Vuosi on 1980, kuvassa minä, Pacman-pelikabinetti ja 150 grammaa markan kolikoita. Se oli sitä vanhaa hyvää aikaa.
Namco on sisällyttänyt Pacmanin 25-vuotisjuhlat Pacman Worldiin, sillä seikkailu alkaa juuri kyseisestä tilaisuudesta. Kirsikkakakku jää syömättä, kun ilkeä nero Erwin teleporttaa Pacmanin tummasävyiseen haamumaailmaan. Kahden maailman kohtaaminen tuhoaisi Pacmanin koko todellisuuden, rouva Pacmania myöten.
Eroa Pacman Worldin ja alkuperäisen sokkeloravauksen välillä on muutakin kuin neljännesvuosisata ja kolmas ulottuvuus. Pacman World 3 on ehta tasoloikka, mikä väkisinkin herättää kysymyksen: Mitä sillä on tekemistä vanhan kunnon Pacmanin kanssa?
Ei paljon. Päähenkilö on edelleen Pacman, joka syö edelleen pillereitä masentavaan tahtiin. Onko tämä syy, miksi haamut jahtaavat Pacmania? Ovatko haamut todellisia vai kemiallisia harhoja? Minkä viestin sisältää se, että ison pillerin popsimalla osat vaihtuvat ja Pacmanista tulee metsästäjä?
Pacmanin hauskat viittaukset omaan pelihistoriaansa huvittavat meitä veteraaneja. Mukaan on tungettu myös alkuperäinen 2D-Pacman, mikä on ihan tyylikäs veto.
Vaikka isukki on Pacman-julkaisusta hämillään, tytär ei ihmettele mitään vaan pelaa. Onnellisia ovat tietämättömät. Aika pienellä vaivalla Pacman World 3:sta saisi myös vaikkapa Sonic Worldin.
Tärkeintä on viihdyttävyys
Pacman World 3 ei ole tasohyppelynä ja toimintaseikkailuna napakymppi, mutta kiva kuitenkin. Kentät ovat suuria, vaan eivät masentavan suuria, sillä menossa on mukavasti vaihtelua. Jatkuvat turpakäräjät haamuja vastaan ovat vähän rasittavia eikä lastenpeli niitä välttämättä kaipaisi. Toisaalta pelkkä pillereiden kerääminen ja eteneminen kaipaa vaihtelua, eikä sankaria ole olemassa ilman roistoja.
Kamerakulmaa saa säätää kohdalleen yhtenään ja tarkan hyppelyn vaatimukset käyvät usein hermoille. Kumpikaan ongelma ei ole keskivertoa pahempi.
Vaikka mukana ei ole mitään uutta, pelillä on silti yksi suuri valtti. Pacman World 3:sta on kiva pelata, koska siinä on positiivinen ja humoristinen fiilis. Pacman on ikuinen optimisti ja viehättävällä tavalla naiivi. Hauskuuteen vaikuttaa myös se, että kaikki toimii teknisesti sujuvasti. Kenttäsuunnittelu on hyvää ammattilaistasoa, sillä etenemään kannustava pakko nähdä seuraavankin nurkan taakse -efekti toimii hienosti.
Pacman World 3 ei pyri katu-uskottavuuteen, vaan viihdyttävyyteen. Toivottavasti tällainen logiikka leviää laajemmallekin pelialalla.
81
