Magicka 2 - Velhojen verikekkerit

Vanhoja traditioita kunnioitetaan jokaisen kentän päässä odottaa pomotappelu.

Olin ennen seikkailijavelho, sitten sain tulipallon polveen. 

Vuonna 2011 Selkämeren toiselta puolelta kuului ZÄP! WHOOSH! ja KABLANG! Piskuinen, muutaman opiskelijan perustama Arrow-head Studios julkaisi Magickan, pikkuhitiksi nousseen kylpytakkimättötoimintasekoilun. 
Pelin pääosassa olivat velhot, nuo kylmäveriset kaapukostajat, jotka lanasivat kaiken tieltään koettaessaan pelastaa maailmaa pahan Grimnirin kynsistä.  Ja ah, miten ihanan tuhoisasti he sen tekivätkään.
Toukokuun lopussa ilmestynyt Magicka 2 ei ole Arrowheadin käsialaa, vaan siitä vastaa Pieces Interactive. Huoleen ei ole aihetta, sillä taustalla on osaava joukko, joka on tehnyt monia alkuperäisen pelin onnistuneista delsuista. 

Näin sujuu Tulen ja jään laulu käytännössä. Tälläisen määrän vihollisia hoitelee hetkessä.

 
Maagien maailmanpalo, osa 2

Magicka 2 käynnistyy vuosisatoja alkuperäisen pelin jälkeen. Ykkösosasta tuttu Vlad (joka siis EI OLE vampyyri) havahtuu siihen, että maailma pitäisi taas kerran pelastaa. Mistään mitään oppimatta hän turvautuu jälleen velhojen apuun. Se on todella huono idea, sillä kun yhdestä neljään kaapuveikkoa lähtee seikkailemaan, koko seutukunta on pian taas kuin teurastamon takahuone. 
Juonella ei pelissä ole muuta virkaa kuin tarjota hilpeitä irtonauruja, mutta sen se tekeekin hyvin. Matkan varrella naureskellaan niin fantasiakliseille kuin populaarikulttuuriviittauksille. Hahmot puhuvat hyväksi havaittua siansaksaa, joka yhdistelee iloisesti ainakin ranskaa, saksaa, englantia, ruotsia ja suomea.
Magickan henki ja elämä on sen nerokkaan yksinkertainen loitsusysteemi, joka yhdistettynä nopeatempoisiin taisteluihin ja virhepainallusten mahdollisuuksiin takaa sen, että hengenlähtö on koko ajan lähellä. On täysin käsittämätöntä, ettei sitä näiden neljän vuoden aikana ole plagioitu kiljoonaan eri peliin.
Loitsut loitsitaan tutusti kahdeksan elementin avulla, joille jokaiselle on oma näppäimensä akselistolla QWER ja ASDF. Jos pelaa pädillä, homma hoidetaan ABXY-näppäimillä joko liipaisimen kanssa tai ilman. Lisäksi käytössä on tukku erikoispainikkeita alueloitsujen tekoon ja aseen käsittelyyn. Molemmilla ohjaus toimii pääsääntöisesti hyvin, vaikka hektisimmissä tilanteissa näppäimistö tuntuu vähän luontevammalta.
Yhteen taikaan voi ketjuttaa maksimissaan viisi eri elementtiä tarpeen mukaan. Aivan kaikki kombinaatiot eivät ole mahdollisia, sillä jokaisella elementillä on vastaelementti, jota siihen ei voi suoraan yhdistää. Esimerkiksi elämäntaiat eivät diggaa kuolemasta eikä jää tulesta. Vastaelementit kuitenkin toimivat joskus edukseen. Kun vastustajan ensin kastelee, sitten antaa korventavan sähkösalaman kuin vanha veijari Palpatine ikään, on lihamestarin erikoinen valmis. Mutta annas olla, jos sattuu itse kastumaan ennen sähköistystä, niin liha kärventyy väärässä päässä. 
Loitsuyhdistelmiä on periaatteessa satoja ellei tuhansia, tosin monet niistä ovat samoja pienillä variaatioilla. Tästä huolimatta eri loitsukombinaatioilla leikkiminen on hauskaa puuhaa. Peli myös pakottaa siihen, sillä jopa samojen kenttien sisällä tulee eteen monenlaisia vastustajia, joilla kaikilla on oma vahva ja heikko elementtinsä.
Perussäteiden, -suihkujen ja -salamoiden lisäksi pelissä on iso nippu erilaisia valmiita supertuholoitsuja, kuten tuli- ja jäämyrskyjä, ja ihan puhtaasti huumoritaioiksi tarkoitettuja hilpeyksiä. Näppäränä uudistuksena superloitsuja voi laittaa muutaman kappaleen pikanapin alle. Vaihtoehtoisesti ne voi taikoa vanhaan malliin sormin, jolloin voi olla varma, että puolet ajasta ne epäonnistuvat. Ja se on vain hyvä asia, sillä jatkuva kuolema kuvaruudulla kuuluu asiaan.

