Shift uudistaa Need for Speed -sarjaa enemmän forzamaiseen suuntaan happamaksi käyneen katukaahailun jälkeen. Elokuvamaisen juonen sijasta Shiftissä keskitytään olennaiseen, eli realistisempaan radalla kilpailemiseen. Leikkikaluja on tuntuvasti vähemmän kuin Forza 3:ssa, mutta silti riittävästi: 72 auton joukosta löytyvät kaikki kestosuosikit.
Forza 3:een verrattuna Shiftin lippu maineeseen on tiukempi siellä olemisen tuntu ja kuskikokemuksen mallinnus. Kaaraa voi komentaa myös perinteisestä arcade-kuvakulmasta auton ulkopuolelta, mutta pelin sydän on radan tiirailu auton sisältä ratin takaa. Päätä voi kääntää vapaasti, mikä sopii ohitustilanteisiin, mutta tärkeintä on G-voimien hieno mallinnus.
Kamera eli kuskin pää reagoi nopeuden vaihteluihin ja auton liikkeisiin uskottavasti. Kaasua painettaessa takaraivo pureutuu penkkiin ja äkäisessä jarrutuksessa otsa nyökähtää eteenpäin. Kolarit on mallinnettu erityisen komeasti ja rengasvalliin ajaminen tuntuu sen verran aidolta, että ihan huvikseen seinään ei viitsi mällätä. Näkökenttä sumenee ja pulssi jyskyttää korvissa romun lentäessä ympäriinsä.
Ajotuntuma on hyvä, mutta pelissä on selvä oppimiskäyrä, joka aluksi saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia. Liika kaasun käyttö kadottaa pidon todella helposti, etenkin tehokkailla superautoilla, joten uramoodi aloitetaan hyvästä syystä rauhallisilla sedaneilla. On kuitenkin erittäin tyydyttävää oppia hallitsemaan nopeita autoja ja harjoittelun jälkeen aluksi mahdottomaltakin tuntunut ylitehoinen rataohjus pysyy hanskassa siinä missä aloitusautokin.
Eri autot käyttäytyvät selvästi eri lailla, mutta Forza 3:n vivahteikkuuteen ei aivan ylletä. Tämä johtuu osittain yksinkertaisemmasta fysiikkamallinnuksesta, jossa ei ole Forza 3:n kaltaisia nyansseja ja pikkuasioihin keskittymistä. Autot hajoavat kolareissa ja vahinko vaikuttaa haluttaessa myös ajettavuuteen.
Forza 3:n tavoin autoaan voi viritellä ja tuunata kisakohtaisesti erilaisiin asetuksiin. Ulkonäön säätäminen on kilpailijaa suppeampaa, eikä valmista lopputulosta pääse ihailemaan kaikista kulmista samaan tapaan kuin kromia ihailevasti nuoleskelevassa Forzassa. Silti pelin pääpaino on nimenomaan ajokokemuksessa, joten menetys ei ole kokonaisuuden kannalta merkittävä.
Shiftin ja Forza 3:n välillä valinta on osittain makukysymys, mutta hiukan yllättäen Shift on Forzaa vaikeammin lähestyttävä pelin sisäisen oppimiskäyrän takia.
70
