Urheilupelin julkaisuun on yleensä kolme eri syytä, ja Michael Owen's World League Soccer 99:ssä ovat ne kaikki: uusi vuosiluku, päivitetyt kokoonpanot ja mannekiinina lajin supertähti.
Ilmeisesti muutkin pelitalot kuin Electronic Arts alkavat oppia, että saman urheilupelin voi julkaista useampaan kertaan, kunhan vähän päivittää ja uudistaa kokoonpanot. Eidosin World League Soccer on lähdössä mukaan tälle linjalle. Tosin pelaajalistat eivät ole aitoja, joten päivityksestä ei selviä vain lisäämällä tuoreita kokoonpanoja, peliäkin on parannettava.
Soccer 99:n kokoonpanot eivät ole enää täysin keksittyjä, sillä kaikki valioliigapelaajat esiintyvät omilla nimillään, vaikka muut äijät ovatkin väännöksiä aidoista pelaajista, esimerkiksi Litmanen on Lytmanen. Jos erikoiset nimilistat häiritsevät, pelaajaeditorilla joukkueet voi muuttaa täysin aidoiksi. Työmaata riittää, sillä pelissä on kunnioitettavat parisataa joukkuetta.
Joukkueiden taitotasot noudattavat ihan kivasti todellisuutta, joten eri jengien välillä on riittävästi tasoeroa ja seurojen väliset voimasuhteet huomaa pelikentällä. Sen sijaan samassa joukkueessa pelaavat äijät ovat toistensa kopioita, joten joukkueille tärkeitä avainpelaajia ei ole ja vaihtopenkki on aivan yhtä taitava kuin avauskokoonpanon pelaajat. Se laskee tunnelman lisäksi mielenkiintoa. Yksilöt eivät nouse massasta esiin ja ukkelin pelipaikalla ei ole mitään merkitystä, sillä miehet hallitsevat tasavahvasti pelin kaikki osa-alueet.
Otteluvaihtoehdot noudattavat kokoonpanojen kanssa samaa linjaa. Vain MM-kisojen sarjasysteemi on täysin aito, muut turnaus- ja liigamuodot ovat mielikuvituksen tuotetta. Eri maiden liigojakin voi pelata, esimerkiksi Hollannin liigassa kilpailevat oikeat seurajoukkueet, mutta sarja pelataan vain kaksinkertaisena.
Liigamestaruuden saavutettuaan pääsee Mestareiden liigan vastineeseen, jossa kaikkien muiden maiden mestarijoukkueet ottavat mittaa toisistaan cup-muotoisessa sarjassa. Jos sarjapelit eivät kiinnosta voi osallistua arcade cupiin, jossa kaikki seura- tai maajoukkueet pelaavat keskenään pudotuspelityyliin. Massiivisin pelivaihtoehto on koko kauden pelaaminen yhdellä jengillä, jolloin joukkue osallistuu liigaotteluiden lisäksi cupiin ja mahdollisen menestyksen myötä Mestareiden liigaankin.
Harjoittelu on pelissä erikseen, harkoissa voi treenata hyökkäyspelin tekniikkaa ja kontrolleja. Isona puutteena puolustuspeliä ei voi kokeilla lainkaan, sillä kentällä ei ole maalivahdin lisäksi yhtään vastustajaa.
Itse asiaan
Kontrollit ovat muuten sujuvat, mutta pelattavuutta heikentää WLS:n tapa vaihtaa palloa lähinnä juokseva mies automattisesti aina pelaajan ohjattavaksi. Tästä seuraa vain harmittavaa puolustuksen sekoilua, kun ohjattava äijä voi vaihtua äkkiyllättäen ja uudella miehellä olisi vasemman sijasta juostava oikeaan.
Vaikka perussyöttönappi siirtää pallon aina lähimmälle pelikaverille, syöttöpeli toimii mallikkaasti. Systeemi helpottaa ja nopeuttaa pelaamista, mutta hyökkäyksen rakentelusta tulisi kaavamaista, jos peli rajaisi syöttökohteet aina vain muutamaan mieheen. Syöttöpeli jättää kokonaisuutena positiivisen kuvan, sillä pistosyöttöjen, kaaripallojen, seinäsyöttöjen ja keskitysten hyödyntäminen mahdollistavat vähän kekseliäämmän pelinrakentelun. Niitä käyttäessä syöttökohdetta ei ole rajattu vain vieruskavereihin, vaan palloa saa siirrellä vapaasti hyödyntäen koko kentän tilan.
