Nettiroolipelien viehätys perustuu yhteen tosiasiaan: joukossa tyhmyys tiivistyy. Nelikymmenhenkisessä porukassa monotoninen hirviölahtauskin tuntuu mahtavalta kokemukselta.
Segan tunnetuin roolipelisarja Phantasy Star oli pitkään Final Fantasy -tyyppinen scifiä ja fantasiaa sekoittava rooliseikkailu. Dreamcastin Phantasy Star Online myllersi sarjan perustukset nurin niskoin: tosiaikaiset taistelut nousivat etualalle, seikkaileminen kuihtui kokoon ja juoni jäi paitsioon. Phantasy Star Universe kiskoo tarinavetoisen yksinpelin takaisin kaavan keskiöön ja hyvä niin.
Fantasiatähden universumi on pohjimmiltaan yksinkertainen toimintaroolipeli: könytään kaupungissa, mätetään hirviöitä maastossa, palataan takaisin ja sama uudestaan. Kliseinen alieninvaasion syitä kartoittava scifitarina jaetaan tv-sarjamaisiin episodeihin. Tiiviit juonijaksot kertovat kroonisesta karismapuutoksesta kärsivästä Ethan Waberista, joka tuntuu reagoivan jokaiseen tilanteeseen hermostumalla keskustelukumppanilleen.
Ennen tehtävää jutellaan ja shoppaillaan Suojelijat-turvafirman tukikohta-asemalla. Kun keikan tavoitteet ovat selvät, Ethan suuntaa jollekin aurinkokunnan kolmesta planeetasta. Keikan tekstikuvauksesta riippumatta operaatio vaatii aina tyhjästä ilmestyvien hirviöiden lahtaamista. Luolastoa muistuttavat tehtäväalueet rajataan lukituilla ovilla. Takaisin saa palata, mutta eteenpäin ei ole asiaa, ennen kuin kaikki vastustajat kuukahtavat.
Kahakat ovat tosiaikaisia, joten pitkiin taktiikkapalavereihin ei ole aikaa. Nujakat ovat arsenaalista riippuen jatkuvalla ravaamisella höystettyä huitomista, ammuskelua tai näiden luovia yhdistelmiä. Vastustajat ovat pääosin hakkaa päälle -koulukunnan scifimönkiäisiä, joten iske kaukaa, sivulta tai takaa -perustaktiikka riittää pitkälle.
Juonitehtävien ohella Ethan saa hoitaa vapaaehtoisia sivubisneksiä. Ennen pitkää tunnelma kuitenkin rakoilee, sillä etenemistä rajoitetaan ikävästi sankarien olemattomilla akrobatiakyvyillä. Kapeat rotkot, jyrkät mäet ja kaiken huipuksi polvenkorkuiset aidat pysäyttävät etenemisen siihen paikkaan.
Lisenssi maksaa
Nettipeli käyttää pääpiirteissään samaa sapluunaa kuin yksinpeli. Suojelijoiden tukikohta, kaupungit, kaupat ja maastot ovat yksinpelin kanssa identtisiä. Näkyvimpiä eroja ovat tietysti pitkin ja poikin viuhtovat muut suojelijat, jotka ovat koneen sijaan ihmisten kontrollissa. Vajaan varttitunnin mittaisiin perustehtäviin osallistuu yhdestä kuuteen soturia. Tehtävät ovat rinnakkaisia, joten suojelijaryhmät eivät kohtaa toisiaan maastossa. Taistelutoverit kommunikoivat kuulokemikillä tai USB-näppäimistöllä.
Touhun viihdearvo riippuu pitkälti omasta sosiaalisuudesta, sillä putkimaiset mättötehtävät puuduttavat yksinäisen soturin pään. Tuntemattomien heppujen aloittamien tehtävien kuokkiminen on näppärä tapa saada räimeeseen nopeasti räväkkyyttä ja tunnelmaa. Netissä könyäminen on jostain syystä yksinpeliä hitaampaa, sillä kokemusta ja rahaa irtoaa moninpelissä yksinpeliä nihkeämmin. Kovalla työllä haalittuja mesetoja tuhlataan ase- ja varustepäivityskierteen ohella oman huoneen sisustukseen ja kotirobotin kehittämiseen. Sopivasti varusteltu apulainen osaa tehdä maastosta löytyvistä materiaaleista vaikkapa parannusesineitä.
Nettipeli ei ole ilmaista lystiä, sillä kuukauden peliaika (Guardian's License) maksaa kymmenen euroa. Lisenssi uusitaan automaattisesti, joten lasku juoksee maailman tappiin saakka, jos tilausta ei erikseen lopeta. Ei siinä vielä mitään, mutta lisenssiä ei voi katkaista Xbox Livessä, vaikka se ostetaan sieltä. Lisenssin irtisanominen onnistuu vain Xbox Liven asiakaspalvelun kautta, mikä tuntuu jo ihmisten kiusaamiselta. Ei näin, sillä systeemi aiheuttaa vain turhaa vaivannäköä puolin ja toisin.
Phantasy Star Universen suurin ongelma on tyyris nettipeli, joka ei ole hintansa väärti. Jos yksinkertainen nettimättö olisi ilmaista tai edes halpaa, pojoja tippuisi enemmän. Näillä hinnoilla linjoilla ei tee mieli jatkaa kuukautta pidempään, sillä Dreamcastin Phantasy Star Onlinen nettipeli oli käytännössä jo samanlainen kokemus.
81
