Kesäloma alkaa kuvaketta klikkaamalla, oli se alkanut tai ei. Töihin ei voi palata ennen kuin Mass Effectin lopputekstit vierivät ruudulla.
Hyvä scifi on kuin viini, se paranee vanhetessaan. Biowarella uskotaan samaan kaavaan, sillä Xbox 360:lle puolisen vuotta sitten ilmestynyt Mass Effect (Pelit 12/2007, 96 p + Pelit suosittelee) on kuin uudelleensyntynyt 1980-luvun scifispektaakkeli, ja vain hyvässä mielessä.
Eeppinen tarina lähtee vauhdilla liikkeelle: turhan alkuköhinän sijasta syöksytään suoraan komentajakapteeni Shepardin saappaisiin tämän suunnistaessa noutamaan uutta potentiaalisesti käänteentekevää löytöä eräältä ihmiskunnan kolonisoimalta planeetalta. Perillä urasotilas törmää paljastukseen, jonka mukaan koko galaksi on tuhon partaalla. Valtaa pitävä neuvosto ei kuitenkaan kallista korvaansa varoituksille, sillä muut rodut pitävät vasta hiljattain tähtiin levittäytyneitä ihmisiä lyhytjänteisinä öykkäreinä. Universumin pelastaminen jää lopulta yksin Shepardin harteille, mutta kello tikittää uhkaavasti kohti tuomiopäivää.
HC-scifiä ilman tuputtamista
Mass Effectin maailma on Biowaren kokonaan itse luoma, ja se näkyy pelin jokaisella osa-alueella. Kokonaisuuden rakentamisessa ei ole täytynyt tanssia kenenkään muun pillin mukaan. Erityisen hienoa on se, että maailmaa ei ole menty tyhmentämään pienimmän mahdollisen nimittäjän mukaan, vaan hyvän scifin ystävät ovat tehneet sen kaltaisilleen scififaneille.
Vanhalle HC-scifin suurkuluttajalle Mass Effectissä riittää mukavasti pureskeltavaa. Genren hengen mukaisesti mitään asiaa ei ole unohdettu selittää, ja kaikkien pikkujuttujenkin olemassaoloon on aina oma perustelunsa. Moinen yksityiskohtaisuus herättää maailman henkiin aivan eri tavalla kuin peleissä yleensä. Galaksi tuntuu aidon elävältä paikalta, koska etualalla tapahtuvien juttujen taustalla on riittävästi tekstuuria.
Suurin osa runsaasta taustamateriaalista on vapaaehtoista, esimerkiksi tekniikan perusteet ja galaktisen politiikan syvimmät kiemurat on koottu omaan tietopakettiinsa. Varsinaisen tarinan aikana esille nostetaan vain kokonaisuuden ymmärtämisen kannalta olennainen. Valinnaisen tiedon lukeminen on ehdottoman suositeltavaa, sillä vasta niiden avulla Mass Effectistä saa kaiken irti. Et kai osta urheiluautoa ajaaksesi vain ykkösellä?
Uusi uljas maailma
Yksityiskohtiin paneutuminen jatkuu pelimaailman visuaalisessa designissa, johon on panostettu ennen näkemättömän hienosti. Kaikki on viimeisen päälle ajateltua, aina komeaa arkkitehtuuria ja galaktista muotia myöten. Muukalaisrodut ovat upeasti viimeisteltyjä ja elokuvamaisella tavalla uskottavia luomuksia. Teknisesti PC-versio on Xbox 360 -esi-isää hiotumpi. Konsolitulkintaa kiusanneet hitaasti latautuvat tekstuurit eivät vaivaa PC:llä kuin parissa kohdassa, ja silloinkin latautumista joutuu odottamaan korkeintaan sekunnin tai pari.
