Oli synkkä ja myrskyinen syysilta juuri ennen sulkemisaikaa. Tiskin takana Erkki ajatteli vain tulevaa yötä ja tyttöystäväänsä. Ärkkärin ovitiuku katkaisi haaveet sointuvalla protestillaan, ja sisään astui... mummo. "A vot, onko pelilöitä?"
"Pitkävedot on tossa, vai otetaanko Ässää tai Kasinoo?" huokaisi Erkki lannistuneena. Veikkaajamummelia tässä viisi minuuttia ennen vapautta juuri kaivattiinkin.
"Älä sie miul poskee soita!" tuhisi mummo. "Pelilöitä. Tietokonepelilöitä."
"...ttu tää mikää Dose oo", mutisi Erkki puoliääneen. Hän muisti kuitenkin juuri pomon lyhyen briiffauksen Plastcenteristä tulleesta erästä jotain minitietokonepelejä. Draivi päälle vaan!
"No peleihä niinku löytyy, ettei paremmast välii! Me just bongattii satsi tällasii sikasiistei pleikaardeja, joita kersat diggaa kybällä. Niille saa sit sellasen kliffan keräilylodenkin ja netis voi käydä tsekkaan enkkoi ja tsättään toisten pelidudeksien kaa. Sillee kuuli juttu hei."
"Älä sie poika minnuu vedätä. Tyttölöistä ja viinaksista ne siellä sätissä haastoo. Ja mie tarviin pelei tytöl", mummeli näpäytti.
Mokamokamoka. Hämmentyneenä Erkki plarasi Playcard-valikoimaansa.
"On tässä paljon muutakin kun räiskintää, rouva hyvä. Itse asiassa koko meiän valikoima on kaikenikäisille sopivaa. Tässä Scubassakin harppuunoidaan vaan haikaloja."
"Kuka mouho sitä luolasukelteloo ilman rekulaattoria ja köyttä?"
"Noniin, öh, miten olisi vaikka tällainen rullalautailupeli kuin Skate? Tässä rullalautaillaan pitkin kaupunkia, hypitään esteiden yli ja kerätään limsapulloja. "
"Höpönlöpön! Isin tyttö tarvittee toimintaa! Ralli päälle vaan!" mummeli raakkui.
"Ai ei semmosta? No onhan meillä tässä Trally. Rullataan resiinalla ja koetetaan väistää..."
"Tuommottinen on televiision Huukossakin", totesi mummeli hyväksyvästi. Jos se oli telkassa ollut, sen täytyi olla Hyvää, Kaunista ja Totta.
"Entäs söpö pingviini joka hyppii jäälautalta toiselle ja koettaa väistellä jääkarhuja?"
"Ei hassumpaa", kerberos lähes heltyi. "Mutta ei jääkarhuja ja pingviinejä ole samalla pallonpuoliskolla. Mitä työ lapsilla oikein opetatte?"
Erkki alkoi tuskastua. "Entäs tämä Kheops sitten? Tässä hortoillaan labyrinteissa ja kiipeillään karkuun muumioilta..."
"Älä sie poika vihjaile muumioista miulle. Tää tyttö tarvihee silikkaa säpinää!"
"No voi... Jos kerran on ihan pakko ammuskelemaan päästä, niin tässä Feeniksissä lahdataan lintuja jotka syöksyy taivaalta kumiveneen kimppuun, ja..."
"Nuit pellailtii Poripakkanin hallis herra vuonna yks ja kaks. Ja tuo Chaos tossa siulla on selvä Missile Command. Ja entäs tuo Madlabi sitten? Ukko huitoloo jossai laporatooriossa maalivahtina ku kakarat riehuu pontikkapannuja kivittämäs. Ei siul mitää uutta siin ois?"
"Tota niinku... Mikä Galaga? Missiokommando?" sopersi Erkki ja totesi epäonnistuneensa myyntitykkinä.
