Mummy: Tomb of the Dragon Emperor (PS2) – Miljoona muumiota

Wii ja PS2 ovat sen verran lähellä toisiaan, että sama peli solahtaa kivutta molempien koneiden kiduksiin. Tai niin Muumion kehitystiimi uskoo.

Videopelit ovat napanneet sarjakuvien paikan jokaisen korkean profiilin toimintaelokuvan pakollisena markkinointikylkiäisenä. Eikä ihme, sillä ison rahan tusinarainoissa taistelu, toinen taistelu, pomovihollinen -rakenne muistuttaa videopelejä. Efektimässäily The Mummy: Tomb of the Dragon Emperor kääntyy videopelikuosiin vaivatta. Vauhdikas toiminta, hurjat tappelut ja järkälemäiset hirviöt vuorottelevat valkokankaalla tasaisen tappavaan tahtiin.

Muumiosaagan kolmannen osan tapahtumat puristetaan tyypillisen toimintaseikkailusapluunan läpi. Sankarien suoraviivainen eteneminen kuvataan tappeluiden, kiipeilyn ja yksinkertaisten kääntelypulmien kavalkadina. Muumion kikka kakkosia ovat vaihtelevat kytkimet, veivit ja ovet, joita käytetään tattikoukkauksilla. Vasen tatti kuvaa vasenta kättä ja oikea oikeaa. Ketjua kiskotaan vuorotellen alaspäin vetämällä ja salin kaksoisovet läväytetään selälleen vastakkaisiin suuntiin vääntämällä. Wiimäinen pikkunäppärä jippo, mutta ei sen enempää.

Kiinalaisia sotilaita ja Jet Lin esittämän Lohikäärmekeisarin terrakottasotureita kurmotetaan tuliasein ja paljain käsin. Nyrkkeilyn ja potkujen ohella sankarit heittävät normiukkoja näppärästi ansoihin ja jyrkänteiltä alas. Turvauduin alkumatkalla lähes ainoastaan vihollisten mukilointiin. Turhaan, sillä ammuksia jaetaan melkein joka nurkan takana. Mättämistä tarvitaan ainoastaan kilven takana marssivien terrakottatonttujen tiputtamiseen. Hakkaa päälle -taktiikkaa noudattavista vihollisista ei ole vastusta yhtä uusintayritystä pidemmälle.

Kahakoita rytmittävät kiipeilypätkät ovat kokonaan toinen juttu – laracroftailua junnataan pahimmillaan kymmeniä kertoja putkeen. Kiipeilyn jännite pohjautuu yritys ja erehdys -menetelmällä ratkeaviin äkkikuolemapaikkoihin. Ikään kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi ilonaiheita, yksityiskohtaisista maisemista on välillä vaikea nähdä, mistä ja mihin yleensä saa kiivetä tai hypätä. Asiaa ei auta yhtään se, että kameraa ei saa kääntää itse. Puolisokkona oikean hyppysuunnan arvaaminen ei enää hymyilytä. Sääli sinänsä, sillä kiipeily on parhaimmillaan jännittävää puuhastelua.

Wiimäinen juttu

Kiipeilyn hetkittäin kipukynnyksen ylittävästä pakertamisesta huolimatta ohjaussysteemistä seuraa enemmän tuskaista ähinää ja puhinaa. Kamera seuraa tiukasti nopeasti kääntyvän sankarin selkää, mikä vaikeuttaa etenkin taistelutilanteiden arviointia. Kiinteitä ampumapaikkoja hyödyntävät osuudet olivat henkilökohtaisia helvettejäni, sillä Muumio ei tunne ohjauksen kääntämistä  pystysuunnassa. Onneksi käsiaseet lukittuvat etusektorin lähimpään viholliseen, muuten olisin ollut syvällä nesteessä. Hypyn muuttuminen lukituksessa kierähdykseksi aiheutti ylimääräistä sählinkiä: tankero systeemi solmi sormeni ristiin toiseksi viimeisen kentän ylipitkässä pomonujakassa.

Ohjauksen ja kameratyöskentelyn omituisuudet harmittavat, sillä 16:9-laajakuvaa tukeva Muumio: Lohikäärmekeisarin hauta on teknisesti ja taiteellisesti siistiä jälkeä. Maisemat ovat komeita ja toiminnallisia: nuolet viuhuvat ja kaukaiset terrakottajoukot melskaavat aavikon pölypilvien seassa. Pätevä tekniikka, ohjauksen omalaatuisuudet ja tönkkösuolattu kamera lienevät kaikki rinnakkaisen Wii-kehityksen ansiota tai syytä.

The Mummy: Tomb of the Dragon Emperor on lyhyt ja helppo. Koko hoito on ohi alle viiden tunnin ja siihen mahtuu vielä pari jumitusta. Tarkistuspisteitä on tuhkatiheään, joten tuskaisista kiipeilypaikoista pääsee ennen pitkää läpi kärsivällisesti ajoitusta hiomalla. Muumion pysyvät tallennuspaikat sijaitsevat kenttien välissä. Lyhyydellä on luonnollisesti tarkkaan laskelmoidut etunsa: ongelmat eivät ehdi paisua kärpäsistä sisintä korventaviksi härkäsiksi ja läpäisystä jää positiivinen mähän oon kone -fiilis.

Muumion tuorein videopeli-inkarnaatio on vinkumisesta huolimatta kevyttä ja helposti sulavaa viihdettä. Taustalla kummitteleva Wii-painos näkyy selvästi ohjausratkaisuissa, eikä se ole PS2-versiolle eduksi. Jos leffa on aivan pakko nähdä pelinä, suosittelen kääntämään katseen Wiin suuntaan.

70