Graafista designia voisi haukkua tietynlaisesta omaperäisyyden puutteesta, sillä kaikki on hiukan ennen nähdyn oloista. Tämä on täysin tarkoituksellista, sillä ulkoasuun on haettu innoitusta ja tuttuutta suosituista scifielokuvista ja -sarjoista. Lopputulos toimii halutulla tavalla, sillä Mass Effect tuntuu erinomaiselta, hiukan 80-lukulaiselta scifielokuvalta.
Leffamaisuus korostuu taidolla ohjattujen keskustelujen ja välipätkien ansiosta. Tässä pelissä kamera ei harhaile ja näytä puhuvan sankarin takaraivoa. Kuvakulmat ja kamera-ajot toimivat ammattimaisella tarkkuudella ja luovat vahvaa draamaa.
Myös audiopuoli on tukevissa kantimissa. Jack Wallin ja Sam Hulickin kynäilemä soundtrack ansaitsee erityismaininnan, sillä se kruunaa Mass Effectin tarkkaan mitoitetun kasariscifitunnelman häpeilemättömän Vangelis-henkisellä syntikkamusiikin ja orkesterihehkutuksen yhdistelmällä. Monia kohtauksia tulee venytettyä vain taustalla soivan kappaleen takia.
Puhuva sydän
Keskustelut ovat vaatimattomasti sanottuna pelihistorian onnistuneimpia ja niitä on paljon. Nopeasti toimiva dialogipyörä näyttää vain pikaisen reaktion, ei täyttä vastausta. Ytimekkään dialogipyörän ansiosta dialogi pysyy koko ajan liikkeessä, kun omia vaihtoehtoja ei tarvitse pysähdellä lukemaan läpi ennen valintaa. Siksi omat kommentit pääsevät aina välillä yllättämään, mikä on virkistävää. Dialogi on erinomaisesti kirjoitettua ja täydellisen napakkaa, joten pitemmätkin turinat on pätkitty juuri oikean kokoisiksi paloiksi.
Jutustelut muodostavat Mass Effectin pelillisen sielun, sillä niiden kautta pelataan todellista roolia pelkän perinteisen mukana peesaamisen sijasta. Eteen hyppää jatkuvasti kohtauksia, joissa pääsee kerrankin sanomaan juuri sitä mitä haluaa. Hahmoaan ei tarvitse pelata vain hyvänä tai pahana, vaan valittavissa on koko paletti harmaan eri sävyjä. Vaikka hyvis- ja pahispuolille on omat mittarinsa, voivat ne täyttyä toisistaan riippumatta. Mikään keinotekoinen ratkaisu ei siis pakota äärilaitoihin.
Halutessaan oma komentaja Shepard voi olla esimerkiksi hyväntahtoinen, mutta satunnaisiin ylilyönteihin taipuva sankari. Itse olen viiden läpipeluukerran aikana viihtynyt parhaiten uuden Galactican amiraali Cain -tyyppisen, kylmäverisen laskelmoivan urasotilaan saappaissa. Jopa niin paljon, että yhden ällöhyvistelypelikerran aikana hyvisvalintojen tekeminen tuntui suorastaan fyysisesti vaikealta. Harva peli pystyy synnyttämään tällaisia tunnereaktioita, antamaan yhtä kovaa tyydytystä ja valinnanvapautta.
Dialogissa ei maitoilla, ja karu sankari törmää karuihin kohtauksiin. Välillä tapahtumat yllättävät tylyydellään, sillä tämän tason ankaruutta ei roolipeleissä juuri nähdä. Jos omalla hahmolla on tarpeeksi hyvin kehitetty keskustelukyky, loppukohtaus pääpahis Sarenin kanssa jää unohtumattomasti mieleen.
Hahmojen eleisiin ja kasvojen ilmeisiin on panostettu reilusti. Pienet suupielen liikkeet, hymyt, kulmien kurtistukset ja muut aidon inhimilliset liikkeet iskevät dialogin tunnereaktiot perille parhaimmillaan todella voimakkaasti. Ammattitason ääninäyttelijät ovat kautta linjan huikeassa iskussa, erityiskehut menevät naispuolisen sankarin äänestä vastaavalle Jennifer Halelle. Pikkurooleihinkin on saatu houkuteltua karismaattisia nimiä, näistä isoimman kiitoksen ansaitsee ihmisten laivastoamiraalin äänenä esiintyvä Lance Henriksen.
