Oletko mielinyt viime aikoina Chelseaan Vialliksi Gianlucan paikalle? Nyt siihen tarjoutuu mahdollisuus, mutta kysymys kuuluu: kestätkö paikallasi yhtä pitkään kuin esikuvasi?
Player Manager 99 tarjoaa wannabe-pelaajamanagerille valittavaksi kolmen maan liigat alempine sarjoineen. Perinteisen Englannin liigan lisäksi tarjolla ovat myös Italian ja Skotlannin sarjat. Peli lupaa erilaisten cup-muotoisten kilpailujen määrän, joukkueiden pelityylien ja monien muiden seikkojen tekevän jokaisen liigan tahkoamisesta vallan erilaisen kokemuksen. Lupaus jää melko lailla katteettomaksi.
Keskikenttä kutsuu
Kun joukkue on valittu ja alter ego nimetty, on aika määritellä sopimuksen velvoittamat tehtävät. Pelaaja saa halutessaan sysätä sopimusneuvottelut, valmennuksen ja stadionin laajennukset toisten harteille. Pelaajauransakin voi lopettaa ennen kuin se ehtii edes alkaa.
Eri ruutujen välillä, ja usein niiden sisälläkin, navigoidaan enimmäkseen Windows-tyyppisten ylhäältä aukeavien valikoiden avulla. Hiiri on kursoria liikuttaessa miellyttävä apuväline, mutta jo analoginen tattiohjain riittää pelattavaan tarkkuuteen. Myös perusristiohjaimella homma toimii, vaikkei ergonomian riemuvoitosta voikaan puhua. Käyttöliittymä, osittaisesta kankeudestaan ja ahtaudestaan huolimatta, toimii hyvin eikä aiheuta ongelmia.
Manageroinnin sietämätön keveys
Player Managerin pelaajat ovat melkoisia numerohirviöitä: erilaisia arvoja, muuttuvia tai pysyviä, löytyy kolmattakymmentä. Erinomaisen etsintätoiminnon avulla miehet löytyvät eri rooleihin varsin helposti, jos tietää mitä etsii. Kapteeni täytyy nimittää ja erikoistilanteisiin löytää ratkaisijoita, joten tutkimustyötä riittää. Ongelmaksi muodostuu kokonaiskuvan puute. Minkäänlaista keskiarvoa ei hinnan lisäksi miehistä anneta ja kun suoritustasokin riippuu enimmäkseen henkimaailman asioista tuntee äkkiä olonsa orvoksi.
Pelaajamarkkinat ovat laajat ja miehiä löytyy joka makuun. Neuvottelut tosin tyssäävät varsinkin Italian ulkopuolisissa liigoissa manageroivien kohdalla alkuunsa, sillä ulkomaiset huippumiehet vierastavat Manchesterin kalseaa ilmanalaa eivätkä tunne halua liittyä triplamestarien pelaajarinkiin.
Pelaajien ostot ja olemassaolevien sopimusten uusimiset ovat tietenkin vain osa vihollisen kohtaamiseen valmistautumisesta. Purkitettuja kuvioita löytyy runsaasti eri variaatioin, ja omiakin saa rakentaa riittävän monipuolisessa taktiikansuunnitteluruudussa kolme erilaista. Koko joukkueen yhteisen harjoittelun ja valmentajien palkkaamisen lisäksi jokaiselle pelaajalle voi määritellä henkilökohtaisen ohjelman, joskin sen merkitys suoritustasoon jäi hieman epäselväksi ohjekirjan puuttuessa arvosteluversiosta. Pelistä löytyy online-apukin, mutta se kertoo vähän ja senkin ylimalkaisesti.
Erilaisia tilastoja, ennätyksistä sarjataulukoihin on valtavasti, mutta osa niistä on vääristynyt pahemman kerran. Tietokoneen pelaajat iskevät keskinäisissä otteluissaan käsittämättömän määrän maaleja, kaksikymmentä maalia yhdelle pelaajalle kahdeksassa ottelussa ei ole harvinainen saavutus _ oman joukkueen Ronaldot saavat unohtaa maalipörssin voiton.
Stadionia voi myös laajentaa, mutta sen yhteydessä törmää pelin suurimpaan ongelmaan. Edellämainittujen tehtävien lisäksi managerilla ei muuta työtä olekaan, ja esimerkiksi rahatalous pyörii omalla painollaan. Tilin saldon näkee, mutta rahan lähde jää hämärän peittoon _ sponsoreitakaan ei ole mukana missään muodossa. On vaikea budjetoida rahaa stadionin laajennukseen tai pelaajakauppaan, kun ei edes tiedä tekeekö voittoa vai tappiota. Luulisi, että kärkkäästi peliesityksiä kommentoiva johtokunta olisi valmis jakamaan muutakin informaatiota alaspäin, mutta mykkinä pysyvät, perkuleet.
Paljon muutakin jää hämärän peittoon, ja kysymys Miksi? kihoaa usein huulille. Keskikenttäpelaaja kertoo tulevaisuutensa odottavan muualla, mutta syy ei selviä. Moraali laskee voittojen tiellä, tai Ronaldo ei vain tule toimeen Smeichelin kanssa. Tapauksia riittää, mutta syy-seuraus-suhteet jäävät kauttaaltaan epäselviksi, ja vaikka eivät jäisikään ei keinoja vaikuttaa tilanteeseen ole.
Kammottavinta ovat kuitenkin odotusajat. Pelin perusyksikkö on yksi päivä, ja tietokoneen managerien jokapäiväisten toimien edistymisen seuraamiseen saa tottua. Lisäksi ruudun vaihto, vaikkei lataamista edes tapahtuisi, kestää luvattoman kauan hienon rutiinin ansiosta.
Pelataan potkupalloa
Itse pelitapahtumaa voi seurata kolmella tavalla: Kommentaattori selostaa tekstin muodossa ainoastaan pelin huippukohdat muutaman tilaston kera, skanneri näyttää kentän korkealta lintuperspektiivistä, jolloin pelaajien toimia voi havainnoida hieman tarkemmin ja jopa seurata yksittäisten pelaajien liikkeitä heidän peräänsä jäävän vanan avulla. Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä, ottelun voi seurata myös kolmiulotteisena tv-lähetyksenä, jolloin yhden pelin manageroimiseen menee jo kymmeniä minuutteja.
Kaikki perinteiset toiminnot ovat managerin käytössä, mutta turhaan. Peli ei onnistu luomaan illuusiota jalkapallosta kuin ajoittain. On aivan sama, minkälaisella taktiikalla kentälle lähtee tai millainen joukkue on kasassa _ pojat pelaavat huonosti. Maalivahti potkaisee maalipotkun aina yli sivurajasta, ja käytännössä vain yksi mies on aktiivinen kerrallaan _ miltei jokainen tilanne on siis puhdas kaksinkamppailu. Pelaajat harhailevat, eivät osaa ottaa keskityksiä tai syöttöjä vastaan, kikkaavat viisi minuuttia kunnes menettävät pallon eivätkä tahdo noudattaa taktiikkaa _ tämä ei ole jalkapalloa.
Player Manager 99 on hämmentävä elämys _ kammottavat lapsukset ja reiät onnistuvat tuhoamaan aina ajoittain orastavan kiinnostuksen. Ei peli kaikista ongelmistaan huolimatta täysin epäonnistunut tuotos ole, mutta valitettavasti tekijät ovat ratkaisupaikassa kompastuneet omaan paitsioansaansa.
67
