Sano ei orjuudelle! Sano ei ihmisille! Sano kyllä kapinalle, sillä vapauden väri on verenpunainen.
Arkail ei ole sankari. Hänen menneisyytensä on kärsimysnäytelmä, jossa pääosia vetävät väkivalta ja veri. Mutta hän on vastuussa kokonaisen kansan kohtalosta, sillä hänet valitaan salamurhaamaan vallan sokaisema orjuuttaja-keisari.
Ja sitten kliseinen fantasiaroolipelin alkuasetelma kääntyy päälaelleen. Ruma, arpinen, jääkaappi-pakastimen kokoinen päähenkilö onkin örkki ja kansaa sortava keisari ihminen.
Cyaniden roolipeli kulkee Witcherin ja Dragon Agen viitoittamalla tiellä. Sen fantasiamaailma ei ole mustavalkoinen, eikä sen hahmoja ja osapuolia voi helposti ryhmitellä hyviin ja pahoihin. Harmaasävyisessä maailmassa jokainen on ostettavissa oikeaan hintaan, korruptio rehottaa ja valtaa pitävä eliitti rakentaa pelon ilmapiiriä väkivallan avulla.
Ennen olivat vihreät arvot jotain ihan muuta. Arkail ei paranna sairasta maailmaa rakkaudella ja anteeksiannolla, vaan sotaveteraani raivaa kansalleen elintilaa kirveenisku kerrallaan. Perusfantsun suurkuluttaja pyörii hämmentyneenä ympyrää, kun raivokas örkkisankari hakkaa sankarilliset hopeanhohtoiset keikariritarit peltiromuksi. Asennetta, sitä Of Orcs and Menissä piisaa.
Hirviöitä ja puoli-ihmisiä
Steinbeckiltä pöllityn nimen lisäksi pelin sankaripari muistuttaa Lennien ja Georgen suhdetta. Verikita-heimoa edustavan massiivisen Arkailin ulkonäkö ja raivokohtaukset tuovat mieleen hurjistuneen Hulkin, mutta jo tarinan alkuvaiheessa mukaan liittyvä, pieni ja näppärä peikko Styx tasapainottaa parisuhteen.
Koska Of Orcs and Men on täynnä taistelua, onneksi se on sujuvaa ja viihdyttävää. Järkälemäinen Arkail mätkii vastustajat kumoon lähietäisyydeltä, Styx osaa lähitaistelun lisäksi heitellä tikareita ja myöhemmin myös taikoa. Jos vihollisnippu näyttää liian vahvalta, Styxin salamurhaajataidoilla voi harventaa laumaa ennen varsinaista nujakointia.
Taistelusysteemi lainaa onnistuneesti Dragon Agea. Aika jähmettyy napin painalluksella, sitten kaksikolle voi ketjuttaa enimmillään neljä toimintoa. Arkailin hyökkäysarsenaalista löytyy muun muassa kaikkia ympäröiviä vihollisia vahingoittavia pyörähdysiskuja ja moukarilyöntejä, puolustaessaan hän ottaa vähemmän vahinkoa ja pystyy lamaannuttamaan vastustajat helpommin. Styx osaa myrkyttää tikarinsa, häiriköi vastustajia potkimalla ja heittelee vihollisjoukkoihin tainnutuspommeja.
Voimakkaimpia kykyjä ei voi käyttää rajattomasti. Jos Arkail hyökkää liian hanakasti tai kärsii paljon vahinkoa, hän ajautuu silmittömään raivoon, jonka aikana örkkiä ei voi ohjata. Styxin hyökkäykset taas kuluttavat energiaa, joka palautuu hiljalleen.
Korkeammilla vaikeusasteilla mittelöt vaativat shakkimaista suunnittelua. Parannuspulloja ei ole, mutta kummallakin hahmolla on terveyttä palauttavia kykyjä. Vihollisten rivien jakaminen ja juoksuttaminen ympäri karttaa on tärkeä taktiikka. Taistelu jatkuu niin kauan kuin toinen sankareista on pystyssä, sillä kuukahtaneen kaverin voi virvoittaa kesken kamppailun.
Of Orcs and Menin roolipelimausteet ovat kevyitä. Tasonnousun yhteydessä voi parantaa hahmojen voimaa, ketteryyttä tai kestävyyttä, valita uusia kykyjä tai päivittää vanhoja. Vaikka uudet aseet ja haarniskan osat voi kertaalleen päivittää kauppiaalla, varusteet ovat liian samankaltaisia eivätkä juuri parane pelin edetessä.
Voimakaksikko putkessa
Sankarikaksikon välinen dynamiikka on tärkeä osa peliä. Örkki ja peikko eivät luota toisiinsa, mutta olosuhteet pakottavat yhteistyöhön. Styxin terävä kieli sivaltaa jatkuvasti, viherpeukalo toimii lisäksi kertojana. Arkail tyytyy aluksi lähinnä murahteluun ja uhkailuun, mutta tuittupää kasvaa tarinan edetessä johtajaksi, joka ajattelee myös muita kuin itseään ja örkkitovereitaan. Ääninäyttelijät suoriutuvat urakastaan kohtalaisesti, mutta kirosanoja vilisevä dialogi olisi kaivannut enemmän nasevuutta.
Aluksi Of Orcs and Men valloittaa silkalla erilaisuudellaan, mutta mitä pitemmälle peli etenee, sitä selvemmin sen ongelmat huomaa. Graafisesti pätevä seikkailu on ahdettu tarpeettoman kapeaan putkeen, ja sankarit rämpivät aivan liian usein viemäreissä, slummeissa tai tyrmissä. Vehreät viidakkomaisematkaan eivät onnistu peittämään putkimaista rakennetta. Immersiota rampauttaa myös onneton tekoäly. Kun kierroksella oleva vartija ei reagoi mitenkään lattialla makaavaan raatoon, huokaukseni on syvä.
Typeryyksistä huolimatta Arkailin ja Styxin seikkailu jotenkin vain liimaa ruudun ääreen. Of Orcs and Menissä on rosoista vetovoimaa, sen karskeissa ja rupisissa vihernahoissa on huomattavasti enemmän munaa kuin perusfantasian tutuissa tusinasankareissa.
Jos et edes kokeile örkkejä ja ihmisiä, Hulk suuttuu ja vihreäksi muuttuu!
-----------------------------------------------------
Of Orcs and Men 1: Styxin salamurhaajan taidot tulevat tarpeeseen, vastustajia on lähes joka taistelussa moninkertainen määrä.
Of Orcs and Men 2: Kentät ovat kapeita ja putkimaisia.
Of Orcs and Men 3: Taisteluissa joutuu taktikoimaan.
Of Orcs and Men 4: Daavid ja Goljat vihreinä versioina.
Of Orcs and Men 5: Styx ei anna armoa edes lajitovereilleen.
Of Orcs and Men 6: Eripurainen sankarikaksikko ottaa tuon tuosta yhteen.
79
