Madagascar (PS2) – Karvakvartetti karkuteillä

Dreamworksin Madagascar-animaatioelokuvaan perustuva hulvaton seikkailu koukuttaa pelaajansa mukavasti jo alkumetreillä. Kesään sopivasti asfalttiviidakosta on paettava vehreämpään viidakkoon.

New Yorkin eläintarhassa alkaa vipinä, kun pingviiniryhmä houkuttelee eläimiä aitauksen ulkopuolelle. Neljä pelotonta seikkailijaa, Marty-seepra, Alex-leijona, Melman-kirahvi ja Gloria-virtahepo, tarttuvat tilaisuuteen paeta aidon villiin Madagascarin viidakkoon.

Pakomatkan ongelmista selvitään hyödyntämällä kunkin eläimen omia luontaisia taitoja. Alex-leijona osaa karjua, raapia ja hyökätä, Marty-seepran bravuureihin kuuluvat potkiminen, hyppiminen ja ryömiminen. Gloria-hipon etuna ovat mahtava peräsin ja ei-niin-pulleat purjeet. Melman-kirahvi sinkoaa makiapina-ammuksia kulmikkaalla kaulallaan ja honkkelijalkojensa avulla lentää kuin helikopteri.

Jotkut tehtävät vaativat läpäisemiseen useamman kaveruksen yhteistoimintaa, joissakin pärjätään yhden nokkeluudella. Kunkin hahmon taidot karttuvat matkan varrella ja lisää humoristisia piirteitä tulee mukaan myös opittujen liikkeiden muodossa. Ohjaaminen on helppoa eikä näppäimien kanssa sekoilu aiheuta maailmanloppua edes padiin tottumattomammalle.

Katastrofeja kaihtaen

Tehtävät ovat kolikoiden ja taitoja kartuttavien korttien keräämistä terästettynä erilaisilla minitehtävillä. Joidenkin pelien helppoon tallenna milloin tahdot -systeemiin tottuneena toisinaan arvelutti, missä vaiheessa sai tallentaa. Suurilta tappioilta vältyttiin, sillä ainakin tehtävän läpäistyn jälkeen sai tallentaa.

Vaikka peli on vain englanniksi, kielen ymmärtäminen ei ole ehdoton edellytys etenemiselle. Ennen jokaista tehtävää selvitetään, mitä pitää tehdä ja näytetään, minne on tarkoitus päästä. Lisäksi ruudun oikeassa yläkulmassa on lisää viitteitä tehtävästä.

Eläinten luonteet, rikas elehtiminen ja vilkas ääninäyttely ovat pelin parasta antia. Ne pitävät tarinan mielenkiintoisena ja innostavat jatkamaan.

Madagascar välttää elokuvalisenssipelien kiroukset. Peli on itsenäisenä teoksena viihdyttävä ja hellyttävä ajantappaja, joka jättää erittäin hyvän mielen: ystävyys voittaa ja silleen. Madagascaria ei yksinkertaisesti voi pelata naama väkkyrällä.

80