Mitä Nintendo edellä, sitä Sony perässä. Vanha viisaus toteutuu taas, kun Playstationin suosikkihahmot ryhtyvät tukkanuottasille.
Missä kaikki eivät ole tähtiä? All-Starseissa.
Playstation All-Stars Battle Royale on nimihirvityksen lisäksi huomattavan tuttu konsepti: joukko Playstationeilla vuosien varrella vaikuttaneita veijareita kohtaa toisensa kahdesta neljään ottelijaan venyvissä matseissa. Meno on kevyttä, nopeaa ja etenkin neljällä pelaajalla kaoottisen hauskaa.
Koska koko peli-idea on suora lainaus Nintendon erinomaisista Super Smash Bros. -sarjan kevytmätöistä, vertaan Sonyn vastinetta noihin klassikkorähinöihin suoraan ja häpeilemättä. Pärjääkö uusi altavastaaja vai pitääkö nipakonkari edelleen bilemätkintöjen paalupaikan?
Ketä luule olevas
Chimera-mutanttien valtaama San Fransisco 1900-luvun puolivälin paikkeilla. Helghastien eversti Radec painautuu seinää vasten ja toivoo järkälemäisen Big Daddyn kääntävän selkänsä, sillä hän ei halua kohdata massiivipanssaroitua petoa silmästä silmään.
Samalla hetkellä taustalla raivoava sota vaimenee ja keskelle taistelutannerta ilmestyy avaruusolentojen laivasto. Laivastoa komentava, itseään tohtori Nefarioukseksi kutsuva robotti vie Radecin huomion hetkeksi. Hetki riittää, sillä sen avulla Kratos yllättää Radecin ja mäjäyttää sotilasta ketjumiekoillaan. Radecin hajotessa Playstation-nappien symbolipilveksi mielessä siintää vain kosto. Onneksi uudelleensyntymä tapahtuu parissa sekunnissa.
Playstation All-Starsin parikymmenpäinen hahmorosteri sisältää kiitettävän määrän uusia ja vanhoja naamoja. Harmillisesti vanhat ovat monin kerroin kiinnostavampia, sillä uudet Nathan Draket ja Cole MacGrathit edustavat nykypäivän tylsänpulleaa, ruskeahiuksista miesprotagonistilinjaa sen geneerisimmästä päästä. Toista se oli ykköspleikkarin aikaan, silloin oli leuatonta ja pelkurimaista luurankosoturi Sir Danien Fortesqueta ja räppitaidoillaan päivän pelastavaa PaRappa-koiraa.
Muutaman hahmon puutostila herättää ihmetystä ja närää. Missä ovat ykköspleikkarin kirkkaimmat tasoloikkatähdet Crash ja Spyro? Entä miksei mukana ole mitään viitettä Team Icon tai Thatgamecompanyn hienoihin pelielämyksiin? Niiden sijaan hahmopaikka on varattu niinkin oleelliselle ikonille kuin pahalle versiolle Infamousin Colesta. Tällaisenaan hahmokollaasi ei ole lähelläkään Playstationin tähtihetkiä.
Kameot eivät rajoitu vain hahmorosteriin, sillä jokainen taistelutanner sisältää tuttuja juttuja vähintään parista pelistä. God of Warin Hadeksen kimppuun käy kesken ottelun Pataponien armeija, Jak and Daxterista tutulle paratiisisaarelle alkaa sataa golfpalloja Everybody’s Golfista ja Ape Escapen laboratorioon tunkeutuu jätti-Chimera aikaportin kautta. Ideana muuttuvat taustat on ihan hauska, mutta tunnetaso jää puutteelliseksi, kun maailmat sekoitetaan ja nostalgiabonus jää kokonaan hyödyntämättä.
Näpytä sitä nappia
Tappelupeliksi All-Stars on simppeli. Yksi kuvionappi on omistettu hyppäämiselle, muista kolmesta ja tatin suunnista irtoaa erilaisia hahmokohtaisia liikkeitä. Olkanapista blokataan ja toisella tatilla heitetään. Lisäksi maastossa lojuvia esineitä voi käyttää. Perusmätkyillä ei matsia voiteta, vaan ne kasvattavat ainoastaan omaa supermittaria. Mittarin täyttyessä voi käyttää erikoisniittiä, joka voimistuu sen mukaan, mitä pidempään jaksaa kerätä voimaa.
Ykköstason niitillä saattaa hyvällä tuurilla päihittää yhden vastuksen, mutta kolmostason mäjäytys puhdistaa yleensä koko taistelutantereen. Pisteitä jaetaan ainoastaan superiskujen osumista, mikä yllyttää aggressiiviseen ja nopeatempoiseen lähitaisteluun.
Playstation All-Stars Battle Royalen isoin ongelma on superiskujen tasapaino. Toiset hahmot, kuten Kratos, Raiden tai Toro, voivat vaivatta mätkiä melkein joka kamppailijan kanveesiin jo ykköstason liikkeillä, kun vaikkapa PaRapalla vastaavan niitin perille saaminen on tuurista ja jumalille annettujen veriuhrien määrästä kiinni. Ei ihme, että nettipeleissä toiset hahmot ovat selkeästi suositumpia.
Kun niinkin oleellinen asia kuin hahmotasapaino on retuperällä, ei All-Stars-mätkettä voi suositella kuin kaikkein omistautuneimmille Sonyn fanipojille. Super Smash Brosille se ei pärjää millään, sillä Nintendon mätkesarja on mielikuvituksellisempi, laajempi, koukuttavampi, tasapainoisempi ja ennen kaikkea hauskempi.
Super Smash Brosin apinoimisen sijaan Playstation All-Stars olisi voinut yrittää olla vakavammin otettava taistelupeli, sillä totiset hahmot eivät sovi kevytmieliseen kamppailuun. Ehkä seuraava yrittäjä onkin Microsoft, jonka omassa pelissä kamppailevat vaikka Master Chief, Marcus Fenix ja Fablen vesikauhuinen koira.
Juho Penttilä
73