Yksi onnistuneimmista yksityiskohdista on pallollisen äijän spurtti. Animaatiossa mies tuikkaa pallon ensin eteenpäin ja ryntää sitten itse perään. Rytminmuutoksen tehokkuus riippuu ohjattavasta pelaajasta, mutta yleensä se on niin räväkkä, että kaksinpelivastustajakin putoaa ainakin parin askeleen ajaksi kyydistä. Pallon voi jopa siirtää vahingossa liian pitkälle, jolloin vastustaja ehtii nappaamaan pelivälineen, ennen kuin sen ehtii juosta uudelleen kiinni.
Harhautukset toimivat realistisesti ja epäonnistuneesta kikasta koituu hyökkääjälle enemmän haittaa kuin hyötyä. Vaikka oikeissa otteluissa näkee harvoin hyökkäääjn tekevän 360-asteen pyörähdystä, niin tässäkin pelissä se tuntuu olevan pelikenttien peruskikka. Piruettia voi käyttää puolustajan kiertämiseen, mutta arkipäiväisemmillä sisä- ja ulkosyrjäkäännöillä saa tehtyä itselleen tilaa laukausta varten tai väistettyä vastustajan taklauksen.
Taktiikkavalikot rajoittuvat tiukasti vain kenttäryhmityksen määrittämiseen. Ryhmityksen merkitys pelitapahtumiin on selkeä, sillä pelaajat eivät pahemmin sooloile, vaan liikkuvat tiukasti valmiiksi sovitussa muodostelmassa. Kenttäryhmityksen voi halutessaan määrätä erikseen hyökkäystä ja puolustusta varten. Pienellä säätämisellä voi pelata vastahyökkäyspeliä sumputtaen maalinedustan siilipuolustuksella ja hyökkäyspaikan avautuessa pelatakin kolmella kärkimiehellä. Valitettavasti taktiikkavalikot eivät ota huomioon ulosajoja vaan punaisen kortin jälkeenkin niissä liikutellaan aina yhtätoista miestä.
Jostain syystä puolustustyylit on tungettu muista taktiikoista erilleen pelaajaprofiiliin, jossa näkee pelaajien taitotasot juoksuvauhdista pääpelivoimaan. Puolustustavat vaihtelevat puhtaasta aluepuolustuksesta miesvartiointiin ja joillekin vastustajille voi määrätä päällystakin tai vapauttaa jonkun pelaajistaan kokonaan puolustustehtävistä. Hyvä systeemi muuten, mutta valinnat on tehtävä jokaiselle äijälle erikseen, joten koko joukkueen puolustustaktiikan muuttaminen on työlästä puuhaa.
Yksityiskohdat ratkaisevat
Äänet eivät säväytä mutteivät häiritsekään. Yleisö ja äänitehosteet kuulostavat aidoilta, mutta ne unohtuvat nopeasti pelkäksi taustahälyksi. Selostuksesta uupuu monipuolisuus, sillä kommentaattorilla on vain kaksi eri lausahdusta samanlaiseen pelitilanteeseen. Kolmen onnistuneen syötön jälkeen kuulee aina lauseen: "Kummankin joukkueen syöttöpeli on korkeatasoista."
Animaatiot näyttävät yksitoikkoisilta, sillä pelaajilta puuttuvat elävyyttä lisäävät pikkuliikkeet. Muutama hyvä yksityiskohta animaatioissa kuitenkin on. Puolustaja peruuttelee takaperin hyökkääjän edessä eikä vain ryntää kohti, ja ajautuessaan päätyrajan yli hyökkääjä sipsuttelee sivuaskeleita, jos hän myöhästyi keskityksen annossa. Tämä on ilmeisesti pelin tekijöidenkin mielestä onnistunut liikesarja, sillä tekoäly vie vähän väliä pallon päätyrajalta yli esitellen tyylikästä animaatiota.
Wolrd League Soccer on kohtuullinen futispeli. Eniten vaivaa tapahtumien staattisuus, sillä pelikaverit eivät pyri irtiottoihin tai vastustajat eivät yritä yllättäen pallonriistoa. Pelitapahtumat on liian helppo ennakoida, kun ukkelit pysyvät tarkasti heille määrätyissä muodostelmissa eikä itsenäisiä ratkaisuja tehdä. Vaikka WLS ei iskekään minun pelihermooni, se on saanut lähinnä englantilaisilta pelaajilta kehuja, joten kannattaa ainakin vilkaista pelisarjaa, jos on vaikkapa kyllästynyt FIFA:n vääntämiseen.
75
