Kiillotettujen NBA-parkettien ulkopuolella on elämää, mutta millaista? NBA Ballers paljastaa.

NBA Ballers on tuiki harvinainen juonellinen urheilupeli. Tarinassa tuotantoyhtiö nappaa kadulta lupaavan katupalloilijan ja rakentaa hänen ympärilleen tosi-tv-konseptin. Turnaukset ovat yksinkertaisia otteluiden sarjoja, ja alati kovenevat tähdet voittamalla avautuu seuraava turnee. Välissä kuljetetaan juonta omituisilla pysäytyskuva-animaationpätkillä.

Tyyli on otteluissa yhtä tärkeää kuin voitto. Mitä hienompia temppuja tai liikesarjoja tekee, sitä enemmän rahapussi karttuu ja sitä suuremmaksi paisuu house-mittari. Mitä enemmän housea, sitä enemmän tuuria.

Padin liipaisimet on omistettu turbolle ja oikea tatti pallonkäsittelylle. Näitä ja temppunappia yhdistelemällä lopputuloksena on määrältään vaikuttava kavalkadi puolisatunnaisia komboja pelaajasta ja hänen taidoistaan riippuen. Oikein näyttävissä kikoissa käytetään hidastusta.

Teoriassa pelaaja kehittyy pelityylin mukaan. Uskoo ken tahtoo. En esimerkiksi päässyt heittämään kuin yhden vapaaheiton, jollainen määrätään viiden virheen välein (virheillä taktikointi on olennainen osa peliä). Silti vapaaheittotaitoni kehittyi aivan yhtä nopeasti kuin donkkaus, vaikka roikuin jatkuvasti renkaasta.

Näyttävää, mutta yksinkertaista

Erikoisliikkeet ovat näyttäviä ja animaatio sulavaa riippumatta siitä, onko kyseessä ketkukikka, megadonkkaus tai yhden miehen alley-oop. Nättiys ei kuitenkaan auta siihen, että liikkeet päättyvät aina joko koriin, vastustajan jallitukseen tai epäonnistumiseen.

Periaatteessa työkalut puolustuspeliinkin löytyvät: heiton blokkaus sekä pallonriisto kevyenä ja rajuna versiona. Paikallaan voi jököttää hyökkääjän virheen toivossa. Ballers on puhtaasti hyökkäyspainotteinen. Turbon höystämiä Globetrotters-tyylisiä temppuja ei voi pysäyttää, mikä syö pelistä syvyyttä.

Matsit pelataan (harvinaiset teemaottelut pois lukien) yhteentoista pisteeseen, joten yksi-kaksi onnistunutta pallonriistoa riittää voittoon. Varman päälle pelaamalla jää omassa hyökkäyksessään koritta harvoin, ellei Ballersin keskimääräistä epäreilumpi tekoälylle tasoitusta -koodipätkä ole kytkeytynyt päälle.

Ilman ajoittaista lisäbuustiakin PlayStation suosii itseään. Tekoälyn turbomittari ei kulu, ja reboundeissa pallo kulkeutuu omituisesti koneen käsiin paikoista, joista se ei ole mitenkään mahdollista.

Kylässä Shaqilla

Jos yksityiskohtaisesti mallinnetut NBA-starat ja heidän vaihtoehtoiset siviilipeliasunsa, pelipaikkoina toimivien tähtien luksuskartanoiden esittelyt tai oman hahmon vaatettaminen eivät innosta, häviää vähintään puolet pelin viehätyksestä välittömästi. Ja vaikka varusteiden selaaminen olisi mielestäsi maailman ihanin asia, kärsivällisyyttä on oltava: Ballers lataa aina, kaikkialla ja hartaasti.

Minut hiphop tai r&b tekee kuolemansairaaksi, joten vain luoja tietää, kuinka kovasti kärsin, kunnes käänsin musiikit pois päältä. Juontaja on tosin joku MC IsoHerra, joten ei teemalta karkuun pääse vaikka kuinka haluaisi. Kaiken asenteen sekaan hyppysellinen itseironiaa tekisi gutaa.

Asennetta tai ei, Ballersin peliosuus on auttamatta liian yksinkertainen. Testaamatta jäänyt moninpeli verkossa lupaa turnauksia ja muuta yksittäisiä otteluja mielenkiintoisempaa. Valistuneena arvauksena väittäisin, ettei pelimekaniikka jaksa kantaa Ballersia moninpelinä paljonkaan pidemmälle kuin yksinpelinä.

Ratkaisevinta NBA Ballersin kannalta on, kuinka paljon NBA-tähtien taustat ja kämpät kiinnostavat. Varsinainen peliosuus, koripallo yksi yhtä vastaan, on melkeinpä sivuosassa.