Miltä vaikuttaa Pillars of Eternity 2

Roolipelit elävät kaunista renessanssia. Suuri kiitos tästä kuuluu joukkorahoitukselle, jonka tahdittamana julkaistiin myös Pillars of Eternity (Pelit 5/2015, 91 p), yksi viime vuosien hienoimmista roolipeleistä. Laaja ja tunnelmallinen teos on mainiosti kirjoitettu ja erinomaisesti rytmitetty, eikä vanhoista Infinity-roolipeleistä ammentavassa taistelussakaan ollut moitteen sijaa.

Pillars kunnioitti hienosti klassikoita, mutta Dungeons & Dragonsin sijaan rope sijoittui Obsidianin luomaan Eoran fantasiamaailmaan. Vaikka Eora ei ole täysin vapaa perinteisistä fantasiakliseistä, maailma on keskimääräistä kiinnostavampi. Eoran asukkaat uskovat jumalten hallitsevan elämän kiertokulkua ja kuolevaisten sielujen kulkevan loputonta sykliä, jossa sielut syntyvät kuoleman jälkeen uudestaan.

Runsas taustatarina avautuu hiljalleen, eikä jatko-osasta nauttiminen edellytä ykkösen pelaamista, mutta pohjatiedot helpottavat tarinaan uppoutumista. Deadfire on suoraa jatkoa ensimmäiselle Pillarsille. Sankarin huolella ja rakkaudella ykkösosassa kunnostama Caed Nua -linnoitus kohtaa loppunsa jo tarinan alkumetreillä, kun uudelleensyntynyt Eothas-jumala riehaantuu linnan kellarissa. Sankari kohtaa melkein loppunsa ja lähtee toivuttuaan jumaljahtiin. Ja merille, sillä seilaaminen ja laivataistelut ovat Deadfiressa tärkeässä roolissa.

Ykkös-Pillarsissa tehdyt valinnat vaikuttavat jatko-osan tapahtumiin ja hahmokatraassa on mukana vanhoja tuttavuuksia. Tai sitten voi aloittaa seikkailun puhtaalta pöydältä täysin uudella hahmolla. Siirsin oman samoojani suosiolla eläkkeelle ja hyppäsin paladiinin kiiltävään haarniskaan. Deadfire, täältä tullaan!

Pelimoottori muistuttaa Infinity-aikakauden roolipelejä, vaikka se on tehty Unitylla.

Numeronmurskajaiset

Hahmonluonti hoituu pitkälti samalla tavalla kuin ykkösessä. Sukupuolen, rodun ja hahmoluokan valitsemisen jälkeen lukitaan luokkakohtaiset taidot ja ominaisuuspisteet. Lopuksi valitaan hahmon kulttuuritausta ja muokataan alter egon ulkonäkö kohdilleen. Hyvänä uudistuksena taitopuuta voi tarkastella jo etukäteen, mikä helpottaa hahmonkehitystä.

Rotuja on kuusi erilaista ja hahmoluokkia peräti 11. Roduista on muutamia eri variaatioita, esimerkiksi suurikokoiset aumauat voivat olla saari- tai rannikkorotua. Erikoistuminen antaa erityisbonuksia: St. Elcgan kilpipaladiinini esimerkiksi sai kätevän Lay on Hands -taian, jonka kohde on hetken kuolematon. Tai sitten voi ottaa hahmolleen useamman hahmoluokan. Varoituksen sana: hyvän multiclass-hahmon rakentaminen ei ole ihan yksinkertaista.

Hahmoluokat voi jakaa kolmeen ryhmään: lähitaistelijoihin, jousi- ja tussarimiehiin sekä taikureihin. Porukkaan mahtuu kerrallaan vain viisi hahmoa (ykkös-Pillarsissa kuusi), joten ryhmäkoostumusta pitää miettiä tarkkaan. Vihollisia liimaavat eturivin tankit ovat käytännössä pakollisia, lisäksi ryhmässä on hyvä olla ansat havaitseva ja lukot aukaiseva varas sekä parantaja. Takarivin lasikanuunat keskittyvät joko maksimaalisen vahingon tykittämiseen tai häirintätaikoihin.

Hahmojen ominaisuudet, taidot ja varusteet määrittelevät menestyksen taisteluissa. Mittelöt voi tuttuun tapaan seisauttaa milloin tahansa välilyönnin painalluksella. Voimakas hahmo lyö kovempaa, näppärä varas hiipii vihollisen selkään huomaamatta ja korkean tason taidot mahdollistavat erilaisia taktiikoita. Taistelun tuoksinassa pappi buustaa ryhmäläisiä, lamauttaa viholliset tyrmäystaialla ja virvoittaa tankin kuolemankielistä.

Alter egon ja ryhmäläisten ominaisuudet vaikuttavat merkittävästi myös keskusteluiden kulkuun. Määrätietoinen hahmo kääntää keskustelukumppanin pään sinnikkyydellään, historiaan perehtynyt aristokraatti vakuuttaa faktatiedoilla, kun taas muskelimasa saa parhaat tulokset aikaan uhkailemalla. Tekstipohjaisissa miniseikkailuissa avainrooliin nousevat hahmojen yleiset taidot, kuten hiipiminen ja atleettisuus. Vältyin monilta taisteluilta, kun hiippailin vihollislaumojen ohitse.

Mikä parasta, erilaisista lähestymistavoista palkitaan samalla tavalla. Suurimmat kokemuspotit kertyvät tehtäviä suorittamalla, eikä kaiken lahtaava grindaaja käytännössä hyödy teurastuksestaan.