Kurkota kohti kaukaisuutta
Monitahoisen dialogin lisäksi Mass Effectin vahvuus on tiukkaakin tiukempi tarina. Kokonaisuus etenee vauhdikkaasti eikä tarvitse keinotekoisia yllätyskäännöksiä toimiakseen. Hyvän draaman kaikkiin oikeisiin nuotteihin osutaan vaivattomasti ja mukaan on annosteltu rauhaa, rakkautta ja menetystä juuri oikeissa mittasuhteissa. Genrelle tärkeää avaruuspaukutustakaan ei ole unohdettu, ja loppu on yksi pelihistorian komeimmista.
Viimeiset pari tuntia ovat sellaista menoa, että tapahtumia seuraa jatkuvasti iho kananlihalla. Varsinainen huipennus on niin upea, että on vaikea uskoa Mass Effectin olevan vasta trilogian ensimmäinen osa. Viimeiseen asti mietittyä tunnepaukkua korostetaan täydellisesti valitulla lopputekstimusiikilla, jota jää haltioituneena kuuntelemaan. Edellisen kerran yhtä tiukka fiilis jäi Planescape Tormentin legendaarisesta päätöksestä.
Draamalla on pituutta reilut 20 tuntia, jos keskittyy vain pääjuoneen ja hyppää aloituspaikan sivutehtäviä lukuun ottamatta kaiken valinnaisen yli. Se on kaikki laatuaikaa, jossa ei ole turhia suvantoja.
Kokemuksen pituus kasvaa kevyesti yli 50 tuntiin, jos tekee kaiken mahdollisen ja koluaa avoimen galaksin jokaisen nurkan. Tekemistä siis riittää todella paljon, mutta samalla astutaan Mass Effectin heikoimmalle osa-alueelle. Lähes kaikki valinnaiset planeetat on kansoitettu identtisillä rakennuksilla, joissa taistellaan identtisiä vastustajia vastaan eri tehtävänimikkeen varjolla. Ensimmäisellä pelikerralla se ei vielä kyllästytä, mutta uusintakierroksilla sivutehtävät alkavat tuntua työltä. Yhden kerran kaikki kannattaa kuitenkin kahlata läpi, sillä Biowarelle tyypilliseen tyyliin sivutehtäviin on piilotettu pari pelin parhaisiin kuuluvaa hetkeä.
Vikkelää toimintaa
Galaksin suojeleminen ei onnistu vain puhumalla, välillä ammattisotilas joutuu tarttumaan kättä pitempään. Mass Effectin taistelu on shokki paatuneille roolipelijäärille, sillä erimielisyydet ratkotaan tosiaikaisessa räiskinnässä. Tämä toimii erinomaisesti, ja toimintapaukuttelu istuu pelin yleiseen henkeen.
Kuten useimmissa moderneissa räiskinnöissä, suojien taakse voi piiloutua ja nousta esiin ampuma-asentoon. Hiiren oikealla napilla zoomataan kätevästi lähemmäs tarkempaa tähtäystä varten. Varsinaisena räiskintänä Mass Effect ei ole maailman ihmeellisin tuotos, mutta taistelu toimii kontekstissaan erinomaisesti. Kohtaamiset pysyvät riittävän lyhyinä, eikä taisteluissa kykkiminen hidasta vauhtia. Vain hankalimmalla mahdollisella insanity-vaikeustasolla taistelua voi sanoa satunnaisesti haastavaksi, mutta silti helppous ei kyllästytä. Henki lähtee etenkin alkupuolella aina nopeasti, jos alkaa turhaan hölmöillä.