Kenttiin on piilotettu populäärikulttuuriviittauksia ja kaikenlaista pientä salakivaa. Tunnistatteko tämänä viittauksen?
Keisari Palpatinen äpäräserkku käristää haltijoita. Pelin taioissa ei ole moitteen sijaa.

Kadonnutta taikaa etsimässä

Kuten ykkösosakin, on kakkos-Magicka hauskinta moninpelinä ja tietysti tuttujen kavereiden seurassa. Se tuntuu olevan myös viisain vaihtoehto, sillä ainakaan kesäkuun alkupuolella satunnaisia, kaikille avoimia pelejä oli vaikea pc-maailmassa löytää. 
Moninpelin suola on tietysti se, että kun omien tuli on tappavaa ja ruudulla liikkuu tolkuttomasti tapettavaa, vahinkotappoja tulee liki sadan prosentin varmuudella. Samalla varmuudella nousee myös iloinen naurunremakka. Jos ei, niin sitten pelaa tyhmien tosikkojen seurassa. Yksinpelinä peli on parhaimmillaan vain pieninä annostuksina, muuten taisteluiden toisto alkaa häiritä, varsinkin kun jumiutuu pitkäksi aikaa samaan kohtaan.
 Erilaisia pelimoodeja edustaa tarinamoodin lisäksi haastekentät, joissa lahdattavaa lappaa kuvaruudulle tasaiseen tahtiin ja hengissä pitäisi pysyä. Toinen on areenataistelut, joita voi käydä joko hirviölaumoja tai toisia pelaajia vastaan. Ne ovat oivia lisiä, mutta eivät tarjoa oikeastaan mitään uutta ykköseen nähden. Tilanne parantunee tulevien delsujen myötä.
 Kaikkineen maagien maailmanpalon toinen tuleminen ei ole hassumpi peli, mutta siinä on niin vahva ykkösen maku, että harmittaa. Olisi ollut oivallinen hetki kehittää Magickaa sen henkisen perillisen Helldiversin (Pelit 4/15, 88 pistettä) suuntaan. Helldiversistä olisi pitänyt poimia ainakin toisten kaapuhemmojen kutsuminen omaan peliin taikasignaaleilla ja erilaiset tehtävät erilaisine tavoitteineen. Tällaisenaan Magicka 2 on vain Magicka 1.7, jossa on lisää silmitöntä räimimistä ja kaaosta. No, onneksi taikajuomaa ei ole sentään laimennettu ja siihen, mikä toimii, ei ole koskettu.
Ne, jotka eivät ole koskaan kajonneet ykkösosaan, voivat lisätä pisteisiin muutaman pojon lisää. Me muut jäämme odottelemaan Magicka 2.0:aa.

 

Vlad vakuuttaa olevansa tilanteen tasalla, mutta tuntuu olevan aina askeleen jäljessä.

Magicka 2

Arvosteltu: PC
Saatavilla: PS4
Pieces Interactive / Paradox Interactive
Testattu: Asus G51J, Core i7 720QM / 1.6 GHz, 4 Gt, Geforce GTX 260M
Minimi: Intel G3220 / 3.0 GHz, 2Gt, Geforce GT 640 v3
Muuta: Hiiri- ja padiohjaus
Ikäraja: 16

82