lara Croftin pillin mukaan pelissä Indiana Jones and The Infernal Machine, vieläpä Hal Barwoodin suunnittelemana. Innokkaat seikkailuharrastajat olivat tekemässä omaa jatko-osaansa Fate of Atlantiksen tarinaan, mutta projektin nettiosoite indyproject.indy3d.net ei enää vastaa. Lienevätkö Lucasin liukasliikkeiset lakimiehet iskeneet kiinni projektiin?
Yksi lonkero, kiitos
Kaikki alkoi vuonna 1986 meteorin iskeydyttyä erikoisen Edisonin perheen takapihalle. Hullu tohtori Fred on kaapannut Daven tyttöystävän ja kolme sankaria lähtee pelastusretkelle unohtumattoman kieroon vanhaan kartanoon.
Matkalla pelaaja törmää muun muassa myöhemmin legendaarisiksi kasvaneisiin lonkeroihin. LucasFilm Gamesin ensimmäinen oikea seikkailu Maniac Mansion on sekä pirullisen hauska, että aivoja kuluttavan vaikea. Koska pelin voi pelata läpi useilla eri hahmoilla, on moniin ongelmiin tarjolla erilaisia vaihtoehtoja.
Pitkä peli onnistuttiin aikanaan pakkaamaan Commodore 64:lle ja julkaistiin myöhemmin uudelleen hieman parannettuna versiona PC:lle.
Yksittäiseltä tarinalta vaikuttanut Maniac Mansion sai hieman yllättäen jatkoa vuonna 1993, jolloin Dave Grossman ja Tim Schafer luotsasivat ulos samoja hahmoja käyttävän Day of the Tentaclen. Siinä kolmen sankarin täytyy jälleen astua Edisonien kartanoon, tällä kertaa tavoitteena on pelastaa maailma mutatoituneen purppuran lonkeron maailmanvalloitukselta. Erittäin hauska aikamatkailusekoilu luottaa tekstiä enemmän kuvallisiin vitseihin, mutta on silti täydellisen nautittava seikkailukokemus. Ykkösen tapaan pelaaja hyppii kolmen eri hahmon välillä ja käyttää näiden yhteistoimintaa hyväkseen.
Jos ensimmäinen Maniac Mansion on jäänyt pelaamatta, ei hankintalistalle tarvitse laittaa kuin Day of the Tentacle. Se nimittäin sisältää tietokoneen, jolla voi oikeasti pelata läpi koko ensimmäinen seikkailu.
Yksittäisiä mestariteoksia
Verkkaisesta ilmestymistahdista johtuen LucasArtsin pelihistoriaan mahtuu runsaasti yksittäisiä seikkailuita. Ensimmäinen näistä on toinen SCUMMilla tuotettu peli, kimurantisti nimetty Zak McKracken and the Alien Mindbenders. Tässä David Foxin kynäilemässä vatsanväänteitä aiheuttavan hauskassa hulluttelussa Zak-niminen reportteri ajautuu pelastamaan maailman tyhmyyskonetta käyttäviltä muukalaisilta (ilmeisesti hän ei onnistunut.#nn). Mukana suunnittelussa olivat myös Ron Gilbert, Matthew Kane ja Da
vid Spangler.
Maniac Mansionin tapaan pelistä ilmestyi myöhemmin hieman paremman näköinen parannettu versio. Fate of Atlantiksen tavoin myös Zak on saamassa fanien itse tekemää jatkoa. Lisätietoja osoitteesta http://zak2.adventuregamer.com, ainakin vielä toistaiseksi.
Yksi LucasArtsin vähiten tunnettuja pelejä on vuonna 1990 Apinasaarten puristuksessa ilmestynyt Loom. Pelin suunnitteli legendaarisia tekstiseikkailuita julkaisseen Infocomin yksi suunnittelija, Brian Moriarty. Loom on mielenkiintoinen kokeilu, joka elää tyystin Joutsenlampea mukailevan musiikkinsa varassa. Tarinassa nuoren kutoja-Bobbinin heimo katoaa eräänä päivänä ja sankarin täytyy pelastaa heidät pahan noidan kynsistä. Fantasia-aiheisen pelin käyttöliittymä on puristettu minimiin, eikä hahmo voi tehdä muuta kuin soitella taikahuiluaan. Läpipeluuseen kului vain vajaa päivä, mutta kokemuksena Loom on helppoudestaan huolimatta kokonaisvaltainen. Pelistä on saatavilla 16- ja 256-väriset versiot.