Tulitaistelua ryyditetään erikoiskyvyillä. Biotikot voivat viskoa vihollisia taaksepäin, nostaa heitä ilmaan ja hyydyttää paikoilleen. Insinöörit ylikuumentavat aseita, heikentävät suojakilpiä ja voivat esimerkiksi hakkeroida robottivihollisen kääntymään tovereitaan vastaan. Kyvyt virkistävät räiskintää mukavasti ja mahdollistavat monta erilaista tapaa taistelujen ratkaisuun.
Sankarin rinnalla taistelee kerralla kaksi ryhmätoveria, joita voi PC-versiossa komentaa yksi kerrallaan liikkumaan haluttuun pisteeseen, pysymään paikoillaan, seuraamaan tai hyökkäämään. Komentovalikko ponnahtaa esiin välilyöntiä painamalla, jolloin peli pysähtyy Biowaren perinteiseen tyyliin. Hahmojen kykyjä käytetään samasta käskyvalikosta, josta kaikki voidaan valita nopeasti hiirellä. Vaihtoehtoisesti sankarin taitoja voi sitoa pikapainikkeisiin, jolloin taistelua ei tarvitse pysäyttää komentojen antamista varten.
Räiskintähenkinen taistelu on kuin tehty PC:lle. Hiirellä ja näppäimistöllä hahmo liikkuu vaivattomasti ja ammukset löytävät tarkasti kohteensa. Xbox 360 -version jäänteenä mukana on mahdollisuus automaattitähtäykseen, mutta se kannattaa PC:llä kytkeä pois päältä.
Paras, parempi, Mass Effect
Mass Effect on kokonaisuutena hämmentävän taidokas näyte siitä, mihin suuntaan pelien pitäisi olla menossa. Bioware on aina panostanut tarinaan ja hyvään dialogiin, mutta tällä kertaa ollaan päästy vihdoin tietyn kriittisen rajan yli. Varsinainen hahmonkehitys eri kykyjen ja pisteiden jakamisen kanssa on perinteisellä mittakaavalla mitattuna melko yksinkertaista, mutta siitä huolimatta Mass Effect on ehkäpä ensimmäinen peli, jossa voi todella pelata roolia. Hahmoaan voi elää koko tarinakaaren ajan juuri sellaisena kuin itse haluaa.
Biowaren toisen perustajan Ray Muzykan mukaan tekijöiden päämääränä on ollut luoda Mass Effectistä mahdollisimman rikas ja kasariscifille uskollinen eeppinen kokemus. Tässä on onnistuttu lähes täydellisesti. Jos itseään toistavat sivutehtävät jättää omaan arvoonsa, on Mass Effectistä vaikea löytää mitään valittamista. Suomalaisella vaatimattomuudella nimeän sen parhaaksi tähän asti ilmestyneeksi tietokoneroolipeliksi.
* * * * *
Taivas putoaa!
Mass Effectin erikoisuus on mahdollisuus galaksin laajentamiseen erikseen julkaistavilla, netistä imuroitavilla lisäosilla. Tähän mennessä luvattuja laajennuksia on ilmestynyt vasta yksi, jonka PC-version ostajat voivat noutaa ilmaiseksi pelin sivuilta. Jostain syystä lisätehtävää ei ole liitetty valmiiksi myyntilevylle, mikä tuntuu hiukan oudolta ratkaisulta.
Bring Down the Sky -nimellä myytävässä lisäosassa bataariterroristit ovat kaapanneet kaivosasteroidin ja yrittävät suistaa sen päin läheistä planeettaa. Aikaa ei ole hukattavaksi, ja asteroidi pitää kääntää pois törmäyskurssilta, ennen kuin se saapuu planeetan painovoimakenttään.
Parituntisen tehtävän idea ja nimi on hieno, mutta valitettavasti muuten Bring Down the Sky tuntuu halvasti tuotetulta. Muutamaa pientä eroa lukuun ottamatta lisä on lähes samanlainen kuin kaikki muutkin sivutehtävät: tapahtumapaikkoina kierrätetään samoja perusrakennuksia. Dialogia on sentään hiukan tavallista sivujuonnetta enemmän, mutta ei silti riittävästi kunnollista tunnelmaa luomaan.
