Nintendo voitti konsolien nettikilpajuoksussa Microsoftin ja Sonyn julkaisemalla kolmikosta ensimmäisenä nettiadapterinsa. Tosin GameCubella voi pelata netissä vain Phantasy Star Onlinea.

Dreamcastille ilmestynyt Phantasy Star Online oli pelikonsolien ensimmäinen nettiroolipeli, jonka paranneltu GameCube-painos sisältää kaksi erillistä Ragol-planeetalle sijoittuvaa seikkailua. Sonicin luojana tunnetun Yuji Nakan scifiä ja fantasiaa sekoittava Phantasy Star -rooliseikkailusarja alkoi jo vuonna 1987 Master System -konsolilla, joten Phantasy Star Onlinen pelattavuus yhdistää hauskasti uutta ja vanhaa.

Tiimivetoinen toiminta on Phantasy Star Onlinen ydin. Suoraviivaista taistelemista höystetään roolipelimäisillä kokemustasoilla, varusteiden päivityskierteellä ja enintään neljän sankarin ryhmän yhteistoiminnalla. Erikoisesti pelaajien tiimit eivät kohtaa toisiaan maastossa, joten ainoastaan chattiaulassa näkee enemmän kuin neljä hahmoa kerrallaan.

Pioneerit hukassa

Taustatarinassa valtava Pioneer 2 -siirtokunta-alus saapuu Ragoliin tutkimaan ensimmäisen aluksen katoamista. Maan kaltaisen planeetan pinnalla on suuri asuinkupoli, mutta ihmisiä ei näy missään. Maastossa mellastaa laumoittain vaarallisia petoja, joten tavalliset uudisasukkaat jäävät alukselle ja Pioneerin johto lähettää joukon metsästäjiksi kutsuttuja palkkasotureita tutkimaan mysteeriä.

Metsästäjät jaetaan kolmeen peruskastiin ja tusinaan erilaiseen hahmoluokkaan. Lähitaistelu on vahvojen hunterien erikoisalaa, ketterät rangerit käsittelevät pyssyjä taitavasti ja force-maagit viskovat loitsuja. Luokkien rajat eivät ole tarkkoja, sillä osa ase-eksperteistä kykenee käyttämään magiaa ja taikurit voivat hyökätä aseilla. Erikoisala ilmenee lähinnä iskun tai taian tehosta.

Soturiluokan erikoisuutena on koneolento mag, jota kasvatetaan kuin männävuosien suosikkilelu tamagotchia. Kun magille syöttää sapuskaa, se kasvattaa ominaisuuksiaan ruoan tyypin mukaan. Voimakas mag boostaa metsästäjän kykyjä roimasti ja konelemmikin ulkonäky muuttuu kokemuksen kasvaessa.

Fyysiset hyökkäykset jaetaan kevyeen, raskaaseen ja asekohtaiseen erikoisiskuun. Metsästäjä lukittuu edessä olevaan viholliseen automaattisesti, mutta ilman lukitusta soturit eivät osuisi norsuun edes haulikolla. Valitettavasti tähtäys nirsoilee liikaa, sillä hahmo joutuu usein steppaamaan tovin paikallaan ennen kuin sihti lukittuu. Pahimmillaan viholliset hyppäävät syliin ennen kuin jyvä on kohdallaan.

Taktisia manöövereitä ei liioin ole, sillä ammuskelevat tai loitsivat taistelijat juurtuvat maahan ja miekalla hutkiva heppu marssii vain iskusarjan suuntaan. Tilannetta tasoitetaan verkkaisesti vaeltavilla vihollisilla.

Hyökkäykset, parantavat juomat ja taiat sijoitetaan kuuteen toimintalokeroon. Paras arsenaali vaatii pähkäilyä, sillä useimmilla hahmoluokilla lokerot loppuvat heti kättelyssä. Lokeroiden yli jäävät esineet voi kaivaa taistelussa esiin vain sekavasta pikavalikosta, jonka käyttö on kiireessä hankalaa.

Tuntematon uhka

Fantasiatähden pääalueet ovat Pioneerin kaupunki ja Ragolin vaarallinen pinta. Kaupungissa sijaitsevat kaupat, varustepankki ja metsästäjien kilta. Ragolia tutkitaan joko vapaasti tai killan tarjoamien tehtävien myötä. Nettipelissä vapaamuotoiseen seikkailuun voi liittyä milloin vain, mutta killalta saadun tehtävän jälkeen tiimiin ei voi ottaa enää lisämiehitystä.

Planeetan pinnalla on metsää, luolia, kaivoksia ja raunioita. Maasto on pilkottu pienempiin osiin ensimmäisen Pioneerin väen asentamilla ovilla ja voimakentillä. Kun alueen pedot on tapettu, ovien turvalukot aukeavat ja päästävät seuraavalle alueelle. Alueilla lojuu runsaasti laatikoita, joista löytyy ilmaisia varusteita ja jalokivimäistä meseta-rahaa. Romukauppias tienaa paremmin kuin pelkän käteisen hamstraaja.

Konsoliroolipelimalliin hirviöt putkahtavat tyhjästä, mutta matsit eivät ole satunnaisia. Otukset ilmaantuvat aina samoissa paikoissa, eivätkä seuraa ovien tai voimakenttien läpi, joten putsatulle alueelle voi palata hengähtämään. Kaikki Ragolin hirviöt ovat laumaeläimiä, joten ne lakoavat helpommin joukon kuin yksinäisen suden edessä.

