masseffect.bioware.com
Toimintaroolipeli maistuu harvoin niin makealta kuin Mass Effect 2.
Epäonnistuneen pelin tunnistaa yleensä siitä, että se yrittää olla jotain muuta kuin se sisimmässään on. Mustaa on turha väittää valkoiseksi ja vakavamielistä scifiä muuksi kuin nörttien haavemaailmaksi.
Tutuin eväin eteenpäin
Ulkoavaruuden sfääreihin sukeltanut Mass Effect tunsi kohdeyleisönsä, eikä muista välittänyt. Peli oli rehellistä ja anteeksipyytelemätöntä scifiä, jossa universumin kohtalo lepäsi yhden ainoan miehen harteilla. Seksikohtauksineen päivineen Mass Effect oli täsmäpuristettua voimafantasiaa nuorille nörttimiehille. Mass Effect osui ja upposi minuun täydellisesti, sillä pidin sitä vuoden 2007 ylivoimaisesti parhaana pelinä.
Pelit-lehti arvosteli Mass Effectin ensin Xboxilla ja sitten PC:llä, myöntäen molemmilla kerroilla huippuarvosanat. Kaikki eivät korkeita pisteitä (molemmilla kerroilla 96!) sulattaneet, sillä olihan kyse aika poikkeuksellisesta roolipelistä, jonka vetovoima perustui ensisijaisesti vetovoimaiseen tarinaan ja hyvin kirjoitettuun dialogiin. Varsinkin jälkimmäiseen oli helppo ihastua, sillä luontevien diginäyttelijöiden ansiosta keskustelut muistuttivat esillepanoltaan elokuvien dialogikohtauksia.
Varsinaisena roolipelinä Mass Effectissä oli enemmän kyse Shepardin roolin omaksumisesta ja tiukkojen valintojen tekemisestä kuin perinteisestä statistiikkojen ja varusteiden optimoinnista. Hahmomatematiikan osalta Mass Effectin kantimet olivat suoraan sanottuna ohuet, eivätkä ne siitä juuri parane kakkosessakaan.
Eniten petrattavaa Mass Effectillä on räiskintäpelinä. Eivät ykkösosan taistelut nyt sysipaskoja olleet, ne vain tuntuivat aika köykäisiltä verrattuna "oikeisiin" räiskintöihin. Ilahduttavaa kyllä, Mass Effect 2 ottaa tässä suhteessa ratkaisevan askeleen eteenpäin. Räiskintäkontrollit ovat aiempaa napakammat ja kouriintuntuvana palkintona parhaat osumat irrottavat vihollisista ruumiinosia. Väkivaltaa!
Vaikka ehdin tämän jutun puitteissa pelata kakkos-Effectiä vain pari tuntia alusta, olin totaalisen fiiliksissä. Ikävä kyllä, fiiliksien jakaminen vaatii spoilaamista, joten neitseellisen pelikokemuksen vaalijat lopettavat lukemisen tähän.
Spoilereita, ensimmäisen tunnin spoilereita!
Pelitrilogian avausosana Mass Effect olisi voinut päättyä ärsyttävään cliffhangeriin, jonka ratkaisu roikkuisi ilmassa vuosikaudet. Sota avaruuden sivilisaatioita uhannutta pimeyttä vastaan päättyi kenties vain torjuntavoittoon, muttei sentään epävarmuuteen. Paljon vartijaksi joutunut komentaja Shepard oli suoriutunut kunnialla lähes mahdottomasta tehtävästään ja pedannut ihmiskunnalle paikan avaruuden uutena mahtitekijänä. Lopputekstien rullatessa ruudulle Shepard poistui näyttämöltä täysin korvaamattomana sankarina.
Pelaajan kannalta Mass Effectin loppuratkaisu oli mitä tyydyttävin, mutta jatko-osia ajatellen ykkösosan petaama asetelma herätti kysymyksiä. Keinoja kaihtamaton Shepard oli kiehtova hahmo, mutta oliko hän kasvanut jo liian itseriittoiseksi? Millä Shepard säilyttäisi kiinnostavuutensa Mass Effect 2:ssa?
Jatko-osalla on vastaukset valmiina, sillä korvaamaton komentaja tapetaan heti pelin avauskohtauksessa!
Shepardin kuolemasta ei puutu dramatiikkaa, sillä hän todellakin on korvaamaton mies. Niin korvaamaton, että hänen tuhoutunut ruumiinsa korjataan talteen ja operoidaan kustannuksista välittämättä kuntoon. Shepard halutaan niin vimmatusti elävien kirjoihin, että hankkeeseen upotetaan miljardeja krediittejä. Kun komentaja lopulta avaa silmänsä, hän on ollut kuolleena kaksi vuotta.