Lisäkiusana rakennukset lukkiutuvat, kun niiden sisällä aloittaa taistelun. Se ei muuten olisi ongelma, mutta peli jumittaa taisteluun eikä anna tallentaa tilannetta. Tämä käy hermoille isossa loppuryminässä, jossa räiskitään vartista puoleen tuntiin ilman tallennusta. Siinä vaiheessa ei ole hauska heittää henkeään ja aloittaa koko osuutta alusta.
Ihmetystä on myös herättänyt se, että tehtävää ei voi pelata päätarinan jo läpäisseellä hahmolla. Asteroidille pääsee vain puolivälissä peliä, jolloin sankari voi vapaasti lennellä ympäri galaksia sivutehtäviä tekemässä.
Kaikki lisäpelattava Mass Effectiin on tietysti aina kotiinpäin, mutta Bring Down the Sky on tehty harmittavasti mahdollisimman helposti ja nopeasti. Toivottavasti myöhemmin tuleviin muihin lisätehtäviin keskitytään hiukan enemmän.
** (kaksi tähteä)
* * * * *
Käsi, joka galaktista kehtoa keinuttaa
Biowaren kuuluisan perustajakaksikon toinen puoli Ray Muzyka on Electronic Arts -kaupan jälkeen osa isoa EA-perhettä, mutta mies jaksaa edelleen innostua työstään. Mass Effectin PC-versio on Muzykan mielestä Biowaren paras peli tähän mennessä.
”Saimme paljon palautetta Mass Effectistä Xbox 360 -julkaisun jälkeen. Iso osa siitä keskittyi muutamiin yksityiskohtiin, jotka eivät toimineet aivan niin hyvin kuin toivoimme. PC-käännöstä tehtäessä keskityimme erityisesti näihin asioihin. Esimerkiksi aikaisemmin vain pelkkään reaktionopeuteen perustuvat minipelit on vaihdettu useampaan erilaiseen, jotka vaativat muutakin kuin vain nappuloiden hakkausta. Samalla ne sopivat paremmin PC:n hiiri–näppäimistö-ohjaukseen.”
”Uuden kontrollisysteemin ansiosta sankari on taistelussa hieman aikaisempaa voimakkaampi. Tämä johtuu siitä, että PC:llä erilaisia hyökkäyksiä voi ketjuttaa paljon nopeammin itse valittavien pikanäppäimien ansiosta. Sama toki onnistui myös Xbox 360 -versiossa komentopyörästä, mutta käskyttäminen ei silti ollut yhtä saumatonta kuin nyt.”
Muzyka on edelleen mehuissaan Mass Effectin maailmasta ja tarinasta, eikä syyttä, onhan se yksi parhaista koskaan nähdyistä. ”Riittävä taustatyö on äärimmäisen tärkeää, jos haluaa luoda uskottavan ja elävän universumin. Mass Effectin kanssa käytimme kuukausia aikaa kaikkien mahdollisten pikkuasioiden suunnitteluun jo ennen kuin pelistä muuten oli vielä päätetty mitään.”
”Kokonaisuutena Mass Effectin maailma sijoittuu jonnekin Star Warsien kepeän scifihömpän ja Larry Nivenin kovemman scifin välimaastoon, lähemmäs Niveniä kuitenkin. Nivenin tapaan rakastan keskittyä maailman yksityiskohtiin ja kertoa miten kaikki toimii. Emme silti halunneet tuputtaa tätä datatulvaa pelaajalle väkisin, joten laitoimme kaiken lisätiedon koodeksiin vapaasti luettavaksi. Nyt Mass Effectin voi läpäistä ilman, että tietää mitään maailman tekniikan perusteista tai politiikan kiemuroista. Tämä on tavallaan sääli, mutta kaltaiseni HC-scifin ystävät löytävät onneksi pinnan alta kaiken tarpeellisen. Uskon, että tämä on merkittävä tekijä pelin menestyksessä.”
