Klassinen vieritetään ruutua -räiskintä tarvitsee aina vähän omaa otetta, muuten se katoaa auttamatta marginaaleihin videopelien aamunkoitossa syntyneessä lajityypissä. Omega Fiven perusasetelma on klassinen: maastoa rullataan oikealta vasemmalle ja pikkuprötöistä valtaviin järkäleisiin vaihtelevat viholliset vyöryvät tauotta päälle. Tuttua kaavaa sekoitetaan lentävillä humanoidisankareilla, jotka ampuvat vapaasti joka suuntaan. Pakollinen bikiniblondi käyttää kanuunan ohella ammuksia torjuvaa ja vihollisiin tarttuvaa robottia.
Teknisesti pätevää ja millä tahansa mittapuulla mahtavaa rytinää ruudulle heittävän Omega Fiven rakenne on ärsyttävän perinteinen. Kun virtuaalikrediitit loppuvat, koko hoito on pakko aloittaa uudestaan alusta. Ratkaisu on toisaalta pakon sanelema, sillä suhteellisen lyhyitä kenttiä on vain kourallinen.
Vaikka näyttävät maisemat ja messevät viholliset tuovat uusintayrityksiin mukavasti pontta, en jaksanut junnata samoja kuvioita monta kertaa peräkanaa. Yhdellä koneella rullaava co-op-kaksinpeli muutti kaiken: räiskintään tuli välittömästi kaipaamaani yritetään uudestaan -imua.
86