Kysymykset elämästä ja kuolemasta ja Shepardin kasvoilla risteilevistä tuoreista leikkausarvista saavat odottaa, sillä komentajaa hoitaneeseen laboratorioon on hyökätty. Ketkä hyökkäävät ja miksi, ovat kysymyksiä, joihin kenelläkään ei ole kunnollisia vastauksia. Vielä oudompaa seuraa, kun Shepard saa vihiä uusista isännistään. Tähtitieteellisen kallis henkiinherätyshanke ei olekaan virallisten tahojen siunaama, vaan sen on rahoittanut terroristijärjestöksi luokiteltu Kerberos.
Spectren agenttina Shepardilla on hyvä syy suhtautua epäluuloisesti Kerberokseen. Siinä missä Spectren tehtävä on suojella kaikkea älyllistä elämää, Kerberos ajaa kylmästi ihmisten ylivaltaa muiden lajien kustannuksella. Kerberos saattoi pelastaa Shepardin nahan, mutta he eivät piru vie omista sitä!
Kerberoksen johtaja, hologrammien välityksellä kommunikoiva Kuviteltu Mies vakuuttaa motiiviensa vilpittömyyttä. Ihmiskuntaan kohdistuu uhkia, joille virallinen hallinto ummistaa typerästi silmänsä. Vaara on niin todellinen, niin äärimmäinen, että Shepardin on jatkettava työtään vaikka sitten Kerberoksen nimissä.
Kuviteltu Mies on varannut Shepardille kaiken valmiiksi. Hän on rakennuttanut uuden Normandy-aluksen ja koonnut listan sopivista miehistönjäsenistä. Ne ovat tietenkin vain suosituksia, sillä tokihan Shepard voi etsiä myös vanhoja alaisiaan. Kaikki heistä eivät kuitenkaan ole enää luotettavia, Kuviteltu Mies varoittaa.
Kuviteltu Mies rakastaa puhumista, mutta mitä hän oikein jättää kertomatta? Yhdessä asiassa Kerberoksen salaperäinen johtaja puhuu ainakin totta. Tunnetun avaruuden reunamilla tapahtuu ikäviä, eikä kukaan välitä tehdä asialle mitään. Kokonaisia siirtokuntia on kadonnut. Tuhansista ihmisistä on jäänyt jäljelle vain tyhjiä koteja ja kesken jätettyjä töitä. Shepard tutkii jälkiä, eikä löydä merkkiäkään taistelusta.
Ilmestyykö vuoden 2010 paras peli jo tammikuussa?
Vanhat pelitallennukset ovat olleet kuuma peruna siitä asti, kun Mass Effectin tekijät ilmoittivat, että ykkösosan hahmoja voi käyttää Mass Effect kakkosessa. Koska Tukholmassa järjestetyn testisession puitteissa vanhoja tallennuksia ei voinut testata, BioWaren Adrien Cho oli paikalla selittämässä, mistä siirrossa oikein on kysymys. Hänen mukaansa kyse on muustakin kuin vanhoista kokemustasoista ja hahmon Paragon- ja Renegade-pisteistä, sillä tallennuksista katsotaan aiemmat rakkaussuhteet, hengissä selvinneet miehistönjäsenet ja muut valinnat, joita ykkösosan aikana ehti tehdä. Niistä tärkein on tietenkin se, mitä Shepard päätti Citadel Councilin kohtalosta.
"BioWaren näkökulmasta Mass Effectissä on kyse siitä, että pelaajat saavat kirjoittaa omat sankaritarinansa", Adrien Cho sanoo. "Emme tuputa pelaajille mitään virallista versiota tarinasta. Jokainen valinta on kaanonia, ja valintojen kanssa on myös elettävä. Juuri siksi tallennukset siirtyvät trilogian osasta toiseen."
Onko pelkällä kokemustasojen hakkaamisella sitten mitään merkitystä? Yksityiskohtiin menemättä Cho vakuuttaa, että on. "Jos tuot Mass Effect 2:een maksimitason hahmon, siitä saa hyvin näkyvän edun. Se todella kannattaa."
Vanhan tallennuksensa hukanneita ei jätetä täysin tuuliajolle, sillä ykkösosan keskeiset valinnat voi syöttää peliin myös manuaalisesti. Se onnistuu eräässä keskustelussa, jossa udellaan Shepardin menneisyydestä.
Tallennusten ohella Cho sivusi omaa työsarkaansa Mass Effect 2:n vastaavana taideteknikkona. Chon keskeistä työsarkaa on digitaalinen näyttely eli pelihahmojen animointi välinäytöksissä ja dialogikohtauksissa.
