NHL-kausi pyörähti käyntiin suurin suomalaisodotuksin. Täyttääkö nelikko Koivu, Kapanen, Lehtinen ja NHL 99 tänä vuonna kaikki odotukset?
Jääkiekko on maailmalla pieni laji. Lätkäpelejä ei julkaista läheskään samassa suhteessa kuin jalka- ja koripallopelejä. EA on vastannut lähes yksinään Pleikkarin kiekkotarjonnasta julkaisemalla NHL-sarjaan uuden version vuosittain.
Tutun turvallista
Joukkueiden kokoonpanot ovat suhteellisen tarkkoja. Lähes kaikki kesän aikana myydyt NHL-veteraanit löytää oikeista seuroistaan ja valtaosa kauden tulokkaista on jälleen kateissa. Pelin mukaan Lind ja Berg pelaavat NHL:ssä, mutta Peltonen ja Timonen eivät. Ketjukokoonpanoihin on keksitty pari neronleimaustakin, kuten Lehtisen peluuttaminen Dallasin kolmosen oikeassa laidassa. Ennen kauden alkua ei näkynyt yhtään ennakkojuttua, jossa ei olisi hehkutettu sarjan parasta ykkösketjua Lehtinen_Modano_Hull. Jos pikkuvirheet häiritsevät ja kärsivällisyyttä riittää, ne voi korjata editorilla.
Varsinaisten ammattilaisjoukkueiden lisäksi NHL 99:ssä pelaavat maajoukkueet, jotka on koottu NHL-pelaajista. Ellei maasta löydy riittävästi ammattilaisia, puuttuvat pelipaikat täytetään keksityillä miehillä, joten Norjan turskapaidoista ei "Shamppoon" lisäksi paljon aitoja miehiä löydy. Pelisääntöjä saa muokata varsin vapaasti, joten kaikkia otteluita voi halutessaan pelata kansainvälisillä säännöillä ilman keskialueen paitsiota rangaistuslaukausratkaisuun asti.
Jo perinteiseksi muodostuneiden rangaistuslaukauskilpailuiden, harjoitus-, runkosarja-, pudotuspeli- ja maaotteluiden lisäksi NHL 99:ssä on erillinen harjoittelumahdollisuus, jossa voi hioa taitojaan yksi vastaan yksi -tilanteissa tai harjoitella ylivoimakuvioita. Erillistä harjoittelua ja mahdollisuutta tutustua rauhassa kontrolleihin olisi kaivattu muinoin, kun NHL-sarja muuttui pelillisesti eniten. Nyt uudistus jää vain pieneksi yksityiskohdaksi.
Homma hanskassa
Kontrollit ovat aikaisemmista osista tutut ja toimivat. Syötöille, laukauksille, spurteille ja kikoille on kaikille omat nappinsa. Kiekon liikettä ja syöttöpeliä on parannettu hidastamalla lätkän nopeutta syötettäessä. Nyt pitkät poikittaissyötöt ovat todellinen riski, sillä vastustaja ehtii hyvin syötönkatkoon eikä kiekko vain kiidä mieheltä toiselle.
Kikkojen käyttöä on selkeytetty lisäämällä harhautukset hallitseville pelaajille erillinen tähti jalkoihin, joka syttyy aina kun harhautuksen voi tehdä. Kikkanapin käyttöä häiritsee se, että harhautusta ei voi tehdä milloin tahansa eikä pelaajalla ole sanavaltaa siihen, mikä liike suoritetaan. FIFA:sta tuttu tyyli, jossa pelaaja päättää milloin ja millainen kikka tehdään, on pelattavuudeltaan parempi. 360-pyörähdys liian lähellä maalia johtaa vain osuman hylkäämisen, jos äijän kantapäät käväisevätkin maalialueella ennen kiekkoa.
Puolustuspelin liikkeet ovat säilyneet lähes ennallaan. Reipashenkinen taklauspeli on edelleen puolustuksen ykkösase, vaikka koukkiminenkin onnistuu. Hyvänä lisänä takaperin luistelulle on lisätty ikioma nappinsa. Ominaisuutta voi käyttää ylivoimakuvioissa naaman pitämiseen maalia kohtia tai pakkina peruutteluun, jolloin koukkauksen sijasta vastustajalta voi yrittää lyödä kiekon lavasta.
Spurttinapin tehoa on laskettu ja se lisää pelaajan nopeutta vain hetkeksi eikä kaukalon päästä päähän kiitäminen nappi pohjassa onnistu. Pelaajien nopeuserot pääsevät näin paremmin oikeuksiinsa, sillä NHL 99:ssä Selänne jättää useimmat vastustajat katselemaan kantapäitään, ellei ylipitkä vaihto paina reisissä. Vaikka kokonaisuutena kontrollit ovat sujuvia, niin pelaajien luistelu kaipaisi lisää terävyyttä ja miehet voisivat vastata ärhäkämmin suunnan muutoksiin. Ukkelit kaartelevat kuin rullalätkässä eikä jääkiekolle tyypillisiä nopeita pyrähdyksiä ja jarrutuksia näe kuin harvoin.
Yksi kontrollien pikku-uutuuksista on kuvaruudulla näkyvä laukaisumittari ja tutkalukema. Vetonappi käynnistää laukaisumittarin, joka näyttää, kuinka kova laukaus on tulossa ja tutka kertoo kiekon lopullisen nopeuden. Lämärin voimakkuuden määrääminen newtonin tarkkuudella on pelin kannalta täysin turhaa, sillä laukaus suorasta luistelusta ei uppoa vaikka nopeutta kiekolla olisi kuinka.
