Moottoripyöräkauden lähestyessä loppuaan on aika purkaa pyörä kilon paloiksi ja ottaa tyypit Delphinen Moto Racer -sarjan kolmososalla.
Moto Racer World Tour yhdistää kaksi moottoripyörälajia, jotka vaativat täysin erilaisen kaluston ja ajotyylin. Asfaltilla ajettava road racingissa ajetaan tuhatta ja sataa polvi maata hipoen, kun taas motocrossissa mopo on koko ajan linkussa ja linkoutuu hyppyristä toiseen.
Tallit ja kuskit ovat mielikuvituksen tuotetta, mutta sen sijaan radat on tehty aitojen esikuvien mukaan. Tunnetuin rata on F1:stäkin tuttu Suzuka. Rataeditoria ei ole, mutta onneksi valmisradat ovat riittävän mielenkiintoisia ja syheröisiin sisämotocrossratoihinkin on saatu vauhtia osuvalla ratasuunnittelulla.
Suoraviivaista arcadea ei jaksa pitkään tahkota. Siinä ajetaan vuorotellen asfaltti- ja crossiradoilla ja seuraavalle radalle pääsee vasta kun sijoittuu ykköseksi.
Kiinnostavampi world tour on jaettu ratapyörien ja motocross-vehkeiden välisiin kausiin. Ensimmäiset kisat pitää puksutella pienempikuutioisilla vehkeillä ja vasta lopussa pääsee tykimpien mopojen sarviin. Vehkeitä voi säätää ja virittää ennen kisaa, mutta oletusasetukset ovat riittävän hyvät.
Prätkäbalettia
Moottoripyörän käskyttäminen eroaa radikaalisti esimerkiksi formuloista. Mitä isompi prätkä, sitä isompi massa ja sitä aikaisemmin kallistus pitää aloittaa ennen mutkaa. Vähintään yhtä tärkeää on opetella oikea-aikainen jarruttaminen. Kokematon lyö helposti liinat tiskiin kesken kurvin, jolloin pyörä liukuu vaakatasossa pitkin mullosta. Suorilla voi renkuttaa keulimisnappia, jolla vehkeestä saa puristettua viimeisetkin tehot irti. Analoginen ohjaustuntuma on mainio, vaikka aluksi mopo tuntuu puskevan ulos joka kaarteessa.
Motocrossissa jarrutustekniikalla ja turbo-nopeudella ei ole niin suurta merkitystä. Tärkeämpää on ponnistaa hyppyristä juuri sopivalla voimalla. Ponnistus tehdään vetämällä ohjaustattia itseen päin, jolloin iskarit menevät kasaan. Vapautus hyppyrin nokalla tuo loikalle lisää pituutta. Varsinkin sisäradoilla hyppyjen voiman säätely ja rytmitys on erittäin tärkeää, jos mielii menestyä.
Ajovirettä pitää yllä neljä lukittua moodia. Ylimääräiset herkut saa käyttöönsä kisailemalla ahkerasti ja sijoittumalla vähintään kolmanneksi kauden lopussa.
Trial keskittyy pyörän hallintaan vaativalla esteradalla, missä ei vaadita niinkään vauhtia kuin taitoa. Traffic tuo mieleen Road Rashin, jossa prätkät kisaavat muun liikenteen seassa. Dragsterissa ajetaan nopealla radalla lähemmäs 700 km/h huippunopeuteen yltävillä tappovehkeillä, kun freestyle edustaa pakollista tempputuokiota lentävän mopon selässä.
Kaksinpelikin onnistuu, mutta silloin radalla ei pöristele ylimääräisiä prätkiä. Ajotuntumassa ei tapahdu isoa muutosta, mutta ruudun päivitysnopeus kärsii hieman ja jaetulta ruudulta näkymät ovat turhan suppeat. Valitettavasti bonusmoodit ovat kaikki yksinpelejä, joten kaverin haastamisen niissä voi unohtaa.
Sinfonia moottoreiden
Grafiikat ovat petraantuneet hieman edellisestä osasta. Rataa kiertää enintään vain viisi motoristia, minkä ansiosta kuva päivittyy mukavan virkeästi ja vauhdintuntu on suorastaan erinomainen.
Ääniosasto ei selviä täysin puhtain paperin. Prätkien saundit olisivat saaneet olla paljon ärhäkämmät, mutta kärpäsen surinaan tottuu melko nopeasti. Musiikit soivat jossain taustalla eivätkä herätä minkäänlaisia intohimoja.
Kun kamera on kuskin takana, on ajaminen helpointa, mutta muitakin näkymiä kannattaa kokeilla. Kuskin silmin nähtynä meno on todella huimaa. Ajamiseen tulee vinhasti haastetta, kun maisema kallistelee ja näkyvyys radalle huononee. Ajourakan jälkeen voikin sitten hengähtää ja katsoa ne hienoimmat ohitukset ja kamalimmat kaatumiset uusintana.
Aluksi Moto Racer tuntui tylsältä, jopa huonolta peliltä. Ajaminen oli vaikeaa ja konekuskit kiusasivat ajamalla röyhkeästi päälle. Vähitellen ajosysteemi iskostui selkäytimeen ja radat tulivat tutuiksi, jolloin kisoista tuli todellisia jännitysnäytelmiä. Oma osuutensa oli lukitulla bonusmoodeilla, jotka innoittivat ajamaan kaikki mestaruustaistot läpi muutamassa illassa.
World Tour on monipuolinen prätkäpeli, jossa rata- ja crossipyörän erilaiset ajo-ominaisuudet on saatu vangittua mukavasti. Sen sijaan tallien väliset erot ovat vähäisemmät. Toivomuslistalle voisi lisätä rataeditorin ja muuttuvat sääolosuhteet, mutta nytkin Moto Racer tarjoaa mukavasti kahvaamista kaikille motorisoitujen kaksipyöräisten ystäville.
86