"Tommosii mie pelasin jo evakkoreessä Kannaksella. Mutta lataa sie vaa ne pelit tiskii ja ota iha rauhas. Eihä meil täs mittää hättää. Mie hoidan maksupuolen."
Veteraanimummo täräytti tiskiin muovivaluuttaa ja pyyhkäisi peliläjän käsilaukkuunsa. "Vanhoin aikoin vuoksha mie", hän tuhahti hyväksyvästi ja poistui takavasemmalle.
Wallu! Lindat kursiivilla tai eri värillä
TIETOPLÄJÄYS
Se vakavampi sellainen
Ärrällä myytävät kolmenkympin Playcardit ovat ideakopioita 80-luvun viattoman yksinkertaisista raha-automaatti- ja kuusnepaklassikoista. Mutta se sukupolvi, jolle Playcardit on suunnattu, ei ole koskaan nähnyt Galagaa tai Missile Commandia.
Kaikki pelit toimivat teknisesti moitteetta Windowsissa ilman mitään asennuksia, ja niihin riittää Pentium 120 ja 32 Mt muistia (poikkeuksena Kheops - 64 Mt), ja luonnollisesti CD-asema. Erillisiä ohjaimia ei tarvita, vaan kaikki hoituu näppäimistöllä. Jos lapsen sormet ylettyvät näppikselle, hän osaa myös pelata pelejä itsenäisesti viimeistään yhden havaintoesityksen jälkeen.
Ja niin se vanhakin nuortuu viimeistään oman jälkikasvun seurassa kun tosimiesten pelien MFD- ja HUD-näytöt alkavat jo vilistää sekasotkuna silmissä. Oikeudenmukaisuuden nimissä siis painavimman sanan sanoo Linda, tokaluokkalainen riiviö ja oletetun kohderyhmän edustaja.
Perinteet pysyvät hengissä tavallaan, ja jos asiakkaalla on hauskaa, hyvä niin. Kannattaa käydä ensin tiedusteluretkellä julkaisijan nettiosoitteessa www.plastcenter.fi/playcard.
Kheops
Perinteinen 2D-scrollaava tasohyppelysokkelo, jossa intiaanijoonas koluaa pyramidien uumenista aarteita ja väistelee ansoja ja päättömästi hortoilevia muumioita. Sisältää alkeellisia vivunvääntöpuzzleja. Sarjan ehdottomasti eniten sisällöllä siunattu peli.
- Kiva kun pitää ottaa ite selvää, mihin pitää mennä ja kerätä timantteja. Aika samanlainen kun muut toimintapelit, ja siinä seikkaillaan. Täähän on niinkun Lara (mutta litteä - he he).
Scuba
Aikoinaan suositun 2D-luolalentelyn variaatio, jossa snorklaava katti etsii helmiä. Edettävä on koko ajan, koska happi loppuu hyvää vauhtia ja sitä saa täydennettyä vain harvakseen matkan varrella olevista ilmakuplista. Tätä vaikeuttavat myös vastaantulevat hait, joita listitään harppuunalla.
- Sukeltajakissa oli hauskan näkönen. Piti liikkua nopeesti, ettei ilma lopu ja ampua hait ennen kuin ne söi. Se oli kivaa kun se hai maiskutti sitä kissaa. Se rouskutusääni.
Madlab
Tämän "ota päin lentävät kappaleet kiinni" -pelin alkeellisin kantamuoto lienee Pong itte. Kaksi kakaraa on eksynyt tiedemiehen labbikseen, ja hänen on kopattava rasavillien kiihtyvällä tahdilla heittämät ylä- ja alakierteet ja laakapallot suojellakseen takanaan olevalla hyllyllä lojuvia biotoksiinipulloja. Kuolettavan tylsä idea, mutta hyvin haastava käden ja silmän koordinaatiolle.
- Piti olla tosi nopee, ettei pallot osu niihin purkkeihin. Oli hauskaa kun ne lapset nauro kun ne pallot osu siihen mieheen.