"Pelissämme on niin paljon repliikkejä, että kaikkea dialogia olisi mahdoton animoida yksilöllisesti. Työtaakkaa helpottaaksemme kehitimme systeemin, joka automatisoi osan puhuvien päiden animaatiosta. Sen ansiosta animaattorimme voivat keskittyä kaikkein haastavimpiin kohtauksiin. Vaikka automatisoitu animaatio näyttää yleensä riittävän hyvältä, siihen on hyvä yhdistää vähän käsintehtyäkin animaatiota."
Toimintaroolipeli maistuu harvoin niin makealta kuin Mass Effect 2...
Lue koko artikkeli Pelit-lehden tammikuun numerosta tai www.pelit.fi:ssä 3.2.2010.
Digitaalinen pelaaminen ylittää laatikkoversioiden myynnin tänä vuonna, ennustaa EA:n pääjohtaja John Riccitiello. Hän muistuttaa, että jos pelimyynnin lisäksi otetaan huomioon koko muu pelaaminen verkossa ja niiden kuukausimaksut, mikromaksut ja muu rahaliikenne, digipuoli pääsee jo 40–45 prosenttiin. Tämä on aika kovaa puhetta firmalta, joka on maailman suurin pelipakettien myyjä.
Vielä kovempia sanoja latelee Square Enixin hallituksen puheenjohtaja Yoichi Wada. Hän ennustaa, että koko konsolilaitepuoli häviää. "Ennen pelialustana olivat laitteet, nyt verkko. Kohta laitteita ei enää tarvita, vaan mikä tahansa päätelaite mahdollistaa pelaamisen", hän latelee marraskuun lopun MCV-lehdessä. Hänen mukaan sosiaaliset ja selainpelit tulevat kasvamaan räjähdysmäisesti, mikä tarkoittaa vaikeuksia jakelijoille ja myyjille: "He tulevat kärsimään uudesta ajasta, jolloin interaktiivinen viihde siirtyy laitteessa pyörivästä softasta serveripohjaiseen tarjontaan, pelien striimaukseen ja digitaaliseen jakeluun."
Wada ennustaa, että kymmenessä vuodessa meillä on televisioon sisään rakennettu Xbox Live, levyasematon Playstation ja suurella kiintolevyllä varustettu Wii, joita kaikkia ruokkii paksu nettipiuha.
Eidosin johtaja Ian Livingstone ennustaa myöskin laatikkopelien häviämistä, mutta hänen mielestään syynä on käytettyjen pelien kauppa. Koska pelitalot eivät saa penniäkään käytettyjen pelien kaupasta, peleihin liitetään yhä enemmän aktivointikoodeja ja muita toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että peliä ei myydä uudelleen. Pelikauppiaitten elinkeinosta taas käytetyt pelit tuovat suuren osan. Livingstonen mielestä tämä johtaa väistämättä laatikkopelien vähenemiseen.
Pelien digitaalinen jakelu kasvaa kymmenien prosenttien vuosivauhdilla. Steam on näistä suurin, joidenkin arvioiden mukaan sen osuus on peräti 70 prosenttia, ja perässä seuraavat Gamers’ Gate, Direct2Drive ja Impulse. Digijakelijoiden menestys on jopa saanut jotkut pelijulkaisijat innostumaan uudelleen PC:stä: "Monien julkaisijoiden mielestä digijakelu on pelastamassa PC-pelaamisen", sanoo Stardockin CEO Brad Wardel Game Streamerissä. Hän arvioi, että tällä hetkellä digijakelun osuus PC-peleistä on noin neljännes, mutta sen odotetaan tuplaantuvan parissa vuodessa. Valve muun muassa kasvoi vuodessa (syyskuu 08–09) 97 prosenttia ja Direct2Drive 56 prosenttia.
Digijakelussa on siis tulevaisuus – tai ei edes tulevaisuus, vaan nykyisyys. Ja mikä ettei olisi: digimuodossa peliä on varastossa loputtomiin ja sitä voi periaatteessa myydä hinnalla millä hyvänsä. Vielä tällä hetkellä digijakelijoilla on sopimus jälleenmyyjien kanssa samasta hinnoittelusta uusien pelien kohdalla, mutta muutama viikko myöhemmin hinnan voi pudottaa huoleti puoleen. Esimerkiksi Steamin hullut päivät (nyt Mirror’s Edge hintaan 3 euroa!) sai eräänkin toimittajamme ostamaan lähes kymmenen peliä, joita hän ei edes tiennyt haluavansa.
PC:n kohdalla digijakelu on täysin luontevaa ja luonnollista, ihme, että sen syntyminen kesti näin kauan. Se, että digijakelu saa pelijulkaisijat uudelleen innostumaan PC-peleistä, on todella tervetullutta. Ja tuskinpa konsolitkaan kaukana perässä tulevat.
Tervetuloa digiaika!
