Mörpit: Star Wars: The Old Republic
Kun Greedo ampui itseään jalkaan
Suomalaisen esikuvan innoittamana saamme nyt Clash of Star Warsin.
Varoitus: Seuraava teksti saattaa sisältää jäämiä katkerasta fanipojasta.
Toissa syksynä ilmestyneet The Old Republicin ensimmäiset gameplay-videot ja kuvankaappaukset eivät säväyttäneet sitten yhtään, mutta erehdyin kuitenkin kavereiden painostuksesta ilmoittautumaan betatestiin. Pimeä puoli iski pahiten sitten Knights of the Old Republicin, elämästäni katosi useampi kuukausi jonnekin Korribanin syvyyksiin. Mörppien pahuus juurtui syvälle neitseelliseen maaperään, mihin edes World of Warcraft ei ikinä pystynyt.
Valo vei voiton matkan loppupuolella. Staattinen maailma, puisevat sivutehtävät sekä kehno, raskas pelimoottori tekivät tasokaton saavuttamisesta tuskien taipaleen. Mainion pääjuonen läpäisyn jälkeen minkäänlaista imua ei enää ollut. Geneerinen loppupeli ei kiinnostanut, eikä eri hahmoluokilla jaksanut puurtaa kovin pitkälle, kiitos köpöisen sivutehtävätauhkan. Pistin tilin jäihin odottamaan parempia aikoja. Nyt, free 2 playn myötä, on aika vastata jälleen voiman kutsuun.
Ilmaisuuden illuusio
Kuukausimaksullisuuden rinnalle on kaksi vaihtoehtoa: ilmainen ja etuoikeutettu. Jälkimmäinen koostuu entisistä tilaajista ja mikromaksuille itsensä myyneistä. Ensimmäinen rajoitus tuli vastaan heti hahmoruudussa, sillä uusien hahmojen määrä on rajoitettu kahteen. Niitä vanhoja onneksi saa käyttää vapaasti. Valitsin sivuhahmoistani viehkeän jedisoturittareni ja suuntasin kohti Nar Shaddaan katuja.
Ensimmäiseksi vierailin pelin sisäisessä mikromaksukaupassa Cartel Marketissa. Sälää puljusta löytyy kiitettävästi aina erilaisista buustereista varusteisiin. Veteraaneja palkitaan pienellä kasalla ilmaisia kolikoita pelikuukausien mukaan, mikä on sinällään hieno ele. Harmi vain, että kolikoiden arvo on mitätön: puolen vuoden palkintomasseillakaan ei saa juuri mitään.
Niitä ominaisuuksia olikin sitten B-marketin lisäketiskissä oikein reippaalla kädellä. Haluatko kolmannen taitopalkin? Entä piilottaa kypäräsi? Käyttää koko pankkitiliäsi? Kaiva kuvettasi. Lisäksi naurettavat hahmokohtaiset rajoitukset pakottavat ostamaan osan päivityksistä erikseen joka hahmolle. Myös kokemuksen kertymistä on hidastettu tuntuvasti. Ostin kaikki kokemuspäivitykset heti, mutta silti hahmollani ollut kahden tason etumatka suli nopeasti, ja hetken päästä olinkin vajaan tason juonitehtäviä jäljessä.
Avaruustaisteluilla, PvP:llä ja flashpointeilla voi onneksi paikata kokemusvajetta. Tosin niissäkin, yllätys yllätys, tulee viikottainen katto nopeasti vastaan. Rahalla siitäkin selviää, sanoi EA:n pukumies matkalla pankkiin. Hermoni kestivät mikromaksurääkkiä kaksi iltaa, sitten luovutin ja sorruin tilaamaan. Halusin nähdä jedini stoorin loppuun, ilman että ryven jokaisen juoksupoikatehtävän läpi uudelleen olemattomalla kokemuskertymällä.
Kuolevan mörpin elvyttämisessä on menty perse edellä puuhun taalan kuvat silmissä. Maksavia asiakkaita ei juuri palkita ja ilmaisväkeä lähinnä rangaistaan. Kokemuskertymä olisi kannattanut jättää vapaamatkustajille ennalleen, mutta sitä olisi kuukausimaksulla pystynyt tuntuvasti nopeuttamaan. Kirjoitushetkellä ihan pahimmista rahastuksista on luovuttu, mutta vahinko on jo tapahtunut. Räikeällä hinnoittelulla on karkoitettu liuta potentiaalisia ummikkoja sekä pelin ääreen palanneita vanhoja partoja.
Rappeutuva tasavalta
Täysin heitteille ei The Old Republicia ole jätetty julkaisun jälkeen. Pienparannusten ja uusien flashpointien lisäksi siinä on nyt kauan puuttuneet perusominaisuudet eli ryhmähaku ja käyttöliittymän kustomointi. Bugejakin on liiskattu kiitettävästi, tosin vieläkin tulee vastaan muutamia, jotka ovat olleet riesana lähes alusta lähtien. Free to playn isoin ilo on tietenkin lisääntynyt pelaajamäärä, mikä pelastaa pelin parhaan annin eli heroic-tehtävät ja flashpointit.
Mutta mitä annettavaa The Old Republicilla nykymuodossaan on? Maksavia tilaajia palkitaan heikosti, eikä räikeällä mikromaksurahastuksella saa uutta verta pidettyä kovin kauaa koukussa. Melkein jo viskasin miekkani nurkkaan, mutta päätin pinnistää horisontissa häämöttävään lisälevyyn, Rise of the Hutt Carteliin asti. Pikaisia korjausliikkeitä tarvitaan, nykyisellä kurssillaan mörppi-StaWa seilaa kohti keskinkertaisuuden Kuolontähteä.
Marko Mäkinen