Kamera seuraa soturia laiskasti, joten keskitysnappia joutuu käyttämään jatkuvasti. Kuvakulmaa ei saa kääntää tai zoomata vapaasti, mikä ärsyttää etenkin silloin, kun haluaa tutustua oman tai kaverin hahmon hienouksiin. Moninpeliä voi pelata samalla koneella myös jaetulla ruudulla, mutta tällöin kamerapulmat nousevat rampauttavalle tasolle, eikä luovasti kuvatuissa pomomatseissa ruudulta näe mitään hyödyllistä.

Turpa tukkoon

Kommunikointi hoidetaan tuskallisen hitaalla virtuaalinäppäimistöllä. Avainsanakeskustelussa kommentit käännetään vastaanottajan kielelle, mutta menetelmä tukee vain japania ja Euroopan suurimpia kieliryhmiä.

Symbolikeskustelussa kielitaitoa ei tarvita lainkaan, mutta toisaalta tunnetiloja monimutkaisempien asioiden esittäminen on vaikeaa. Myös valmiiksi koodattavia fraaseja voi tehdä ja niillä voi rakentaa vaikkapa usein toistuvia avunpyyntöjä ja kiitosteluja.

Kommunikointiongelmilla ei ole merkitystä. Seikkailun käänteet eivät vaadi sujuakseen minkäänlaista keskustelua, sillä suoraviivaisten kytkinkikkojen ja mättämisen pohdiskelu on ajan haaskuuta.

GameCube-käännöksessä saa Phantasy Star Onlinen ykkös- ja kakkososat samassa paketissa, mutta avoimia tiloja suosiva Episode I on eheämpi kokonaisuus kuin ahtaiden loukkojen täyttämä jatko-osa. Leijonanosa nettipeleistä myös sijoittuu ykkösosaan, sillä keltanokalla ei ole mitään mahdollisuuksia kakkososan kovaotteisten hirviöiden kynsissä.

Jatko-osan grafiikka on teknisesti hiotumpaa, mutta alkupään VR-treenikentät ovat karmivia, pelimoottorille sopimattomia nyherryslabyrinttejä. Onneksi Episode II:n myöhemmät kentät ovat kauniita ja etenkin viidakkosaarella näkee runsaasti mykistävän upeita maisemia ja reilusti aakeeta laakeeta lääniä.

Erikoisesti Phantasy Star Online toimii myös yksinpelinä ja ilman nettiyhteyksiä, jolloin tiimiläiset voivat pelata samalla koneella. Koska hirviöitä vaeltaa kentissä vakiomäärä, yksinpeliin tarvitaan roimasti rankempi jätkä kuin moninpeliin.

Vaikka kenttiä voi avata vain yksinpelissä, kokemuspisteitä ja roinaa hahmolle kertyy sekä netissä että kotona. Vaikeustason korottaminen lisää tapetuista hirviöistä irtoavaan kokemuspinoon tuhdin bonuksen. Jos jatkuva yhteistyö pursuaa korvista, kavereita voi tylyttää Battle-moodin pelaaja vastaan pelaaja -taisteluissa.

Pelkkänä pelihistoriallisena kuriositeettina Phantasy Star Online on liki pakko-ostos, mutta sujuvan tasapainoinen kokonaisuus miellyttää rooli- ja toimintaseikkailufaneja. Tasorumban ja helppohoitoisen nettipelin yhdistelmä on huiman addiktiivinen keitos, jonka tauottoman toiminnan tiimellyksessä puutteita on helppo katsoa läpi sormien.

* * * * *

Miten nettiin?

Phantasy Starin nettipelaamisesta peritään yhdeksän euroa, jolla saa 30 pelipäivää. Jos ei pelaa, summaa ei peritä rekisteröityneiltä automaattisesti, mutta ainakin toistaiseksi ainoa maksutapa on luottokortti.

Luottokortin lisäksi nettipelaamiseen tarvitaan GameCuben nettiadapteri ja -yhteys. Adapteri liitetään GameCuben alla sijaitsevaan sarjaporttiin. Modeemisovitin kaipaa seurakseen vapaavalintaiselta palveluntarjoajalta käyttäjätunnuksen, salasanan ja puhelinnumeron. Esimerkiksi MBnetin palvelu toimii mainiosti.

Laajakaistayhteys toimii heittämällä ainakin Elisa ADSL -paketilla, jolla Phantasy Star Onlinen asetuksista laitetaan vain DHCP:tä tukeva automaattinen IP-osoitteen haku päälle ja kone hoitaa homman. Asetukset voi syöttää myös käsin.

Modeemiyhteydellä muu porukka varppailee paikasta toiseen vain harvoin. Tieteellisen tarkalla PERS-tuntumalla kamujen varppailua esiintyy melkein yhtä paljon laajakaistayhteydellä kuin modeemilla, eikä suhteellisen harvinainen ilmiö häiritse pelaamista.

Yhteyksiä suurempi ongelma ovat nettiservereiden tiheät huoltotauot, sillä ajoittain Segan palvelimet ovat yksinkertaisesti jumissa. Jämähdykseen ei ole muuta lääkettä kuin muutaman tunnin odotus ja uusi yritys.