Hämis, Kapteeni Amerikka, Rautamies... Jos rinnassa värähtää, niin Ultimate Alliance 2 tärähtää.
Batman näyttää, että DC Comics -kustantamon sankareissa on ainesta mahtipeliin. Millä eväillä kilpailevan Marvel-kustantamon sankarit vastaavat haasteeseen? Ainakin määrällä: Ultimate Alliancen jatko-osa marssittaa ruutuun kutakuinkin kaikki Marvel-brändätyt spandex-hahmot, myös esikoisosasta puuttuneen Hulkin, vihreän hurjimuksen. Homman nimi on epätarkkojen muistikuvien mukaan vauhdikas maailmanpelastaminen, jossa paha saa palkkansa edellisosasta tutun toiminnallisen roolipelaamisen avulla. Marvelin seuraajat tunnistanevat juonikuviot.
Ryhmä IV seikkailee
Lintuperspektiivistä kuvatun toiminnan keskiössä riehuu neljästä supersankarista koottu kuolemanpartio. Yksinpelissä ohjataan yhtä sankaria kerrallaan, mutta saman koneen moninpelissä koko tiimin voi ottaa kavereiden kanssa hallintaan. Hahmoryhmän saa valita vapaasti ja vaihtoehtoja piisaa liki koko Marvelin hahmohistorian laajuudelta. Ovelan juonikoukun ansiosta myös muutamalla pahiksella pääsee levittämään oikeuden ilosanomaa.
Pelin perusmekanismit ovat erittäin yksinkertaisia. Porukka jakautuu roolipelidirektiivien mukaisesti lähitaistelijoihin ja loitsuniekkoihin. Muutaman napin taistelujärjestelmä on erittäin helppo sisäistää ja yksinkertaisuudestaan huolimatta se toimii hyvin. Perusiskut yhdistyvät hahmokohtaisiin supervoimiin ja raatokasoista karttuvan vimmamittarin täyttyessä vihulaumoja voi kurittaa tiimin muiden hahmojen kanssa yhteistyössä suoritettavilla fuusiomäjäyksillä.
Virtaviivaisen etenemisen vanavedessä kerätty kokemus jaetaan sankareiden taisteluominaisuuksiin joko itse tai voi sen jättää automaatinkin huoleksi. Kentät ovat mallia putkilo, mutta se ei juuri haittaa, sillä joka nurkan takaa on laumoittain vihollisia Ahmamiehen viipaloitavaksi.
Salainen talvisota
Putkimainen tarina haarautuu kahdeksi suppiloksi pelin puolivälin tienoilla. Kerronnassa on mukavasti yritystä ja käsikirjoitus on yllättävän onnistunut. Kahteen leiriin ryhmittyneet supersankarit tarttuvat toisiaan niskavilloista, mutta maailmanrauhaa uhkaavan juonenkäänteen jälkeen rivit jälleen yhdistyvät. Kaksi erillistä juonipolkua lisäävät pelin uudelleenpeluuarvoa, silti Pahuus kaatuu noin kymmenen tunnin standardimitan aikana.
Omien joukkojen tekoälyä on parannettu reippaasti. Porukan loitsijat tajuavat jäädä takariviin heittelemään tulipalloja, kun lähitaistelijat hoitelevat hommat tappituntumalla. Superkriminaalit sen sijaan luottavat itänaapurimme sotataktiikoihin: kone vyöryttää joukkonsa suoraan surman suuhun. Vaikka lääniä on käytössä, vihulaiset juoksevat kimppuun kiltisti parijonossa. Talvisodan hengestä ei puutu kuin Uraa!-huudot. Vaikeuspultti kannattaa ruuvata heti kättelyssä tappiin, koska supersankarit ovat vellihousutasoilla nimensä veroisia tappokoneita.
Ultimate Alliancen jatko-osa on pitkälti samaa tavaraa edeltäjänsä kanssa, mikä ei ole huono juttu. Peli tarjoaa mukaansatempaavan toimintatykityksen, tapahtumapaikat vaihtuvat kuin Vanhasen selitykset ja meno on virtaviivaisen sujuvaa. Kun pääosassa vielä häärii iso liuta Marvelin parhaita supersankareita, paljon enemmän ei kehtaa pyytää.
Tai no, nyt kun Disney osti Marvelin, miten olisi Taikaviitta?
50
