Minäkin osaan tehdä paremman! -lauseesta on saanut alkunsa moni. Pelit-lehdellä on 201-numeroisen historiansa aikana ollut satojatuhansia ellei miljoonia lukijoita. Mukava on ollut huomata, miten osa lukijoista on ajan myötä siirtynyt alan tekijöiksi – toimittaja Nnirvin onneton arvostelu on pistänyt vihaksi ja on ollut varsinainen pakko tarttua kättä pitempään kirjoitusvälineeseen. Josta seurauksena lehti on saanut uuden, tomeran arvostelijan. Myös lehden sarjakuvat ovat kirvoittaneet tulenkatkuisia ajatuksia ja muun muassa sellaiset sarjakuvamme suurhenkilöt kuin Milla ”Kiroileva Siili” Paloniemi ja Pertti ”Fingerpori” Jarla ovat tarttuneet piirtimeen Pelittiä toisessa kädessä tuskaisesti puristaen. KyöPelit – heräävätkö ne vielä henkiin?!
Nyt tähän Pelit-lehdestä inspiroituneeseen sarjakuvapiirtäjäjoukkoon on ilmoittautunut uusimmalla Nanna-nimisellä Arktisen Banaanin julkaisemalla kirjalla myös turkulainen (onhan niitäkin oltava) Tuuli Hypén.
City-kettu
Voiko sarjakuvaa, jossa julkisesti luetaan ja digataan Pelit-lehteä (ja Tex Willeriä), millään haukkua? Ei voi. Eikä tarvitse. Nanna on strippisarja, joka on sekä piirretty että kirjoitettu osaavasti – sekä taidolla että ajatuksella.
Nanna on ulkoiselta olemukseltaan reipas nuori nainen, jonka tuntee ketuksi (sillä sitä hän syntyperältään on) pystykorvista, tuuheasta hännästä ja punaruskeasta ihonväristä. Sarjan alussa kettutyttö suorittaa ihmisyyskurssin (katselemalla Salkkareita ja M.O.T:tä), jonka suoman sivistyksen turvin hän suuntaa maalta kaupunkiin. Realismia siis. Kaupungissa Nanna-kettu törmää ihmis-Rituun, jonka kämppiksenä alkaa varsinainen ihmisyyteen tutustuminen.
Nannan eläimellinen näkökulma maailmaan on siksi tuore ja oivaltava, että se on havaittu jo isoissakin lehtikustantamoissa ja sarja alkaa/on alkanut vuoden vaihteessa pyöriä parissa suuressa eteläsuomalaisessa sanomalehdessä sekä arkistrippeinä että isompina sunnuntaisarjoina. Lisäksi on luvassa myöhemmin tänä vuonna toinen strippikokoelma ja tulossa on pitempijuonisiakin lehtijuttuja. Siis vapise Viivi, Wagnerilla voi olla kohta ketunhäntä kainalossaan!
Pelit-kettu
Nanna-sarjassa myös pelataan paljon. Suhteestaan pelaamiseen Hypén sanoo näin: ”AHAHAHAHA pelejä, mainitsiko joku pelit? Mä hengitän ja syön pelejä, kaikenlaisia pelejä! Siis retropelejä, konsolipelejä, pc-pelejä, lautapelejä, roolipelejä, verkkopelejä, korttipelejä, tankkeja ja yksisarvisia ja vaiks mitä... Aloitin peliharrastuksen kuusivuotiaana iskän Commodorella. Sitten ei ollut enää paluuta. Olen nykyään pelien suhteen täysin kaikkiruokainen. Mitä nyt joku Barbie Horse Adventures ja Singstar jää lautasen reunalle.”
Entä sitten se Pelit-lehti, jota sarjassa oikein nimellä luetaan? Tähän Tuuli: ”Aluksi tilasin Computer Gaming Worldia Jenkeistä, mutta siirryin 90-luvulla Pelit-lehden lukijaksi. Se tulee tällä hetkellä avokille. Best of Both Worlds: saa lukea, muttei tarvitse itse maksaa tilausta! Tykkään Pelit-lehden rennosta ja reilusta pelaajilta pelaajille -asenteesta. Pelit ottaa myös ihan fiksusti kantaa pelikulttuurin trendeihin ja pelaamista koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Lehden juttuja ja peliarvosteluja on hauska lukea.”
Hauska on lukea Nannaakin.
– Tuuli Hypén: Nanna, Arktinen Banaani 2010, 64 sivua, 18 euroa.
