Menestyvien ja menestymättömienkin extreme-pelien kaava on muutamien samankaltaisten julkaisuiden myötä muodostunut kiusallisen identtiseksi. Tarvitaan alan huippumies kansikuvapojaksi, repullinen näyttäviä temppuja, sujuvat kontrollit ja taustalle raivokas punkrock pauhaamaan. Matt Hoffman's Pro BMX:ssä on kaikki edellämainittu, ja vieläpä erinomaisesti toteutettuna.
Matt Hoffman on grafiikkaa, pelivaihtoehtoja ja kontrolleja myöten uskollinen Activisionin aiemmalle menestysjulkaisulle Tony Hawk Skateboardingille. Rullalauta on vaihtunut BMX-pyöräksi, mutta muuten meno on huomiotaherättävän samanlaista kuin Hawkissa. Sen ei luulisi ketään häiritsevän, sillä vangitsihan Tony Hawkin ensimmäinen osa ruudun ääreen monia rullalautailusta aiemmin piittaamattomiakin.
Uramoodissa on pelattavana kahdeksan erilaista kenttää, joista kuudessa suoritetaan tehtäviä ja kahdessa muussa kisaillaan muita pyöräilijöitä vastaan. Tehtävät vaihtelevat pisterajojen ylittämisestä lamppujen rikkomiseen ja kirjainten keräilyyn. Kilpailuissa on kolme minuutin yritystä, joista huonointa ei huomioida. Kilpailijat laitetaan paremmuusjärjestykseen yhteistuloksen mukaan.
Myös kaksinpeli ja vapaa harjoittelu ovat tuttua tavaraa. Kaksinpelivaihtoehdoista hilpein on graffiti, jossa jaetulla ruudulla lukitaan temppupaikkoja tekemällä niissä vastustajan yritystä komeampi liike. Trick attackissa yritetään kerätä kahden minuutin aikana enemmän pisteitä kuin kaveri, ja Horsessa tarkoituksena on tehdä kymmenen sekunnin aikana temppu, johon toinen ei pysty vastaamaan. Vapaassa harjoittelussa kontrolleja voi treenata ilman aikaa, eikä yhteispisteitä lasketa. Single sessionissa tarkoitus on mättää kahden minuutin aikana niin paljon temppuja kuin ehtii.
Temppuja piisaa
Valittavana on kahdeksan oikeaa pyöräilijää aina Matt Hoffmanista Joe Kowalskiin. Miehet eroavat toisistaan lähinnä ulkoisesti, mutta jonkin verran myös taidoiltaan ja temppuvalikoimaltaan. Ilahduttavasti pyöräilijöistä on olennaisin statistiikka ja jokaisesta voi lukea pienen historiikin uramoodissa.
Kontrollit ovat pelin selkäranka, eikä niitä voi liikaa kehua. Pyörä aiheuttaa toki tiettyjä rajoituksia, eikä ole yhtä ketterä kuin rullalauta, mutta pääpiirteittäin pelituntuma muistuttaa todella paljon Tony Hawkia. Kontrollit on helppo omaksua, mutta koska erilaisia temppuja ja niiden yhdistelmiä on käsittämätön määrä, pelin täydellinen hallitseminen vaatii harjoittelua.
Animaatio ja grafiikka ovat niinikään napattu suoraan Tony Hawkista. Äijät heittävät temput sulavasti ja aidonnäköisesti, eikä kuvallisessa annissa ole muutenkaan moitittavaa. Kaatumiset ovat tosin hivenen kulmikkaita, ja tuntuvat aina toistuvan samanlaisina.
Kentät vaihtelevat rakennustyömaasta Lontoon maanalaiseen. Ne ovat todella laajoja, ja kaikki tarpeellinen rampeista hyppyreihin ja kaiteisiin on mukana. Ainoa ongelma vain on, että uramoodin tehtävät eivät monestikaan vaadi kaikkien kentässä olevien mahdollisuuksien hyödyntämistä.
Esimerkiksi huippupisterajojen rikkominen hoituu vääntämällä rampilla koko kaksiminuuttisen ajan toinen toistaan hurjempia temppuja. Lisäksi tehtävien välinen epätasapaino on silmiinpistävä, sillä pisterajojen rikkomista lukuunottamatta monet tehtävistä ovat läpihuutojuttuja.
Rakenna omat radat
Mikäli valmiit radat kyllästyttävät, toimivalla rataeditorilla voi rakentaa omia ratoja pelin ikää pidentämään. Kenttien koon voi määritellä melkeinpä mielensä mukaan, ja kaikenlaista tilpehööriä on tarjolla kiitettävä määrä.
Matt Hoffman's Pro BMX on erinomainen peli, siitä ei ole epäilystäkään. Suurin heikkous on se, että Tony Hawkista pelin erottaa vain pyörä. Fillaristit voivat huoletta lisätä arvosanaan muutaman pisteen lisää.
85
