Rapatessa roiskuu
Motocross-pelit ovat yhtä poikkeusta eli THQ:n Championship Motocrossia lukuunottamatta jääneet harmittavan surkeiksi tekeleiksi. Deibus Studiosin Motocross Mania yrittää rikkoa kaavan.
Motocross Mania voidaan jakaa kolmeen osaan: ulkona ajettavaan motocrossiin, sisähalleissa päristeltävään supercrossiin ja freestyleen, jonka ramppeja ja hyppyreitä pursuavat radat on suunniteltu erilaisten temppujen tekemiseen. Motocross-radat ovat pitempiä ja loivempia kuin muhkuraiset ja korkeiden hyppyreiden sekä tiukkojen kurvien täyttämät supercross-radat.
Pelivaihtoehtoina ovat kokonaisen kauden ajaminen ja yksittäiset kilpailut. Myös kelloa vastaan kisaaminen ja pelkkä harjoittelu ilman vastustajia onnistuvat. Mestaruusjahdissa sijoituksista jaetaan formulatyyliin pisteitä, ja seuraavalle kierrokselle päästäkseen on selviydyttävä erikoiskokeissa vähintään kolmen parhaan joukkoon. Ura aloitetaan 125-kuutioisten sarjassa, mutta ranking-tilaston voitto avaa tien 250-kuutioisten kautta aina 400-kuutioisiin.
Freestylea voi ajaa vain yksittäisinä kilpailuina, eikä ratojakaan ole kuin muutama. Tarkoituksena on aikarajan sisällä vääntää niin paljon temppuja kuin ehtii. Lisänä freestyle on turha, sillä temppujen tekeminen on yksinkertaista ja ainoastaan yhtäaikainen temppuilu kaverin kanssa jaksoi viihdyttää vähän aikaa. Myös motocross- ja supercross-kilpailuissa voi tehdä erilaisia stuntteja, mutta itse kisamenestykseen niillä ei ole mitään vaikutusta.
Kaikenlaista pielessä
Pelattavuudeltaan Motocross Mania noudattaa tuttua tusinalinjaa. Ohjattavuudessa ei juurikaan ole moitteen sijaa, mutta ei mitään mullistavaakaan. Tärkeintä ovat riittävä jarrunkäyttö ja mopon kääntäminen ilmassa oikeaan kulmaan heti hyppyrin jälkeen tiukkaan kurviin tultaessa. Muutoin kaasun annetaan laulaa täydellä teholla.
Pelissä on kuusi motocross- ja kuusi supercross-rataa. Kovinkaan vaihteleviksi niitä ei voi sanoa, sillä esimerkiksi supercross-radat ovat kuin yhdestä puusta veistettyjä. Motocrossissa on sentään ajettavana kaksi erilaista alustaa, mutta sillä ei ole kovin suurta merkitystä. Jäällä ajaminen ei eroa soralla kaasuttelemisesta.
Rataa reunustamaan saa halutessaan näkymättömän seinän, joka kannattaa pelin alkutaipaleella pitää päällä. Realistista se ei tietenkään ole, mutta etenkin supercross-kisoissa radalta lipsuminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, ja siksi kolmen sekunnin aikasakot ratareunuksen ylittämisestä saavat helposti sapen kiehumaan.
Pelintekijät myöntävät tehneensä arcadekaahauksen, mutta simulaatiomaista säätöruljanssia ei ole kuitenkaan haluttu unohtaa. Ehkä olisi kannattanut, sillä ohjattavuuden tai jarrujen hienosäätö ei vaikuta mihinkään millään tavalla. Myöskään palkintorahoilla hankitut uusi moottori ja tehokkaammat jarrut eivät tuo menopeliin sanottavasti lisää tehoja. Koristeena kakun päällä erikuutioiset moottoripyörät eivät juuri eroa toisistaan ohjattavuudeltaan tai nopeudeltaan.
Grafiikka on hivenen vanhahtavaa, ja etenkin kaatumisanimaatio on tönkkö. Kuvakulmia on kaksi, joista molemmat ovat ihan pelattavia, mutta kuskin vinkkeli olisi ollut tervetullut lisä. Hidastusta ei ole ollenkaan, mikä on selvä puute, sillä ovathan taivaita hipovat hypyt ja näyttävät kaatumiset koko lajin suola.
Kaksinpelin pystysuoraan jaettu ruutu ei ilahduttavasti hidasta ruudunpäivistystä. Tosin pelaajat joutuvat huristelemaan radalla kaksistaan, eikä tekoälyn ohjaamia pyöräilijöitä saa sekaan puikkelehtimaan.
Motocross Mania on keskinkertainen kaahailu. Pelintekijät olisivat voineet keskittyä vaikkapa pelkästään motocrossiin. Pelkkä pinnan raapaisu useassa lajissa ei riitä.
62
