Taas on tullut se aika vuodesta, kun miehet tiukoissa housuissa painautuvat toisiaan vasten viiden sekunnin ajaksi kerrallaan ja välissä katsotaan 15 minuuttia mainoksia.
Koko amerikkalaisen jalkapallon pääsarja NFL oli tänä vuonna vaarassa peruuntua pelaajien työtaistelun takia. Uudet sopimukset saatiin kursittua viime hetkellä kasaan ja kausi pyörähti käyntiin ajoissa. Tätä kamppailua ei Madden 12:ssa mallinneta, vaikka muuten realismihakuisella linjalla ollaan.
EA:n nykyinen tyyli vuosipäivityksissä on keskittyä jonkin yhden osa-alueen uudistamiseen per vuosi. Viime vuonna muutokset koskivat pääasiassa nettipeliä, nyt huomion keskipisteenä on erityisesti franchise-moodi, jossa luotsataan yhtä tai useampaa NFL-joukkuetta kohti Superbowlia.
Roolit peliin
Madden 12:n franchise sisältää roppakaupalla muutoksia ja uudistuksia, joista valtaosa on suunniteltu faneilta saatujen toiveiden perusteella. Ennen varsinaisen kauden alkua pelattavilla preseason-matseilla on aiempaa enemmän merkitystä, sillä halutessaan mukaan saa niin sanotut leikkauspäivät, jolloin jokaisen harjoitusmatsin jälkeen leikataan 75 pelaajan rosterista 4–8 vähiten lupaavaa jätkää pois. Leikkauspäivät ovat aivan hiton hauska uusi piirre, sillä nyt preseason-peleissä tulee oikeasti kokeiltua, mihin märkäkorvaiset rookiet pystyvät ja onko veteraanien pelikunto tarpeeksi hyvä.
Itse kauden aikana jatkuvuutta otteluiden välillä on lisätty muutamalla eri mekanismilla. Viimeksi Maddeneissa viime vuosikymmenellä nähdyt pelaajaroolit tekevät paluun, ja niiden vaikutus matseissa on monesti todella merkittävä. Jokaisella joukkueen tähtipelaajalla (eli yleensä parhailla jannuilla) on yksi tai useampia rooleja, jotka muuttavat pelaajien kykyjä tilanteesta riippuen.
Esimerkiksi Eaglesin laitahyökkääjä Brent Celek on tiimin luottomies, joka ei murru paineen alla vaan suoriutuu tiukassa paikassa poikkeuksellisen hyvin. Käytännössä tämä näkyy siinä, että ukko saa kiinniottotaitoonsa bonusta silloin, kun se kriittinen kolmannen yrityksen konversio on saatava tehtyä. Osa rooleista voi myös vaikuttaa negatiivisesti pelaajan kykyihin.
Roolien ohella suorituksiin vaikuttavat pelaajien uudet consistency- ja confidence-arvot. Yhdessä ne vaikuttavat siihen, kuinka paljon pelaajan suoritustaso heittelee viikosta toiseen. Hyvän consistencyn pelaaja suorittaa viikosta toiseen johdonmukaisen varmasti, epätasainen puolestaan ailahtelee enemmän. Itseluottamuksen taso määrittää sen, kumpaan suuntaan taidot heittelevät.
Arvoja ei myöskään vedetä hatusta, vaan ne päivitetään sen mukaan, miten pelaajat ovat suoriutuneet tosielämän NFL:ssä. Ainakin syksyn pelattujen NFL-matsien pohjalta systeemi toimii aika hyvin ja hämärtää pelin ja todellisen maailman välistä rajaa. Dynaamisesti muuttuvat pelaajaprofiilit saavat pelin tuntumaan aiempaa realistisemmalta, kun toisiaan vasten paiskautuvat ukkelit eivät enää ole pelkkiä numeeristen arvojen listauksia.
Rahantekijä
Muista pelimuodoista yhden pelaajan uraan keskittyvä Be a Superstar on mukana ilman sen ihmeempiä erikoisuuksia. Pari vuotta sitten esitelty keräilykorttipelin piirteitä sisältävä Ultimate Team on niin ikään messissä, suurimpana muutoksena entiseen mahdollisuus vaihtaa kortteja suoraan toisten pelaajien kanssa.
Nettipelissä on perinteisen 1 vastaan 1 -matsailun lisäksi jälleen mukana Madden 11:ssä lisätty kolmen pelaajan co-op-tiimipeli. Täyden joukkueen co-op franchise eli samanlainen 2–4 pelaajan systeemi kuin sohvamoninpelissä uupuu nettipuolelta vieläkin, joten se olisi mukava nähdä vaikkapa jo ensi vuoden päivityksessä.
Ulkoasultaan ja toteutukseltaan Madden 12 on samaa tasoa kuin viime vuoden versio, eli nykykonsolien rajat ovat kaiketi tulleet vastaan. Käyttöliittymää ja valikoita on viilattu jonkin verran, mutta pääpiirteissään kaikki toimii kuten ennenkin. Fysiikkamoottorin parannuksien ansiosta varsinkin taklaukset ja muut painikohtaukset tuntuvat ja näyttävät paremmilta. Mitään suurta loikkaa eteenpäin ei ole tapahtunut.
Vaikeustaso tuntuu aavistuksen kireämmältä kuin aikaisemmin, ja poikkeuksena aiempiin vuosiin juoksupeli on tehokkuudeltaan samaa luokkaa kuin heittopeli. Välillä itse asiassa jopa tehokkaampaa, sillä pelinrakentajat heittävät boltsin vähän turhan herkästi liian eteen, jolloin vastaanottaja ei ehdi siihen edes syöksymällä. Nämä tosin ovat asioita, joihin voi ainakin jonkin verran vaikuttaa säätämällä vaikeustasoslidereitä.
Pääasiassa yksin pelaaville Madden 12 on herkkua aiempaa syvällisemmän ja huomattavasti enemmän tekemistä tarjoavan franchise-moodin ansiosta. Moninpelaajien pistesaalis jää sen sijaan paljon laihemmaksi, sillä nettipelimuodot ovat pitkälti ennallaan eikä pelimoottori tai pelimekaniikka ole kokenut kovin ihmeellisiä muutoksia. Vuosipäivitykseksi siis melko onnistunut, ja mainion franchisen ansiosta parempi kuin pari edellistä Maddenia.
84
