Mitä saadaan kun risteytetään tamagochi, roolipeli ja hullu pelintekijä? Saadaan Pet In TV, aivan käsittämättömän omintakeinen uusi peli (tai joku).
Valitse oma lemmikki...
Peli-idea on yksinkertainen: valitaan pieni palleroinen lemmikki viidestä tarjokkaasta ja annetaan sille nimi. Lemmikki lähtee sitten seikkailulle virtuaalimaahansa ja matkan edetessä saa lisää puhtia töppösiin rooliseikkailujen malliin. Tavoitteena on pelinautinnon ohella keräillä maailmaan piilotetut älykortit, jonka jälkeen tapahtuu jotain kivaa.
Lemmikeillä on erilaisia henkisiä ominaisuuksia. Peruspallero on helppo ohjastettava, veljensä taas eloisa ja iloinen. Kolmas sukulainen vannoo rehellisyyden ja rauhallisuuden nimiin. Neljäs ehdokas on kuin kukkaislapsi 60-luvulta, oikea eksentrikko, ja viides on varovainen ja herkkä. Ulkonäkö paljastaa kuitenkin jokaisen samaan sukuun kuuluvaksi.
Lemmikki laittaa pystyyn oman kotipesän, jossa kiltti katosta väärinpäin roikkuva TV-tohtori tarvittaessa täyttää natiaisen nälkäisen vatsan, virvoittaa uupuneen ja suoristaa seikkailujen sekoittamat aivosolut. Matkalla hihaan tarttuneet tavarat imaistaan tallelokeroon ja älykortit asennetaan älykeskukseen sykkimään. Tallentaminen onnistuu samalla kertaa ja kotiin voi palata koska tahansa, kesken kiihkeimmänkin kuljeskelun. Yksi tallennus kuluttaa viisi muistipaikkaa, joten tavanomainen 15 muistipaikan kortti käy hetkessä ahtaaksi.
Lemmikki osaa heti alusta alkaen tehdä joukon temppuja. Se osaa koskettaa, potkia, pelotella, syödä, hypätä, ottaa mukaan... mutta ei osaa oitis omin nokkinensa soveltaa tietojaan vaan kaipaa koulutusta. Tätä varten on treenirata, jonka läpi piipero opastetaan. Oppi menee jakeluun yrittämisen ja erehtymisen kautta eli ensin pienokainen koittaa vaikkapa potkaista nenän eteen asetettua evästä ja kysyy sitten omistajansa mielipidettä siitä, menikö homma putkeen. Pelaaja vastaa kyllä tai ei tilanteen mukaan. Radan läpikäynyt lemmikki oppii tällä tavalla reagoimaan vastaantuleviin asioihin ja esineisiin.
...ja laita se taipaleelle
Opettelun jälkeen lemmikki on valmis lähtemään suureen maailmaan. Omistajan valinnan mukaan pelaaja joko itse ohjastaa ystäväänsä läpi maitten ja mantujen tai antaa lemmikille vapaat jalat mennä minne nokka näyttää. Silmäkulmasta voi sitten seurailla, löytyykö älykorttia ja miten ötökkä selviää. Laiskan pelaajan unelma! Myös kesken automaattisen tallustelun voi itse tarttua ohjaksiin napin painalluksella. Osa kentistä on tarkoitettu vain omatoimiselle otuksille, eikä ahkerakaan pelaaja voi silloin auttaa ystäväänsä ongelmien ratkonnassa.
Ohjastaminen on helppoa ja yksinkertaista, eikä vaadi minkäänlaista sorminäppäryyttä. Lemmikki käyttää omaa järkeään tutkittavan kohteen ja etenemisreitin valinnassa, ellei pelaaja toisin halua, ja kysyy vain sen kyllä/ei-mielipiteen valintansa tehtyään.
Peli etenee kenttä kerrallaan. Kulloisessakin maisemanpalassa lemmikki siis tutkailee esineet ja toimii halutulla/haluamallaan tavalla niitten kanssa. Mukavimpia matkaanpoimittavia ovat levykkeiden muotoon naamioituneet uudet asusteet, jotka voi tohtorin avustuksella vaihtaa kotipesässä, sekä uutta taustamusiikkia sisältävät CD:t. Lemmikki nakkaa mielitekojensa mukaan aina silloin tällöin uuden lätyn napaansa ja soitto alkaa.
Matkanteko kasvattaa lemmikin käsi- ja jalkavoimia pikkuhiljaa roolipelinomaisesti. Vahvempana jaksaa vaikkapa kääntää yllätyspalikoita ympäri palkinnon toivossa. Vatsa kuitenkin tyhjenee reissatessa ja uupumus alkaa vaivata, jolloin voi joko ottaa eväät esille apuvalikosta ja istahtaa lepäämään, tai soittaa hätiin kotikopteri, joka lennättää uupuneen matkamiehen kotipesään tohtorin parannettavaksi.
Merkillisen maukasta sillisalaattia
Pet In TV:n grafiikka on hämmentävää. Pikselit suorastaan loikkivat silmille ja maisemointi on karkeaa, neliömäistä. Kuvakulma muuttuu lemmikin liikkeiden mukaan nykäyksittäin: pelaaja voi itse valita seuraako kuljeksintaa ylhäältä, edestä, takaa vaiko viistosti. Välillä lemmikki katoaa hetkeksi mäen taakse, jolloin kuvakulman vaihtaminen tietysti auttaa.
Musiikki on jatsin sukuista luikuttelua, joka sopii merkilliseen peliin erinomaisesti. Pikku ystävän äännähdykset ovat merkillisiä, jotenkin metallisia tai konemaisia. Tästä huolimatta ne hellyttävät kivisenkin sydämen vetoavuudellaan. Erityismaininnan ansaitsee pelotteluun liittyvä äänisarja, joka herättää omistajassa lähinnä hilpeyttä ja tiivistää varhaista kiintymyssuhdetta.
Aika kuluu lemmikin kanssa puuhastellesa joutuisasti ja pelattavaa piisaa. Reittejä on valittavana runsaasti ja suunnistuskyky joutuu koetukselle useiden haarautuvien etenemismahdolisuuksien takia. Älykortteja ei ole ripoteltu joka mutkaan, vaan niiden haltijaksi pääsee vasta tiiviin etsiskelyn jälkeen. Pelaaminen jaksaa kiinnostaa myös ensi ihmettelyn hälvennyttyä ja ihmettelykin kestää kauemmin kuin monen tusinapelin koko elinkaari.
Lemmikinkasvatuksen nurja puoli voi olla sen peli-idean pohjimmainen yksinkertaisuus. Sorminäppäryyttä rakastaville tai nopeiden kiihdytysten ystäville ei ole tarjolla yhtään mitään. Lemmikkiä oppii ohjastamaan samantien ilman haasteita. Esteetikko saa kouristuksia rujon kuvituksen nähdessään. Roolipelaajaksi tunnustautuville parista pelin edetessä kohenevasta ominaisuudesta ei riemua riitä kovin pitkäksi aikaa. Kaikesta tästä huolimatta Pet In TV tuo jotain uutta olohuoneisiin ja onnistuu samalla hitusen avartamaan edelleen niin suppeaa käsitystä pelien ja pelaamisen olemuksesta.
85