Toisen Monkey Islandin jälkeen Lucasin ehkä hauskin seikkailu on Steve Purcellin samannimiseen kreisihuumorisarjakuvaan perustuva Sam & Max Hit the Road. Itse Purcellin sekä Sean Clarkin, Collette Michaudin ja Michael Stemmlen suunnittelemassa pelissä etsiväpari Sam (kaksikon rauhallisempi osapuoli) ja Max (täysin sekopää valkoinen kaniini) koheltavat läpi Yhdysvaltojen etsiessään tivolista kadonnutta lumimiestä. Huumori on tasapuolisesti sekä kirjoitettua että visuaalista, ja joukossa on muutamia kuolemattomia letkautuksia. Maxin hyperaktiivisuus yksinkertaisesti vie pelaajan mukanaan. Kaikki Sam & Maxit on koottu albumiin The Collected Sam & Max: Surfin' The Highway (Marlowe & Company, 1995).
Jos Loom oli lyhyt kokeilu, kuuluu Tim Schaferin luotsaama Full Throttle samaan joukkoon. Peli sijoittuu pölyiseen aavikkotulevaisuuteen, jossa prätkäjengin kingi Ben joutuu rahamiesten huijaamaksi. Lopulta hänen tehtäväkseen jää pelastaa maailman suosituin moottoripyörävalmistaja varmalta tuholta. Kokemuksena peli on mainio, ja sen grafiikka oli kuin piirrosfilmiä, mutta kesto on tosiaan valitettavan lyhyt.
Full Throttlen jälkeen oli vuorossa LucasArtsin pitkäaikaisin projekti, The Dig. Peräti kolme kertaa täysin uusiksi suunniteltu peli myöhästyi alkuperäisestä julkistusaikataulustaan lähes kaksi vuotta.
Sean Clarkin vetämässä, Steven Spielbergin ideaan perustuvassa seikkailussa kolme astronauttia teleporttautuu kuolleelta vaikuttavaan muukalaismaailmaan, josta he yrittävät epätoivoisesti keksiä kotiinpaluukeinoa.
The Dig on huumaavan kaunis peli, jonka parissa viettää aikaa jo pelkästään sen uskomattoman klassisen soundtrackin takia. Ulkoisten avujen lisäksi tekemistä riittää ja peli on erinomaisesti kirjoitettu. Tarinaa ovat Clarkin lisäksi tuottaneet Brian Moriarty ja itse Spielberg, ja dialogia on kirjoittanut tunnettu scifikirjailija Orscon Scott Card. The Dig on ehdottomasti yksi parhaista koskaan julkaistuista seikkailuista.
Tällä hetkellä LucasArtsin viimeisin seikkailu on 1998 ilmestynyt, Tim Schaeferin suunnittelema Grim Fandango. Film noir -elementtejä ja meksikolaista kuolleiden mystiikkaa yhdistelevä peli on hieman epätasainen, mutta lopulta varsin onnistunut (tai suorastaan mestariteos.#nn). Toteutuksessa kokeiltiin ensimmäisen kerran kolmiulotteisia elementtejä, mutta taustat piirrettiin vielä käsin.
Hetken näytti että LucasArts on kokonaan hylännyt seikkailupelit, varsinkin kun Tim Schaeferin lähtiessä firmaan ei enää jäänyt tekijämiehiä. Hyvän seikkailun ystävät odottavat nyt jännityksellä mitä Escape from Monkey Island tarjoaa.
LucasArtsin seikkailupelit
1986: Labyrinth
1987: Maniac Mansion
1988: Zak McKracken and the Alien Mindbenders
1989: Indiana Jones and the Last Crusade
1990: The Secret of Monkey Island, Loom
1991: Monkeys Island 2: LeChuck's Revenge
1992: Indiana Jones and the Fate of Atlantis
1993: Day of the Tentacle
1993: Sam & Max Hit the Road
1994: Full Throttle
1995: The Dig
1997: The Curse of Monkey Island
1998: Grim Fandango
2000: Escape from Monkey Island
