MediEvil oli upea peli, jossa yhdistyivät mahtava tunnelma, hilpeä huumori, nerokkaat puzzlet ja vauhdikas toiminta. Pelin sankarilla, Sir Daniel Fortesquella, riittää siis karisma useampaankin jatko-osaan.
Aluksi hieman epäilytti, sopiiko keskiaikainen sankari uuteen tapahtumapaikkaan viktoriaaniseen Lontooseen, varsinkin kun etukäteen Sony pelotteli, että Dan sotketaan mukaan romanssiin. Pelko pois: homma on hoidettu tyylillä, ja niinpä MediEvil 2 on mitä mainiointa viihdettä.
Nätti kuin maalaus
Pelattavuus, grafiikka ja musiikki ovat kaikki pääosin ennallaan. Lyhykäisesti MediEvil 2 on vanha peli tuoreilla kentillä, uudella juonella ja huomattavasti lisääntyneellä tarinankerronnalla. Dan juoksee ja loikkii pitkin Lontoon kujia ja kattoja, koluaa luolia ja rakennuksia ja mätkii hirviöitä, etsien esineitä ja exitiä hamuten.
Esineet ovat yleensä avaimia, riimuja tai vastaavia, ja niitä tarvitaan lukuisiin puzzleihin. Toinen syy tutkia paikat tarkkaan ovat sielujen maljat, jotka täyttyvät listittyjen hirviöiden "elinvoimasta."
Nyrkkisääntönä kuppeja on yksi per kenttä, ja viemällä ne professorin laboratorioon saa joko uusia aseita tai jonkin hyödyllisen apuvälineen. Jos maljaa ei löydy, voi kentän pelata myöhemmin uudestaan läpi, mutta reissu ei tällöin ole enää helppo, koska Dania parantavat vihreät suihkulähteet ovat useimmiten jo ehtyneet.
On jotain uuttakin keksitty. Dan osaa tarpeen vaatiessa irrottaa päänsä, jolloin onnistuu esimerkiksi "liikkumaan" tilassa, johon kroppa ei mahdu. Pelin edistyessä irtopää saa jopa jalat alleen, kun sen yhdistää Addams Familystä tuttuun irtokäteen, ja siivet ylleen, kun lokin pirulaiset luulevat valkoista pallukkaa munaksi ja vievät sen pesäänsä.
Aikakauden kauhuelementeistä on revitty aiheita ja huumoria varsin nokkelasti. Brittien tapa varastaa siirtomaistaan kaikki keräilyn arvoinen museoihinsa kääntyy heitä itseään vastaan, kun Egyptin asukkaat ja hirmuliskojen luurangot heräävät henkiin. Virittävätpä proffa ja Dan oman Dankensteinin hirviönkin.
Steampunk-vekottimia kiiltävine messinkeineen ja ruskeine mahonkeineen on jos jonkinlaisia erikoisjunista ja robottielefanteista lentolaitteisiin. Kaiken kaikkiaan sumuinen, synkkä Lontoo sopii kauhuilakoinnin taustaksi hyvin, vaikkei pelin nimivitsi enää modernin ajan kynnyksellä toimikaan.
Mättöä
Taistelemaan joutuu vähän väliä. Helpoimmat vastukset kaatuvat parilla huitaisulla, mutta pian eteen tulee kekseliäämpiä otuksia. Niitä vastaan pitää jo miettiä, mitä asetta käyttää ja miten.
Linnut putoavat hyvin pistoolilla, kun taas esimerkiksi inhottavat alienmaiset, naamalle hyppäävät mustekalat liiskataan moukarilla. Välillä myös oikeaoppinen liikehdintä on tarpeen. Tappajamelonit esimerkiksi kannattaa mehustaa juoksemalla niiden ympärillä kehää, kaaria miekalla huitoen.
Tuliluikut ja muu moderni hömppä ei pilaa pelin tasapainoa, sillä nämä aseet eivät juurikaan tehollaan vakuuta. Reikä tai pari zombissa vaikuttaa aika tavalla vähemmän kuin kaikkien jäsenten irrottaminen.
Loppuhirviöt tuntuvat aluksi mahdottomilta, mutta eivät lopulta ole kovinkaan vahvoja, kun vain keksii otusten haavoittuvan kohdan. Joskus loppuhirviön tappamiseksi täytyy käytellä kentällä olevia vipuja tai muita erikoisuuksia.
Ammuksia ja muuta tauhkaa saa ostettua lisää lihavilta, itsensäpaljastajan näköisiltä hämärämiehiltä, joita lymyilee siellä täällä. Maksuvälineenä käytetään kultaa, jota joku on unohdellut ympäri Lontoota arkkukaupalla.
Taso(hyppely) ennallaan
Kenttien kokoa on kasvatettu ykkösosasta jonkin verran, mikä aiheuttaa pieniä lataustaukoja joistain ovista kuljettaessa. Kyse on muutamasta sekunnista, mikä ei vielä tapa pelirytmiä. Vaikeustaso on juuri sopiva. Peli etenee joka pelikerralla ainakin pikkuisen, eivätkä puzzletkaan ole ylimaallisen vaikeita, vaan näppärän loogisia.
MediEvil 2:n ylivoimaisesti ärsyttävin piirre ovat ahtaisiin tiloihin sijoittuvat tasohyppelykohtaukset, joissa kamera tekee kaikkensa tappaakseen jalosukuisen luurankosankarimme. Aukeammilla alueilla ohjaus ja kamera toimivat erinomaisesti, mutta kapeissa tiloissa tilanne muuttuu toivottomaksi.
Kameran törmätessä huoneen takaseinään tai ison esineen kääntyessä Danin ja pelaajan väliin kiepsahtaa kamera pikavauhtia sivulle, ja kääntää samalla ohjausta vastaavasti. Jo alkuperäinen versio kärsi tästä viasta, ja hieman kummaksuttaa, ettei lääkettä ole vieläkään löytynyt. Tässä se syy, miksei pistemäärä ala ysillä.
MediEvil 2 on vapisuttava peli, tärinä nimittäin on turhan yleistä. Jopa pelkkä juokseminen huojuttaa ohjainta käsissä. Tärinän kytkeekin mielellään kokonaan pois, efekti kun on kokenut jo inflaation.
Jos MediEviliä ei olisi ilmestynyt, olisi MediEvil 2 iskenyt vieläkin kovempaa. Kakkosta ei viitsi rangaista vain siksi, että se on syntynyt hyvään perheeseen. Jos pidit ykkösestä, osta kakkonen. Jos et ole pelannut ykköstä, hanki se Platinumina, ja sitten vasta tämä kakkonen. MediEvilit muodostavat Soul Reaverin kera toimintaseikkailu-tasohyppelyiden kärkikolmikon.
88
