Maestro Kojima on oppinut läksynsä: tuorein Metal Gear Solid ei yritä olla elokuva.
Toimintaseikkailujen juonet ovat yleensä helppotajuisia ja suoraviivaisia, mutta Metal Gearit uivat vastavirtaan. Mutkikkaat asetelmat, mysteerit ja yllättävät juonenkäänteet ovat tuttua tavaraa sarjan ystäville. Metal Gear Solid: Peace Walker kertoo mielenkiintoisen ja sarjan historiaa avaavan tarinan siitä, kuinka riippumaton Outer Heaven -sotilastukikohta laajeni kansainvälisesti merkittäväksi uhkakuvaksi ja miten Naked Snake sopeutui Big Bossin asemaan. Vuoteen 1974 ja Costa Rican viidakoihin sijoittuva Peace Walker jatkaa siitä, mihin Snake Eater ja Portable Ops jäivät.
Peace Walkerin toiminta on Metal Geareille tyypillistä väkivallan värittämää hiiviskelyhippaa, joka ei pakota ratkaisumalleja sankarin kurkusta alas. Kierrä, tyrmää tai tapa viholliset, ihan sama, kunhan teet sen vaivihkaa ja tavoitat tehtävän maalin. Jos putkinäköiset sotilaat huomaavat Snaken, he tekevät hälytyksen ja raskaasti aseistautunut etsintäpartio saapuu paikalle. Ylivoiman edessä ei auta kuin painua sekä lipettiin että piiloon, mutta tilanne raukeaa harvoin kykkimällä, koska partiot kääntävät kaikki kivet ympäri. Miellyttävän vaihteleva maasto tarjoaa runsaasti piilopaikkoja, joten taisteleminen on pakollista vain harvoin.
Latauspullonkaulojen yhdistämät toiminta-areenat ovat teknisesti vakuuttavia ja taiteellisesti tyylikkäitä viidakoita, vanhojen linnoitusten raunioita ja sotilaskomplekseja. Mukavan orgaaniset maisemat ovat hienoja millä tahansa mittapuulla, eivät ainoastaan PSP-kontekstissa. Rauhankävelijä ei vain näytä, vaan myös kuulostaa hyvältä. Tuulta, lintujen sirkutusta ja muita luontoääniä höystetään repivillä ase-efekteillä ja runsaalla puheella. Juonta kuljetetaan eloisasti piirretyillä ja oivaltavan huumorin siivittämillä elävillä sarjakuvilla, joissa on toisinaan interaktiivisia jaksoja.
Komeiden maisemien ja rikkaan äänimaailman hinta maksetaan hitaina UMD-latauksina, jotka minimoidaan eniten käytettyjen osien 330 megatavun muistikorttiasennuksella. Jos haluaa kauniilla naamakuvilla ryyditetyt radiokeskustelut asiallisesti näyteltynä puheena, tilaa katoaa kortilta peräti 880 megaa. Niitä kolmea PSPgo-omistajaa tämä ei tietenkään haittaa pätkän vertaa, sillä Peace Walkeria levitetään UMD:n ohella PSN:ssä.
Puuseemäisistä asennuskuvioista huolimatta Peace Walker ei unohda alustan kannettavaa luonnetta: juonitehtävät on pätkitty lyhyisiin, korkeintaan vartin mittaisiin siivuihin, ja dramaattisia pomomatseja edeltää aina tallennus.
Sotilaiden taivas
Jatkuvasti kehittyvän ja laajentuvan Outer Heavenin resurssien hallinnointi on kokonainen peli pelissä. Snake kidnappaa kentältä alaisia Fulton-pelastussysteemillä, joka nostaa ihmiset ilmapallolla yläilmoihin. Helikopteri poimii pallon ja vie lastin Outer Heaveniin. Fultonin kohteet ovat pääasiassa sotavankeja ja tainnutettuja vihollisia, jotka loikkaavat tukikohdassa Snaken joukkueeseen.
Kaapatut ihmiset sijoitetaan ominaisuuksien perusteella Outer Heavenin osastoille: taisteluyksikköön, tutkimukseen, keittiöön, sairaalaan tai tiedusteluun. Osastoihin panostaminen palkitaan uusilla aseilla, asepäivityksillä ja muilla tarvikkeilla, joiden tuotantoon kuluu aikaa ja tehtävistä irtoavaa GMP-käteistä. Mutkien lisäksi Snaken arsenaaliin kertyy huima setti havaintolaitteita, hämäyshärveleitä ja hupailukamaa.
Outer Heavenin henkilökuntaa saa käyttää suoraan muutaman minuutin extra ops -minitehtävissä, jotka parantavat rivisotilaan ominaisuuksia. Tehtävät sisältävät kaikenlaista pientä, mitä Snake tekee juonikeikkojen lomassa, kuten C4-räjäytyksiä ja fulton-kaappauksia. Outer opsit ovat kulissien takaisia korkeintaan kahdeksan sotilaan taisteluita, jotka etenevät automaattisesti. Kun keikka on ohi, kahakka kuvataan wanhojen roolipelien tapaan vuoropohjaisesti ja voittoisa tiimi palkitaan kykypisteillä, rahalla ja sekalaisella roinalla.
Ad hoc -lähiverkkoa käyttävä moninpeli tarkoittaa näillä leveysasteilla sitä, että PS3:een kannattaa ladata viimeistään nyt Ad Hoc Party -apuohjelma. Tiimikeikkojen kamut eivät jää pelkiksi ylimääräisiksi pyssyiksi, sillä juonikentissä on paljon paikkoja, joista pääsee kiipeämään vain kaverin selkää pitkin. Kun kamu on tarpeeksi lähellä, tavaroista tulee yhteisiä ja oman hahmon voi laittaa seuraamaan johtajaa automaattisesti. Nokkapokkaa harrastetaan 2–6 soturin matseissa, jotka kierrättävät kaikki tavanomaiset nettitaistelumuodot.
MGS-fanit, jotka eivät omista PSP:tä, joutuvat kovan paikan eteen, sillä Metal Gear Solid: Peace Walker kamppailee sarjan parhaan osan tittelistä PSonen Metal Gear Solidin ja PS2:n Snake Eaterin kanssa. Tuotantoarvojen ja tekemisen määrän puolesta nimen perässä voisi aivan huoletta olla numero viisi, kuten alunperin suunniteltiin.
90
