Ajat muuttuvat. Ennen C.S. Lewisin Narnia-kirjojen kristilliset vertauskuvat opettivat lapsille terveitä elämänarvoja, nyt peliversio opastaa, kuinka huonekaluja rikkomalla saa kerättyä kasan kolikoita.

Elokuvateattereihin saapui joulukuussa Narnia-kirjasarjan ensimmäiseen osaan perustuva elokuva ja samalla konsoleille ja PC:lle tarinan interaktiivinen versio, jossa pelaaja saa komentoonsa koko Pevensien lapsikatraan vaatekaapin takaisessa maailmassa. Kevyt toimintaseikkailu on helppo käännettävä monelle alustalle.

Narnian tarina etenee tehtävästä toiseen ja pelaajan kontrollissa on aina pari vaatekaapin perukoille eksynyttä lasta. Hyvänä ideana yhtäaikaisen kaksinpelin voi aloittaa koska vain pelin aikana, jos kaveri sattuu poikkeamaan kylään.

Lapsissa on eroja. Peter on vanhimpana voimakkain, pikkuveli Edmund mestari kiipeämään puihin tai pylväisiin, Susan ampuu jousipyssyllä ja pahnanpohjimmainen Lucy parantelee lasten taistelujen melskeissä saamia vammoja. Piskuinen Lucy mahtuu läpi sieltä mihin isommilla ei ole asiaa.

Maastosta löytyy runsaasti kolikoita, joilla voi ostaa lapsille uusia kykyjä. Ominaisuus jää aika turhaksi kikaksi, koska rahasta ei ole pulaa ja ominaisuudet saa käytännössä aina käyttöönsä. Alun rääpäleistä kehittyy seikkailun aikana melkoisen kykyvalikoiman omaavia sankareita.

Mitään suurempia päättelytehtäviä ei pelissä ole, vaikka mahdollisuus olisi. Ongelmat ovat yksinkertaisia: Susanin jousella maanvyöryt käyntiin, lumipalloilla tulipalot sammuksiin ja pienikokoisella Lucyllä sinne minne muut eivät mahdu.

Fantasian klassikko

Eniten Narniassa rassaa se, että pulmat on tarkoitettu kahden pelaajan ratkaistaviksi. Ei-ohjauksessa olevat lapset osaavat puolustaa itseään, mutta vain välttävästi. Jos pelaaja vaihtaa ohjattavaa junioria, vaihtavat yleensä hirviötkin kohdettaan. Yritä siinä sitten ampua lohkaretta kankeavia rumiluksia Susanin jousella, kun miekkamies Peter keskittyy koneen ohjauksessa enemmän lonkkalepoon kuin hirviöiden harvennukseen. Kaverin kanssa kaksistaan pelatessa moni pulma muuttuu tuskallisen tarkasta ja vaikeasta läpihuutojutuksi.

Tehtävien välissä viedään juonta eteenpäin niin pelimoottorilla toteutetuilla välipätkillä kuin suoraan elokuvasta otetuilla video-osuuksilla. Siirtymät näyttelijöistä tietokonehahmoihin ovat onnistuneita ja pelatessa tuntee vievänsä tarinaa eteenpäin.

Narnia on toimiva seikkailu, joka varmasti maistuu nuoremmille elokuvan ystäville. Tai maistuisi, jos peliä olisi suomennettu enemmän kuin ohjekirjan verran. Keskinkertaisuuden suosta nousemiseen olisi vaadittu vähän rohkeampia vetoja: enemmän koukkuja taistelemiseen ja ennen kaikkea enemmän Pevensien mukuloiden erilaisten kykyjen hyödyntämistä.