Sopivan PC:n valitseminen pelikäyttöön on vaikeampaa kuin koskaan. Tarjolla on kirjaimellisesti satoja erilaisia koneita, mutta niistä läheskään kaikki eivät sovellu pelikoneeksi.
Lähemmäs kymppitonnin maksava PC on yksi kalleimmista kodinkoneista, joten jo sen takia kannattaa ensin miettiä, mihin käyttöön kone tulee, tutkia sen jälkeen mitä sen tulisi sisältää ja lampsia vasta sitten kauppaan. PC-tekniikan perusteisiin tutustuminen palkitaan paremmin juuri omaan käyttöön räätälöidyllä koneella, joka antaa enemmän vastinetta rahalle.
Oma pelimaku asettaa vaatimukset
Yleensä PC-paketit myydään epämääräisiksi "kodin yleiskoneiksi", joilla voi tehdä kohtalaisesti kaikkea, muttei mitään erityisen hyvin. Pelit tunnetusti vaativat koneelta kaikkein eniten suorituskykyä. Tekstinkäsittely ja surffailu onnistuvat hyvin ikivanhalla PC:llä, mutta pelit vaativat jatkuvasti uusinta ja tehokkainta rautaa.
Jos ovat koneet erilaisia, eivät pelienkään vaatimukset ole aina samanlaisia. Ylivoimaisesti eniten tehoja vaativat 3D-räiskinnät ja lentosimulaattorit. Strategiapelit, kuten Age of Empires 2 tai Tiberian Sun pyörivät aivan mainiosti edullisilla valmiskoneilla ja kevyemmät toimintaseikkailut Tomb Raidereiden tapaan eivät nekään vaadi mitään tehomyllyä. Senpä takia oma pelimaku asettaa minimivaatimukset laitteille.
Kuluttajat saavat osittain syyttää huonoista ostoksista itseään. Laitevalmistajat ja kauppiaat osaavat käyttää tehokkaasti hyväkseen ihmisten huonoa PC:n tuntemusta. Useimmiten tuijotetaan vain kahta asiaa: prosessorin nopeutta ja hintaa. Senpä takia halvoissa konepaketeissa on suhteellisen hulppeasti megahertsejä verrattuna laitteiston muuten vaatimattomaan kokoonpanoon. Pelit eivät välttämättä pyörikään nopeasti ja halpojen ja huonojen komponenttien takia aika ei kulu pelaamiseen, vaan koneen pelikuntoiseksi saattamiseen.
Useissa valmiissa konepaketeissa tarjotaan liian pienen muistin, vanhan näytönohjaimen, pienen kiintolevyn ja epämääräisen äänikortin korvikkeena erilaisia houkuttelevalta kuulostavia lisukkeita. Kukapa perussuomalainen ymmärtää, millainen näytönohjainpiiri koneessa pitää olla, sen sijaan etukäteen runsailta tuntuvat mukana tulevat ohjelmistopaketit tuntuvat varmasti houkuttelevilta. Eri asia minkä verran niitä tulee lopulta käytettyä. Pelaajaa tällaiset lisukkeet eivät paljon lämmitä, ja muutenkin kannattaisi miettiä, hankkiako erikseen vain ne ohjelmat joita todella tarvitsee ja keskittyä konetta ostaessa hyvän raudan valintaan.
Sopiva kone räätälöimällä
Olemme vuoden verran valinneet jokaiseen lehteen pelikäyttöön sopivat PC-kokoonpanot, joista toisella pyörivät kaikki uudet pelit kunnolla ja toisella hieman edullisemmalla kokoonpanolla kaikki pelit toimivat, jos on valmis hieman karsimaan grafiikkaa.
Esimerkkikoneissamme on keskitytty pelaajan kannalta tärkeimpiin asioihin: yhteensopiviksi ja nopeiksi havaittuihin osiin. Suurempi kertainvestointi palkitaan pitkällä aikavälillä, koska halpaan konepakettiin joutuu todennäköisesti erittäin pian päivittämään ainakin paremman näytönohjaimen ja enemmän muistia. Kaiken lisäksi valmiissa konepaketeissa on usein luvattoman huonosti laajennusvaraa ja monet komponentit on saatettu asentaa kiinteästi niin, ettei niitä kovin helposti enää jatkossa vaihdeta.
Jos mitään muuta ei pelikonetta valittaessa muista, niin ainakin kannattaa kiinnittää huomiota prosessorin nopeuteen, muistin määrään, näytönohjaimeen ja äänikorttiin. Ne ovat pelien kannalta kaikkein tärkeimmät osat. Muissa osissa kysymys on enemmän käyttömukavuudesta. Esimerkiksi pieni kiintolevy ei haittaa pelien toimintaa, mutta saattaa loppua kiusallisen usein kesken.
