Sir Daniel Fortesquella on ongelma. Gallowmeren kansalaiset pitävät häntä sankarina, vaikka mies on suuren luokan pelkuri. Fortesquen toinen ongelma on se, että hän on kuollut, tai oli, kunnes hän heräsi henkiin luurankona ilman toista silmää ja leukaluuta. Onneksi kallossa majaileva suupaltti henki pitää Danielille seuraa.
Häijy Zarok heräsi kuolleista, nosti kuolleet haudoistaan ja muutti päivän yöksi. Zarokilla on häijy nauru, jota hän ei pelkää harjoitella jatkuvasti häijymmäksi. Sir Dan lähtee kolistelemaan Zarokin perään ja yrittää ansaita sankarin maineensa.
MediEvilin PSP-versio on toimintamätkintä timburtonmaisessa maailmassa.
MediEvil porskuttaa eteen päin huumorinsa voimalla. Jokainen hahmo on koomikko, jopa Sir Dan, joka mumisee vuorosanansa käsittämättömästi leukaluun puuttumisen takia. Huumoria kylvetään tiheään tahtiin, välillä osuu kohdalleen, välillä ei.
Sir Dan etenee alueelta toiselle vastustajia niittäen ja parempia aseita ja varusteita keräten. Lähitaisteluun tarkoitettujen miekkojen ja nuijien lisäksi asevyölle kertyy muun muassa varsijousi ja heittotikareita. Mikäli nuoli- tai tikarivarastot käyvät tyhjiin, Sir Dan osaa heittää vastustajia omalla bumerangimaisesti palaavalla kädellään.
MediEvil: Resurrectionin kompastuskivi on kehno kameratyöskentely yhdistettynä kömpelöön taisteluun. Vihollisten keskellä mätkiminen menee helposti pelkäksi sähläämiseksi ja holtittomaksi nappien paineluksi.
MediEvilillä on myös hyvät hetkensä. Riemukas grafiikka ja erinomainen musiikki pitävät tunnelmaa korkealla, ja silloin kun kameraongelmat pysyvät poissa, pelaaminen on miellyttävän sujuvaa. Pidin MediEvilistä PSonella, pidän siitä nytkin.
3 tähteä
