Kaiken maailman kalmot käyvät hellyttävän innokkaasti merirosvo-Jackin kimppuun tässä hittielokuvan jälkimainingeissa julkaistussa pelittelyssä. Kriitikot tyrmäsivät leffan heti kättelyssä mutta katsojat eivät. Aika näyttää irrottavatko pelikäännökset kehuja eli kukkaronnyörejä, vai kenties kumpiakin.

Dead Man's Chest on yksinkertainen ja suoraviivainen toimintaseikkailu. Jack Sparrow huojahtelee miekkansa kera kentästä toiseen ja suikaloi kaiken vastaantulevan. Vastaantulijat ovat erilaisia ihmisenmuotoisia hahmoja, osa jo pitkään hengetönnä maanneita sellaisia ja osa hieman viriilimpää sorttia. Kaikkia heitä yhdistää kummallisen kiihkeä mielihalu saada Jack-polo toimitetuksi mitä pikimmiten merirosvojen taivaaseen. Onneksi ilkimykset ovat keskimäärin kohteliaista sakkia ja jaksavat kiitettävästi odottaa omaa vuoroaan ja Jackin tappavaa miekkakättä.

Ongelmanratkonta jää todella pahasti miekanheiluttelun jalkoihin, ja nekin muutamat puzzlet joita on mukana ovat helpompia kuin esikoulun musavisa. Jack jyrää eteenpäin raato raadon perään, piste. Vaihtoehtoisia reittejä ei löydy, ja nurkkajuuriin piilotetut bonuskenttiä (treasure arenas) aukovat kartankappaleet ovat nekin parhaimmillaan nippa nappa piilossa. Bonuskentissä Jack jatkaa hyväksi havaittua pahisten suikalointia yhtä sujuvasti kuin muuallakin.

Nassakkaa huuleen

PSP pystyy totta kai näyttämään kauniita ja kirkkaita kuvia eli metsiä, kalmistoja ja merenrantoja silmäilee ihan mielellään. Sen sijaan Jack onnahtelee ja huojuu liikkuessaan todella merkillisen näköisesti, eikä tätä pysty selittämään elokuvan hempeästi heiluvalla esikuvalla, ei sitten millään. Lisäksi kuvakulma saattaa käännähtää kesken miekkailun puoliympyrän verran, jolloin miekkaa on pakko heilutella hetken aikaa silkan vaiston varassa. Häiritsevää.

Jackin ohjastaminen on työlästä. Rosvo-paha lipsuu ja luiskahtelee epämääräisesti eteenpäin, ja hyppytarkkuus on täältä sinnepäin -tyyliä. Onneksi järin suurta sihtiä ei edes tarvita vaan satunnainen roiskaisu vie sankarimme yleensä turvaan heti ensimmäisellä yrittämällä.

Kävelyn lisäksi Jack pystyy siis hyppäämään, kipuamaan ja leiskauttamaan itsensä köysillä erilaisten syövereitten ylitse, kantamaan ruutitynnyreitä ja poimimaan mukaansa ilmassa kelluvia kerran laukeavia pyssyjä ja tikareita. Viholliset tippuvat näillä bonusaseilla kertalaakista kun taas miekkaa pitää heilautella muutaman kerran ennen kuin pahiksen saa hiljaiseksi. Romminassakka palauttaa merimiehemme hiipuvan elämänvoiman ennalleen, sillä kohteliaisuudestaan huolimatta vastapuoli saa sentään silloin tällöin sivalletuksi sankariammekin.

Ihan kiva sarjatuotteeksi?

Pelaaminen on tehty helpoksi, suorastaan liian helpoksi. Kelmien pään päälle syttyvä symboli kertoo pitääkö painaa ruutua, ympyrää vai rastia parhaan tuhovoiman aikaansaamiseksi. Alkumetreillä peli lisäksi opastaa miten ruutitynnyri kannetaan suljetun oven eteen, sytytetään soihdulla ja odotellaan turvallisen matkan päässä reitin aukaisevaa räjähdystä. Eiköhän nämä hengenjättiläisten suunnittelemat ongelmat olisi jokainen PSP:n toimimaan saava pelaaja keksinyt ihan ominkin päin.

Jackin sutkauksia on ripoteltu sinne tänne pelin tiimellyksen sekaan, mutta ne eivät kohenna laimeaa pelitunnelmaa. Sen sijaan muutamien örkkien hyiset korinat illanhämyssä onnistuvat nostattamaan pienet mukavat kylmänväreet ainakin minun selkäpiihini.

Kaikesta tästä äärimmäisestä tavanomaisuudesta ja lepsuilusta huolimatta Dead Man's Chestiä on ihan kiva pelailla muutaman kerran. Helposti menehtyviä limaläjiä ja muita vihollisia on mukava mätkyttää liiskaksi eikä aivotoimintaakaan aina tarvita pikkumukavan nautinnon aikaansaamiseksi. Pelkkä ihan kiva peli ei kumminkaan ansaitse hehkutusta eikä pistesadetta, ja yhtään sen enempää syvyyttä ei tästä pelistä löydy. Edes moninpelimahdollisuus purjelaivasodan muodossa PSP:n omistavien kavereiden kanssa ei karkota sitä tyhjyyttä ja sutaisten tehdyn tuntua, joka jää Dead Man's Chestistä päällimmäiseksi mieleen. Se ettei levykkeitä tarvita moninpeliin kuin yksi osoittaa jonkinlaista realismintajua tekijätiimiltä: eihän tätä mikään porukka suostuisi ostamaan kaverinsa peliä kerran kokeiltuaan pelkän laivasodan takia.

Jack Sparrow on hurmaava dekadentti hahmo, jonka ympärille olisi voinut rakentaa maanmainion pelin. Sen sijaan meille on lykätty aikamoinen tusinaturaus, pelkkä hittielokuvaa pakollisesti seuraava sarjatuote muiden samanlaisten joukossa. Enempää en uskaltanut odottaa, ja enempää en myöskään saanut.