Antarctica
Söpö pingviini pomppii jäälautalta toiselle. Tarkoituksena on kerätä kaikki kultahippuset useamman kymmenen ruudullisen käsittävältä kartalta, ja suunnitella reittinsä niin että jaksaa hypätä lauttojen välit. Tässä auttaa koko kentän käsittävä kartta, jota voi tutkia halutessaan niin kauan kuin huvittaa. Rauhallista taktikointia häiritsevät ristiin rastiin lentävät (!) Etelänavan (!) jääkarhut.
- Musiikki ja äänet oli mukavat. Hyppiminen ja kerääminen oli kivaa, mutta niitä kerättäviä palloja oli ihan liian paljon.
Skate
Sivusuuntascrolleri. Tällä kertaa skeittilaudalla pitää pomppia erinäisten esteiden yli ja kerätä limupulloja matkan varrelta kioskille vietäväksi. Laudan hallintaan liittyvä alkeellinen kiihtyvyysdynamiikka ja sen vaikutus hyppyjen ja jarrutusten pituuteen tarjoaa aikuisellekin haastetta. Mutta vain reflekseille ja "ratojen" ulkoa oppimiselle kunnes rytmi löytyy.
- Olipa hankalaa kun ei päässy paljon eteenpäin kun oli kukkia ja kissoja ja hiekkalaatikoita. Jotkut oli niin pitkiä ja kor
keita, ja heti kun yhden yli on hypänny tulee toinen jonka yli ei ehi.
Fenix
Mielenkiintoinen Galaga-muunnelma, mutta pahaksi onneksi ikävä pelattava. Pelaaja on sorsajahdissa kumiveneellä, jolla voi liikkua ruudun laidasta laitaan. Tipuset tulevat horisontista kohti ruudun etualaa, ja ne pitää ampua juuri tietyssä kohtaa. Jos ei sitä tee, ne ampuvat lähelle päästyään omat haulinsa, jotka osuessaan vähitellen upottavat kumiveneen.
- Se oli tylsä kun siinä liikuttiin vaan edestakas eikä päässy mihinkään. Musiikki oli hyvä. Eipä ollu paljoo tekemistä kun piti väistellä vaan niitä otuksia.
Chaos
Jos jossain Playcard-pelissä on rokkenrollia, niin tässä. Vanha kunnon Missile Command palaa, kun pelaaja it-tykkeineen ampuu pirstaksi yhä tiuhempaan tippuvia meteoreja. Tai jos ei ammu, kokee alla oleva kaupunki deep impactit. Roimasti plussaa konetykistä, joka sylkee kutia tasan sitä tahtia kuin välilyöntiä jaksaa hakata. Vanhaa kunnon peukutusmeininkiä ja reipasta otetta muuten täysin aivottomassa yhden idean pelissä.
- AAAA! Nyt ammutaan ja LUJAA! Se oli jännittävä kun piti ampua niitä kiviä niin nopeesti. TOSI hyvä musiikki! (militäärimachobullshit-leffamusiikkia - tyttö tulee isäänsä). Se oli hauskan näköstä kun se koko kaupunki räjähti siinä lopussa.
Trally
Sivuscrollaavaa resiinarallia radalla, jossa on vähän väliä sekä esteitä että vaihteita niiden välistä puikkelehtimiseen. Satsin puuduttavin kokemus, jossa tapellaan ainoastaan aikaa ja ulkoaopettelutaitoa vastaan. Törmäyksen jälkeen taso alkaa vain alusta ja aika juoksee.
- Aika tylsä. Siinä vaan ajettiin eikä siinä kerätty mitään.
Päätuomarin yhteenveto
Nää pelit oli ihan semmosia ihan mukavia nuorten pelejä. Ei ollu niin helppoja kuin lasten pelit, eikä niin vaikeita kuin aikuisten pelit. Hahmot oli hauskan näkösiä. Ja näissä on se kiva puoli, ettei tarvi kysyä koko ajan isiltä neuvoa vaan voi pelata yksin.
