Sir Daniel Fortesque on legenda. Tämä sankari pysäytti käytännössä yksin noita Zarokin armeijat eeppisessä Gallow-meren taistelussa, uhraten oman elämänsä taistelussa pahaa vastaan.
Todellisuudessa joukkojen etunenässä juossut epäonninen Sir Dan oli varsinainen surullisen hahmon ritari. Hän sai nuolen silmäänsä ja kaatui ensimmäisenä. Historia ja sattumat nostivat hänet arvoon ansaitsemattomaan, mutta häpeällinen totuus oli ja pysyi.
Nyt Zarok on palannut. Zarokille käy kuitenkin pieni moka: zombilaumoja luodessaan hän vahingossa herättää myös Danin. Ritari Fortesque saa näin uuden tilaisuuden todistaa sankaruutensa, tehdä Zarokista lopullisesti selvää ja päästä Sankareiden halliin viettämään iäisyyttä kättä vääntäen ja olutta litkien.
Dan on tosi karismaattinen heppu: höröhampainen, yksisilmäinen hujoppi, jonka ryhti on kuin Hessu Hopolla ja puhe hirveää mongerrusta, alaleuka kun on hukkunut aikojen saatossa jonnekin. Mikään ruudinkeksijäkään Dan ei ole, sillä kun hän lyö nuppinsa luolan kattoon, kuuluu puisen ontto klopsahdus. Ei äijästä oikein voi olla pitämättä.
Toimintaa!
MediEvil on toteutukseltaan pikkuriikkisen Tomb Raiderin tapainen toimintapeli, jossa pelialuetta katsotaan sankarin selän takaa. Sankari osaa kävellä, juosta, hyppiä ja taistella. Laramaista akrobatiaa ei ole luvassa, mutta liikehdintä on kuitenkin tosi hyvännäköistä.
Kenttiä on toimintapainotteisista älyä vaativiin, ja vaikka toistoa onkin jonkin verran, ovat kentät ilahduttavan vaihtelevia. Aina, kun selvittää yhden alueen, aukeaa kartalla teitä seuraaviin kenttiin. Näin voi edetä haluamaansa reittiä, ja jos jää yhdessä kentässä jumiin, ei se välttämättä estä etenemistä. Aikarajojakaan ei ole peliä pilaamassa. Vettä sisältävät kentät ovat vähän ikäviä, koska Dan ei osaa uida, mutta rauhallisesti ottamalla niistä kyllä selviää. Laava on toinen vaaranpaikka, joka vie hengen laakista.
Puzzlet ovat simppeleitä, kun keksii, mitä pitää tehdä. Joskus etsitään avaimia ja riimuja, joilla avataan ovia, toisella kertaa liikutellaan laatikoita tai muita esineitä työntämällä ne oikeille paikoilleen. Välillä autetaan pelissä kohdattuja henkilöitä hakemalla heille tavaraa, joskus käytetään nuijaa tulen siirtämiseen nuotiosta toiseen. Loogisia ongelmia, jotka aukeavat kokeilemalla, vinkit tarkkaan lukemalla, kaikkea liikkumatonta hutkimalla ja vähän miettimällä.
Kentissä lymyilevät hirviöt putoavat helposti ja aiheuttavat vaaraa vain laumoina. Näiden lisäksi pelissä on vaikeampia loppuhirviöitä. Loppumonsut ovat vaihtelevia niin liikkeiltään kuin ulkonäöltäänkin, yhteisiä piirteitä on oikeastaan tasan yksi: avain voittoon on oikea ase ja liikesarja. Vastus tuntuu mahdottoman vaikealta, kunnes keksii oikean hyökkäystavan, ja sitten homma onkin kakunpala.
Kenttiin on aina piilotettu malja, joka täyttyy tapettujen vihollisten sieluista. Kun malja on täynnä, sen voi kerätä mukaansa. Näin pääsee kenttien välillä Sankareiden halliin, josta saa uusia aseita käyttöönsä, ja jossa voi ihailla pelin edetessä hissuksiin materialisoituvaa patsastaan.
Lähitaisteluaseiden, kuten miekan ja vasaran lisäksi saa käyttöönsä jousia ja käteen palaavan, bumerangin tavoin toimivan kirveen. Kentistä löytää myös parannuslähteitä, rahaa ja pulloja, jotka toimivat lisäeläminä.
Upea toteutus
Ensimmäinen silmiinpistävä juttu MediEvilissä on sen grafiikka. Grafiikka ei legoile, repeile tai välky, ja näyttää TV:n putkella tosi hienolta. Kun grafiikasta on toipunut, huomaa musiikin ja äänet. Taustamusiikki on rauhallista, sopii pelin keskiaikaiseen, maagiseen ympäristöön kuin hansikas, eikä ala kyllästyttää, vaikka peliä vääntäisi päiväkaudet putkeen.
Pelattavuus on kohdallaan. Dan tottelee Dual Shockia esimerkillisesti, kävelystä voi vaihtaa juoksuun peukaloa siirtämättä, tattia naksauttamalla, ja ohjain tärähtää käsille, kun vaikkapa lyö kirveensä kiveen tai nuijii vasaralla hautakiviä rikki. Digitaalisella ohjaimella en osannut pelata lainkaan, Dan juoksi jorpakkoon aina kuvakulman käännähtäessä.
Luurankoritaria seuraava kamera pysyy suurimman osan ajasta komennossa. Ahtaissa paikoissa voi kuvakulmaa joutua vähän pyöräyttämään käsin, mutta menoa se ei hidasta, ja pahimmillaankin homma toimii kertaluokkaa paremmin kuin esimerkiksi Deathtrap Dungeonissa. Kenttiä voi avoimilla paikoilla katsoa myös Danin lähelle zoomaten, mikä on hyvä tapa esimerkiksi kurkistaa kuoppiin tai vilkaista seinän taakse.
MediEvil on yllättäjä: erinomainen peli, jossa tekniikka on kunnossa, kenttädesign toimii ja vaikeustaso on kohdallaan. Huumorin kukka kukkii hahmojen tarinoissa ja pääsankarikin on hellyttävä reppana. Kokeilkaa ihmeessä.
92