Suurin uudistus kontrolleissa on mahdollisuus keskittyä vain yhden miehen ohjaamiseen. Vanhoissa versioissa kontrolli siirtyi automaattisesti kiekolliseen mieheen ja pelaaja hoiti käytännössä hyökkäykset yksinään. Nyt ohjauksen voi lukita keskushyökkääjään koneen ohjatessa kaikkia muita pelipaikkoja vaikka koko kauden ajan. Pelitapa tuo tuoreutta tapahtumiin ja on yksinpelinä normaalia tyyliä vaativampi, sillä nyt pelaaja toimii vain yhtenä miehenä viisikossa.
Kameraa ei voi lukita seuraamaan kiekon sijasta ohjattavaa ukkelia, joten peliä on opeteltava pelaamaan laajalla piippuhylly-kuvakulmalla tai valittava ohjattavaksi mieheksi sentteri, joka on useimmiten tapahtumien keskipisteessä ja kuvaruudulla.
Aikalisän paikka
Maalit tehdään edelleen tietyillä kikoilla eikä suorasta luistelusta ammuttu laukaus löydy maalista lähes koskaan. Parannuksiakin on, sillä nyt hyökkääjät ohjaavat maalinedustalla laukaukset sisään. Vaikka ohjausten pitäisi olla pelaajan hallinnassa niin kone tekee niitä käytännössä automaattisesti, joten maaleista jää varsinkin kaksinpeleissä vähän lahjaosuman makua.
Kokonaisuutena uudistus on positiivinen, sillä sen ansiosta b-pistealoitukset ovat aidosti vaarallisia. Pakki voi ampua one-timerin suoraan aloituksesta ja hyökkääjä ohjaa vedon sisään. Temppu onnistuu kerran kymmenestä, joten oman pään aloituksia ei kannata ainakaan tarkoituksella hävitä.
Taktiikkapuoli on toimiva, vaikka se ei ole muuttunut laisinkaan. Joukkueelle määrätään, kuinka ylös hyökkääjät ja puolustajat nousevat. Hyökkääjille valitaan pelikuvio, joka määrää, kuinka hyökkäysalueella liikutaan, tullaanko siniviivan yli koko kentän leveydeltä tai ryntäävätkö kaikki maalille reboundista tappelemaan. Puolustustaktiikat vaikuttavat koko viisikon pelaamisen, sillä valittu taktiikka sanelee tarkasti pelaajien ryhmityksen ja puolustusvastuun.
Vastaavasti yli- ja alivoimapeliin voi joukkueelle määrätä haluamansa pelitavan. Taktiikoiden perusideat esitetään lyhyissä animaatioissa ja samalla saa tekstimuodossa lukea niiden edut ja haitat.
Aidossa NHL:ssä supertähdille annetaan vapauksia tai erikoistehtäviä puolustus- ja hyökkäyspelissä. Kukaan ei odota Gretzkyn taklaavan tai puolustavan muun joukkueen tavoin ja Tikkasen käyttäminen päällystakkina tuntuu olevan valmentajien vakiokäytäntö. Mahdollisuus yksilöllisten ohjeiden antamiseen toisi mukavasti realismia ja monipuolisuutta taktiikkavalintoihin.
Lisää kiitos
Tekoäly on kehittynyt jonkin verran, vaikkei se vieläkään tarjoa kunnon vastusta. Jos jaksaa edes hieman paneutua puolustamiseen, kone ei saa otteluissa tehtyä kuin yhden osuman eikä aina sitäkään. Tekoäly on parantanut peliään joukkuekaverina, sillä se osaa varoa paitsioita ja noudattaa hyvin valmennuspuolella määrättyä taktiikkaa. Varsinkin yli- ja alivoimassa kone pelaa juuri niin kuin on määrättykin, joten erikoistilanteet muistuttavat edes etäisesti aitoa jääkiekkoa.
Muuten tyylikäs erikoistilannepelaaminen on vähän keinotekoista. Alivoimakuviot ovat melkein aina liioitellun passiivisia, jolloin syöttömyllyn pyörittäminen on lapsellisen helppoa. Helppous loppuu hetkessä vastustajan tullessa täysilukuiseksi, kun tekoälyn ohjaamat puolustajat heräävät liikkeeseen seisovasta alivoimaryhmityksestään, vaikkei jäähyaitiosta päässyt pelaaja ole ehtinyt edes kunnolla jäälle saati puolustuksen avuksi.
Vaikka kokonaisuus on täynnä uusia pikkuhienouksia, peli on ulkoasultaan ja ääniltään lähes identtinen NHL ysikasin kanssa. Lähikuvissa pelaajat ovat hieman suttuisia, mutta liikkeessä ne näyttävät hyviltä, sillä animaatiot ovat tyylikkäitä ja täynnä hyviä yksityiskohtia. Laitataklauksissa on kunnolla asennetta ja linjamies vaihtaa liian innokkaan aloittajan toiseen.
Pelikatkoilla esitellään joukkueet ketjuttain ja tarkempia tilastotietoja kuin televisiolähetyksessä. Joukkue-esittelyjen lisäksi televisiomaista tunnelmaa luo selostus, joka on erinomainen, vaikka ajoittain äijä näkeekin vain pelkät taklaukset eikä kommentoi muita tapahtumia lainkaan.
NHL 99 on pelinä pitkälti samanlainen kuin viime vuonnakin ja merkittävin ero versioiden välillä on mahdollisuus keskittyä vain yhden miehen ohjaamiseen. Jos odottaa pelin uudistuneen kokonaan viime vuodesta, tulee pettymään. Jos odottaa hauskaa ja vauhdikasta edes etäisesti jääkiekkoa muistuttavaa videopelilätkää saa rahoilleen varmasti vastinetta. Uusin NHL 99 on taas kerran sarjansa paras ja lätkäpelien kunkku, mikä ei varmasti ole yllätys.
90
