www.motorstorm.com
Ensimmäisessä Motorstormissa fiilis ohjattavuuden rajoilla poukkoilusta hengenvaarallisten kuilujen reunalla oli liki täydellinen. Pacific Rift -jatko-osan on määrä pistää vielä paremmaksi.
Vieläkin hiukan harmittaa. Ensimmäisen Motorstormin (Pelit 5/07, 84 pistettä) pisteet menivät alakanttiin. Autojen loistava tuntuma epätasaiseen maastoon oli nimittäin niin tukeva kivijalka hauskalle kaahaukselle, että julkaisuhopun piikkiin mennyt pelimuotojen ja ratojen vähyys ei miinuspuolella paljon painanut. Pelasin Motorstormia pitkään ja hartaasti.
Jatko-osan kanssa Evolution Studiosilla on ollut paremmin aikaa. Samaa 16 kilpailijan määrää lukuun ottamatta kaikkea muuta pitäisi olla enemmän. Enää ei rällätä Mad Max -henkisellä aavikolla, vaan Havaijilla muun muassa kosteissa sademetsissä ja laavaa valuvan tulivuoren rinteillä. Kokeiltavia ratoja oli tosin vain kolme, ja ajoneuvovalikoima oli samoin karsittu, joten ennakkoversio on pikemminkin laaja demo. Myyntiversioon ratoja on luvassa 16.
Matalalento
Pärräys on tuttua moottorimyrskyä eli kaahausta villeillä maastoradoilla, kolistelua vastustajien kylkiin ja isoa ilmaa. Ajoneuvoluokkia on kahdeksan, muun muassa ralliautot, avolavat, hiekkakirput, prätkät, mönkijät ja uutuutena monster truckit. Isot jyräävät pienet surutta jos saavat vipeltäjät kiinni!
Nopeat kierrosajat vaativat oikeiden ajolinjojen lisäksi turbon oikea-aikaista käyttöä. Jälkipoltin nostaa koneen lämpöä, mutta yliannostettuna räjäyttää koko koslan. Myös ympäristö vaikuttaa lämpöön. Lammikon, vesiputouksen tai sumuttimien läpi ajaminen pudottaa moottorin huumaa – laavakentän tulenlieskaan ajaminen taas nostaa sitä. Monipuolisempi lämpökikkailu tuo lisäväriä oikean ajoreitin valintaan.
Radat ovat leveitä (vähän liiankin), hyppyreitä on runsaasti ja ajoreittejä on useita. Jos kolmesta kentästä voi vetää yleistettäviä johtopäätöksiä, niin vaihtoehtoisia reittejä on tällä kertaa aiempaa enemmän. Se, mikä on yhdelle ajoneuvoluokalle nopein, ei välttämättä ole vikkelin toiselle. Yhdessäkään demon radoista ei kuitenkaan syntynyt ykkösosan parhaiden ratojen tuomaa fiilistä hallitsemattomasta vauhdista, jossa ohjausvirhe tai sattuma syöksee tuhoon. Vauhtia kyllä riittää, joten homma on kiinni radoista.
Ulkonäkö on pettymys. Paikoin näkymät ovat huikeita, mutta viimeistelemättömiä: aluskasvillisuus on huomattavan alkeellista, teksturointi suttuista, valaistus karua ja vesiefektit kuin edellisen konesukupolven peruja. Pacific Rift näyttää silti komealta, mutta ei niin komealta kuin edeltäjän asettama lähtötaso ja mainosvideot antoivat ymmärtää. Osasyynä on tosin se, että on paljon vaikeampi mallintaa uskottavasti vehmasta viidakkoa kuin Kuolemanlaaksoa, mutta onnistuu homma kilpailija Pureltakin. Osa karuudesta on selvää hiomattomuutta, jonka olettaisi poistuvan lopullisesta pelistä.
Hirviöhyökkäys
Ajoneuvoluokat ovat tutun tuntuisia ja näköisiä. Uudet monster truckit eivät kumarra kenellekään, vaan jyräävät kilpailijat massalla ja koolla. Hirviöt eivät silti ole maineensa veroisia, sillä niiden tuntuma ei ole niin hyllyvä ja kaatumisherkkä kuin toivoisi, vaan fiilinki on melko rekkamainen.
Motoristit ja mönkijät taas ovat entistä ketterämpiä puikkelehtijoita, sillä ne ovat saaneet uusiksi kyvyiksi ponnistuksen ja kumartumisen. Autoilijat lainaavat motoristeilta hyökkäysnapin. Olkanapin painallus pamauttaa auton nopeasti sivulle. Kylkipusun hintana on lämmön kasvaminen. Keinotekoinen nappihyökkäys ei ainakaan tässä vaiheessa tehnyt vaikutusta, sillä voihan vastustajan kilkata kanjoniin normaalillakin kylkikosketuksella.
Ajotuntumaa on hiukan helpotettu. Rassit eivät enää poukkoile aivan samalla innolla maaston epätasaisuuksista, ja kiesi pysyy lapasessa entistä helpommin. Osittain tämä johtuu myös tasaisesta ja tilavasta kenttäsuunnittelusta. Ero vanhaan ei ole suuri ja tuntuma on edelleen hyvä, mutta hinta voi olla kova, kun käpälöidään pelisarjan suurinta valttikorttia vähänkään väärään suuntaan.
Moninpeli ei enää rajoitu nettiin, vaan se onnistuu myös samalla ruudulla. Testiversiossa saattoi kaahata vain kaksistaan, mutta myyntiversiossa ruudun voi jakaa neljälle. Kaksinpeli toimi sulavasti ruudunpäivityksen kärsimättä, eikä yksityiskohdistakaan oltu tingitty paljon.
Ennakkoversio on kuitenkin pettymys. Nyt nähdyn perusteella Motorstorm on edelleen hyvä, mutta suunta on kohti keskinkertaisuutta. Toisaalta mikään mielipahan aiheuttajista ei ole sellainen, etteikö se olisi loppurutistuksessa korjattavissa. Saa nähdä, mihin venyvät. Pure on kova verrokki.
Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 3.11.2008.