Mass Effectiä on kritisoitu sen melko kepeästä hahmokehityksestä. Muzykan mukaan se on tahallinen tyylivalinta. ”Hahmokehitys on tietenkin tärkeä osa mitä tahansa roolipeliä, mutta Mass Effectissä päädyimme kevyeen taitosysteemiin. Mielestäni se istuu paremmin pelin 80-lukulaiseen scifielokuvan henkeen. Monipuolinen keskustelusysteemi on tällä kertaa etualalla, ja sen ansiosta sankariaan voi pelata tapahtumakohtaisesti juuri niin kuin haluaa. Oikea roolipelaaminen ei siis ole vain kiinni pelkistä taitopisteiden jakamisesta erilaisiin ominaisuuksiin.”
”Kaikille kevyt hahmokehitys ei tietenkään kelpaa, mutta pidämme Biowarella aina tiukasti kohderyhmän mielessä pelejä suunnitellessamme. Vaikka monet fanit ostavatkin kaikki pelimme, on aina myös paljon ihmisiä, jotka eivät kiinnostu scifistä ja haluavat roolipeleistään vain perinteistä fantasiaa. Kyselyjen mukaan tällaiset ihmiset usein haluavat myös tiukempaa hahmokehitystä, joten tulevassa Dragon Agessa on luultavasti Mass Effectiä monimutkaisempi taitosysteemi.”
Harvassa pelissä on yhtä toimivaa dialogia kuin Mass Effectissä. Iso ansio tästä kuuluu systeemille, joka näyttää pelkän tunnereaktion kokonaisen keskustelupätkän sijasta. Näin päädytään välillä yllättäviin lopputuloksiin, kun Shepard ei teekään ihan sitä, mitä pelaaja kuvitteli dialogioption valitessaan.
”Mass Effect on ensimmäinen pelimme, jossa sankarilla on oma ääni pelkän tekstin sijasta. Dialogin pituus säädettiin tutkimusten perusteella tarkasti juuri toimivan napakaksi, minkä ansiosta juttu rullaa eteenpäin. Pelkkä vastauksen reaktiota kuvastava valinta pitää tapahtumat mielenkiintoisena, koska pelaaja on samaan aikaan myös käänteistä yllättyvä katsoja pelkän perinteisen vaikuttajan sijasta. Keskusteluissa yhdistyvät elokuvan ja pelin parhaat puolet.”
PC-version ostajat saavat ilmaiseksi Mass Effectin ensimmäisen imuroitavan lisäsisällön, Bring Down the Skyn. Odotettu leffapituinen tehtävä sijoittuu pelin keskelle, mikä aiheutti monille Xbox 360 -pelaajille hankaluuksia. Lisäsisältöä varten kun tarvitaan oikeassa kohtaa oleva tallennus, eikä tehtävää voi aloittaa pelin läpäisseellä sankarilla. Muzyka ei suostu myöntämään tämän olleen arviointivirhe.
”Bring Down the Skyn tarina sijoittuu pelin tapahtumien keskelle eikä se mielestäni istuisi pääjuonen jälkeiseen aikaan. Lopun mullistusten jälkeen galaksi on kovin erilainen ja lisätehtävän paikka on ennen niitä. Tiedän, että kaikki eivät ole kanssani samaa mieltä, mutta tällä kertaa päädyimme tällaiseen ratkaisuun. PC-versiossa asiaa ei edes huomaa, koska tehtävän voi asentaa valmiiksi muiden sivujuonteiden joukkoon ennen pelin aloittamista.”
”Tulevan lisäsisällön kanssa kaikki on vielä auki: tehtävät voivat sijoittua mihin tahansa aikaan Mass Effectin aikajanalla. Ehkä tulevia lisiä voi pelata lopputallennuksen hahmolla tai sitten ei. Aika näyttää.”
96
