Oi suuri Amaterasu, auringon jumalatar. Kiitos, että siunasit meitä auringonsäteelläsi keskelle kaamosta. Ole ylistetty, sillä välähdyksesi on terävämpi kuin koskaan ennen!
Olipa kerran muinainen maa nimeltään Playstationia 2. Maan asukkaat elivät yltäkylläisyydessä, sillä heitä viihdyttämään saapui joukko mitä mielenkiintoisempia ja huvittavampia taideteoksia.
Yksi parhaimmista oli Okami. Kansa riemuitsi ja kaikilla oli hyvä mieli, sillä mitä Okami teki, sen se teki jumalaisen hyvin.
Okami on pleikkarikansan oma Zelda, sillä pitkän satuseikkailun pelimekaniikan esikuvasta ei ole missään vaiheessa epäilystäkään. Maailmaa tutkitaan ja uusia taitoja opitaan kuin Nintendon klassikkosarjassa ikään.
Teema ja pelimekaniikka napataan aasialaisista vesivärimaalauksista, mikä luo seikkailuun uniikin tunnelman.
Susi Zeldan vaatteissa
Myös juoni kumartaa japanilaisen kulttuurin suuntaan. Suurin osa hahmoista ja paikoista löytyy japanilaisesta mytologiasta sellaisenaan, jopa pelin päähahmo on suden hahmon ottanut auringonjumalatar Amaterasu, jonka pitäisi pelastaa maailma.
Maalauksellisuus ei ole Okamissa vain visuaalinen kikka, sillä Amaterasu kiikuttaa mukanaan taivaallista sivellintä, jonka käyttö pysäyttää ajan ja antaa pelaajalle mahdollisuuden sutia ruudulle mitä tahtoo.
Silta poikki? Maalaa tilalle uusi. Liian vähän tuulta? Maalaa kieppi ilmaan, niin johan tulee puhuri. Kiviseinä tukkii tien? Ympyrä ja viiva, niin maailmaan ilmestyy pommi. Uusia sivellintekniikoita ripotellaan seikkailun kuluessa tasaiseen tahtiin. Kaikille voimille löytyy hauskaa ja kekseliästä tekemistä pulmien ratkaisusta vihollisten kurmottamiseen.
HD-aikaan päivitetty Okamin grafiikka on elämys itsessään. Maailma näyttää itämaiselta akvarellimaalaukselta, jossa kirsikat puhkeavat ruudulla kukkaan ja horisontissa siintävät vuoret kuvataan yhdellä herkällä pensselinvedolla.
Taustojen sudinvedot ovat yhtä tarkkoja kuin oikeissa maalauksissa. Graafisen tyylinsä ansiosta Okami on yhä yksi näyttävimmistä peleistä, vaikka ikää on jo kokonainen konesukupolvi eli huimat viisi vuotta.
HD-versiota voi pelata myös Move-kepukoilla. Ideana Move-maalailu kuulostaa hauskalta, mutta todellisuudessa se on vain epätarkempi versio tattitaituroinnista. Itselleni Okami HD:n ykkösjuttu oli HD. Pelasin mieluummin padilla, enkä lyönyt Move-kapuloita sujuvan pelin rattaisiin.
Okamin pikkuviat ovat vähäpätöisiä. Taistelut ovat suurimmaksi osaksi turhan leppoisia ja välivideoissa hidastempoista puhetta pitäisi nopeuttaa. Muuten Okami on mielikuvituksellinen, kaunis, tunnelmallinen ja ennen kaikkea hauska seikkailu.
Jos PlayStation 2:n olemassaoloa pitää jotenkin perustella, yksi tärkeimmistä syistä on Okami. Seikkailu julkaistaan syystäkin uusversiona.
Jos et ole aiemmin Okamia kokenut, HD-versio on pakko-ostos.
Juho Penttilä
PS3
Susi jo syntyessään
Muutama vuosi sitten Okami sai ihka oikean jatko-osan, kun DS:lle ilmestyi Okamiden. Amaterasun pojan Chibiterasun tarinaa seuraava peli noudatti pitkälti edeltäjänsä latuja, jopa turhan orjallisesti. Vaikka tarina itsessään oli sympaattinen ja varsin toimiva, oli pelin rytmitys, kädestäpitely ja ykkösen alueiden kierrätys tylsää.
Jos tänään pitäisi lätkäistä Okamidenille arvosana, olisi se noin 77 pisteen hujakoilla. Ei siis mikään täysi epäonnistuminen, mutta kaikin puolin pettymys kuuluisaan edeltäjäänsä verrattuna.
Okamiden loppui lupauksiin tulevista Okami-seikkailuista, mutta varsin hiljaista on ollut viimeiset pari vuotta.
91
