Nykyään maailmassa on noin 60 miljoonaa PlayStation-konsolia, joista Suomessa noin 250 000. Vaikka PlayStation edustaa jo vanhentunutta tekniikkaa, laitteella menee nyt paremmin kuin koskaan ennen. Miten tässä näin oikein kävi?
Sony, varhaiset vuodet
Vielä 1940-luvulla Tokyo Telecommunications Engineering Corporation oli tunnettu lähinnä sotilasteknologiasta, mm. lämpöhakuisista ohjuksista. Sodan jälkeen bisnes näytti kuolevan pystyyn. Vuonna 1958 yritys vaihtoi nimensä Sonyksi ja siirtyi kulutuselektroniikan pariin. Sony menestyikin kohtalaisesti ja tuli tunnetuksi innovatiivisena yrityksenä.
1970-luvun loppupuolella näytti siltä, että videopelit ovat pian suurta muotia. Myös Sony kiinnostui alasta, mutta yksinkertaisesti myöhästyi lähdöstä. Videopelien ensi vuodet olivat yhdysvaltalaisten täydellistä hallintaa.
Yhdessä muiden japanilaisten yritysten kanssa Sony loi MSX-kotitietokonestandardin, jolla oli tarkoitus tunkeutua myös pelimarkkinoille. MSX ei levinnyt Japania laajemmalle ja lopulta siitä tuli floppi.
Sony unohti pelit aina 1990-luvun alkuun saakka. Tuolloin Nintendon NES-systeemi oli valtava menestys kaikkialla, mutta Segan 16-bittinen pelikonsoli MegaDrive oli kaikin puolin teknisesti kehittyneempi. Varsinkin Japanin ulkopuolella MegaDrive päihitti myynnissä NES:in.
Joten ei ihme, että Nintendo oli huolissaan. Yhtiö halusi antaa NES:ille uutta potkua erillisen CD-aseman avulla. Luonnollista oli kääntyä sen firman puoleen, joka oli koko CD-tekniikan keksinyt, eli Sonyn. Sonyllä oltiin tyytyväisiä. Se näytti pääsevän mukaan videopelibisnekseen takaoven kautta ja vieläpa alan suurimman ja tunnetuimman firman kanssa. Tuohon aikaan Nintendo oli synonyymi videopelille.
Paska diili
Juuri kun Sony alkoi hehkuttaa uutta läpimurtoaan, tuli täydellinen takaisku. Vuonna 1991 suurilla kuluttajaelektroniikan messuilla Nintendo ilmoitti, että yhteistyö Sonyn kanssa päättyy, ja että uusi yhteistyökumppani on Philips. Vahingonilo paras ilo, Philipsin ja Nintendon yhteistyöstä ei koskaan syntynyt mitään konkreettista.
Sonylle jäi käsiin videopelitekniikkaa, eikä firma oikein tiennyt, mitä sillä voisi tehdä. Sonylla ei ollut minkäänlaista kokemusta videopeleistä. Yhtiö oli kyllä yrittänyt tehdä pari peliä MegaDrivelle, mutta ne olivat flopanneet täydellisesti ja aivan ansaitusti.
Sattuma puuttui taas peliin.
Japanilainen Namco oli jo tuolloin tunnettu ja arvostettu pelifirma. Namcon pomo Masaya Nakamura oli kovasti käärmeissään pääyhteistyökumppanilleen Nintendolle. Nintendo oli markkinajohtaja, joka saneli pelisuunnitteluyrityksille kovat ehdot, joihin oli pakko suostua. Nakamura haastoi Nintendon oikeuteen monopolisyytösten vuoksi, mutta hän joutui vetämään jutun takaisin.
Pelkkä pelikone ei ole minkään arvoinen, eikä siitä ole mitään iloa. Konsoli on tasan niin hyvä kuin sille tehdyt pelit. Joten Sony teki nyt sopimuksen Namcon kanssa, joka halusi eroon Nintendosta.
PlayStation julkaistiin Japanissa virallisesti 3.12.1994. Euroopan markkinoiden PAL-versio ilmestyi syyskuussa 1995.
PlayStationin ensimmäiset ja tärkeimmät pelit olivat juuri Namcon tuotantoa. Erityisesti ajopeli Ridge Racer oli silkkaa laatua ja sai kuluttajat vakuuttuneiksi. Yhteistyö tuotti hieman myöhemmin myös hitit WipeOut (futuristinen kaahauspeli) ja Destruction Derby (sitä miltä se kuulostaakin).
Namcon pelien lisäksi PlayStationin mukana tulleella CD:llä ollut dinosaurus-demo sai pelikansan innostumaan. Dinosaurus ei ollut peli, ainoastaan liikkuva, suutaan aukova ja karjuva esihistoriallinen eläin, mutta se näytti erittäin uskottavalta ja antoi kovan näytön PlayStationin tehosta.
Alkumenestys takasi sen, että myös muut pelifirmat kiinnostuivat PlayStationista. Nintendo jäi jalkoihin, eikä edes sen teknisesti kehittyneempi Nintendo 64 pystynyt hidastamaan PlayStationin voittokulkua. PlayStationista kasvoi vähitellen samanlainen pelialan käsite kuin Nintendo oli ollut vielä pari vuotta aikaisemmin.
Hyvin pelien lisäksi Sony onnistui myös markkinoinnisssaan. Perinteinen alan kohderyhmä lapset unohdettiin sovinnolla ja jätettiin Nintendolle. PlayStationin kekseliäät mainokset huomattiin ja ne saivat kiitosta. Nykyään Pleikkari-pelaajan keski-ikä on yli 16 vuotta ja Suomessa jopa yli 20 vuotta.
PlayStation-pelejä on nykyään vajaat 700 erilaista, Japanissa selvästi enemmän.
Tulevaisuus
PlayStationilla menee vieläkin hyvin, vaikka Segan uusi Dreamcast-konsoli päihittää sen teknisesti mennen tullen. Mutta Dreamcastin pelivalikoima on ainakin toistaiseksi melko vaatimaton, joskin lupauksia antava.
Näyttää siltä, että Sonyn pystyy selättämään vain Sony itse. Uuden Playstation 2 pitäisi ilmestyä Japanissa maaliskuussa ja Euroopassa ennen joulua 2000. Hype uuden DVD-tekniikkaa käyttävän laitteen ympärillä on valtavaa. PlayStation 2:sta on tullut videopelien Phantom Menace.
Sony on ilmoittanut, että se ei tyydy taistelemaan uudella laitteellaan vain muita pelikonsoleita vastaan, vaan se aikoo järjestää ihmisten vapaa-ajan kokonaan uudelleen. PlayStation 2:sta on määrä tulla kodin viihdekeskuksen sydän. Jo pääprosessorin nimi Emotion Engine kertoo uudenlaisesta lähestymistavasta videopelaamiseen. Tulevassa laitteessa toimivat myös vanhat Pleikkari-pelit, mikä takaa sen, että uusi konsoli pystyy heti ilmestyttyään tarjoamaan valtavan määrän pelattavaa.
Nintendon vastaus Sonylle on kehitteillä oleva pelikone työnimeltään Dolphin. Vaikka tällä alalla mikään ei ole varmaa, saati sitten pysyvää, Nintendon on vaikea saada takaisin asemiaan, jotka se menetti Sonylle itse tekemiensä huonojen päätöksen vuoksi.
