Aaaagh, tushka, no pain, no gain, pakko jatkaa, vaikka kello huitelee kolmen korvilla aamuyöllä. Harva peli osuu yhtä nasevasti pitelemättömän riemun, armottoman addiktion ja puhtaan masokismin leikkauspisteeseen kuin N+. Omituinen nimi juontuu pitkin ja poikin tasoloikkakenttää juoksevasta pienestä ninjasta. Vipeltäjän tavoite on äärimmäisen yksinkertainen: pompi kytkimen luokse ja jatka avoimesta ovesta ulos.
Sama autuas yksinkertaisuus pätee tasaisen harmaista geometrisista kuvioista koostuviin yhden ruudun zoomautuviin kenttiin ja eestaas viuhtoviin vihollisiin. Mikä ihme tässä steroideja syöneessä Jet Set Willyssä sitten viehättää? Pirullinen kenttäsuunnittelu ja huikea fysiikka. Etenkin fysiikka. Homman nimi on inertia ja sen säilyminen. Jos ninjalla on tarpeeksi vauhtia ja sopiva hyppyri edessä, hän ponnahtaa hirmuisen kauas ja korkealle. Kun yhtälöön lisätään ilmaohjaus ja joka ninjan repertuaariin kuuluvat seinäloikat, kontrollin tunne (ja kontrollien tuntuma) on likimain täydellinen.
Kiitettävän kokoinen kenttävalikoima skaalautuu vaivattomasti keveistä sunnuntaikävelyistä hulluuden partaalle ajaviin kidutuskammioihin. Jos valmiit kentät eivät riitä, siitä vain ladattavien areenojen tai kenttäeditorin kimppuun. Hauskat yhteistyö- ja kilpaluonteiset moninpelitilat viimeistelevät häkellyttävän napakan paketin – N+ ei ole vain Xbox Live Arcaden eliittiä, se on Xbox 360:n eliittiä.
92