Tuokio Tikawaralla

Deadfiren ennakkoversio starttaa tarinan keskivaiheilta Tikawaran saarelta. Hahmot aloittavat tasolta kuusi ja kohtalaisen hyvillä varusteilla, joten taisteluissa pärjää kovempiakin vihulaisia vastaan. Seurue on täytetty protagonistia lukuun ottamatta persoonattomilla palkkasotureilla, joten ryhmän välinen dynamiikka jäi testiversiossa olemattomaksi. Toivottavasti Durance ja Pallegina tekevät paluun lopullisessa versiossa.

Seikkailuun orientoituminen kestää hetken, sillä naamalle heitetään heti tuhdisti dialogia ja taustalorea. Onneksi pelin sisäinen tietokanta selvittää outoja termejä ja tapahtumia. Tasokasta dialogia ja tekstiä on runsaasti, ei kuitenkaan ähkyksi asti. Ääninäyttelyä ennakkoversiossa oli niukasti, mutta se vähä mitä kuulin, oli laadukasta.

Myös tehtäväsuunnittelu on mallikasta. Tikawarassa annettiin tehtäväksi niitata paikallisia riivaavan liskoheimon äitihahmo, mutta yllätyksekseni lisko osasikin kommunikoida ja lupasi jättää kyläläiset rauhaan, jos vapautan heidän vangitsemansa liskonpoikaset. Kun menin neuvottelemaan poikasten vapautuksesta, sain vain märän rätin kasvoilleni. Vaikka kuinka taivuttelin ja yritin erilaisia kulmia, Tikawaran edustaja tyrmäsi minut toistuvasti. Sen jälkeen ei auttanut muu kuin tiirikoida poikaset vapaiksi ja ottaa kyläläisten vihat niskaani.

Ryhmäläisten tekoäly on viritetty hyvään kuntoon, eikä kaikkea tarvitse tehdä itse. Tekoälyn asetuksia voi myös säätää monipuolisesti. Pappi osaa parantaa kavereita ilman erillistä käskyä ja lähitaistelijat käyttävät kykyjään järkevästi. Jotkut asiat, kuten vihollisen selkäpuolelle kiertäminen, pitää toki hoitaa edelleen manuaalisesti.

Himuihin käytöstavat ovat hukassa.

Kapteenin konnankoukut

Kapteenin elämä ei ole yksinkertaista. Laivan hankkiminen ja varustaminen vaatii aikaa ja kahisevaa, lisäksi miehistö haluaa pöytään muonaa ja säännöllisen palkan. Pitkät pätkät merellä ja huono taistelumenestys rapistavat moraalia ja heikko kapteeni voi lopulta kompastua miehistön kapinaan.

Kapteenin elämässä parasta ovat taistelut, tutkimusmatkat ja aarteiden löytäminen. Saaliin voi jakaa miehistön kesken tai napata itselleen. Seikkailun kuluessa myös miehistö kehittyy ja hoitaa tehtäviään aiempaa paremmin. Laivaa voi tuunata paremmaksi uusilla tykeillä, kestävämmällä rungolla ja tuoreilla purjeilla.

Merellä voi seilata ainakin aluksi turvallisesti, vain harva alus on lähtökohtaisesti vihamielinen. Jos salkoon päättää vetää merirosvolipun tai seurueen maine on muuten surkea, tilanne muuttuu rivakasti. Laivataistelut on toteutettu vuoropohjaisesti. Toimintojen määrä per vuoro riippuu kapteenin kokemuksesta. Mitä taitavampi kippari, sitä enemmän vuoroja ja mitä nopeampi laiva, sitä todennäköisemmin taistelun pääsee aloittamaan.

Merten mittelöt ovat mielenkiintoista shakkia. Menestykseen vaikuttavat tykkien kantama, vastustajan nopeus ja miehistön taidot. Tarkka liikkuminen on meritaistelussa kaikki kaikessa. Alus pitää kääntää kylki edellä vastustajaa kohti ennen kuin pääsee rei’ittämään vihollisen. Laukauksen jälkeen kannattaa tehdä taktinen vetäytyminen ja odottaa, että miehistö lataa tykit. Tai sitten voi pamauttaa laivan vastustajan kylkeen kiinni ja hyökätä kannelle.

Taistelu laivan herruudesta.

Lupaus vielä paremmasta

Noin kymmenen tunnin mittainen testiversio on vain maistiainen Deadfiren kampanjasta. Pienet bugit ja yksittäisistä esineistä uupuvat kuvakkeet kertovat keskeneräisyydestä. Myös laivataistelut tulevat todennäköisesti hieman muuttumaan ennen huhtikuun lopullista julkaisua. Kokonaisuus on kuitenkin jo nyt kohtuullisen hyvässä kuosissa ja jatko-osa näyttää säilyttävän edeltäjänsä tärkeimmät vahvuudet.

Deadfire on erittäin todennäköisesti taitavasti kirjoitettu ja syvällinen roolipelieepos, joka pitää otteessaan kymmeniä tunteja. Audiovisuaalinen anti on aiempaa skarpimpaa ja myös musiikit miellyttävät. Taistelu vaatii taktikointia, hahmojen tuntemusta ja pelimekaniikoiden ymmärrystä, mutta fiilistelijäkin saa ropesta paljon irti matalammilla vaikeustasoilla.

Pillars of Eternity II lunastaa lupauksiaan. Toukokuussa ilmestyy yksi vuoden merkittävimmistä roolipelitapauksista.