Use the groove, Vanessa! Palkkasoturi Schneider painaa duunia napakan konebiitin tahdissa tanssiessaan lasereiden seassa tuhoamassa tappajarobotteja.
Resident Evileitä aiemmin työstäneen Capcomin Hiroyuki Kobayashin P.N.03 on puhdasoppista ja suoraviivaista räiskintää. Sankaritarta seurataan modernisti tiukan takamuksen tuntumasta, mutta tunnelma ja perusrakenne lainataan Turricanen kulta-ajalta. Palkkasoturi Vanessa Z. Schneiderin työnä on niitata seonneita robotteja.
Tehtävät koostuvat taistelutantereiden muodostamista putkista. Alueisiin kuuluu käytäviä, kookkaita halleja ja taivasalla kiemurtelevia kanjoneita. Minimalistisen tyylitellyissä ja tylyn metallisissa miljöissä ei ole mitään turhaa, jokaista kuoppaa, pylvästä tai muuria tarvitaan suojautumiseen. Areenamaisuutta korostetaan huoneiden välissä olevilla tarpeettomilla bonuspisteruuduilla.
Kahden tatin räiskintästandardin sijaan Product Number 03 käyttää Metroid Prime -tyyppistä kontrollimenetelmää: vasen tatti liikuttaa ja kääntää sankaritarta. Ampuminen liimaa tossut lattiaan, joten tiukkaan metalliin verhoutuva Vanessa taistelee jäykemmin kuin Samus. Padin liipaisimilla Schneider tanssahtelee sivusuunnassa loikilla ja kärrynpyörillä, joten aakeella laakeella taisteleminen näyttää baletilta. Paikallaan seisoessaan Vanessa hötkyy taustalla pyörivän lennokkaan drum & bass -voittoisen musiikin mukana. Töksähtävää putoamista lukuun ottamatta animaatiot rullaavat sulavan saumattomasti.
Vanessa lukittuu automaattisesti ruudun keskustassa seilaavaan viholliseen, mutta kohteen voi tarpeen tullen vaihtaa. Toisin kuin Metroidissa, sankarittaren liikkeitä ei suhteuteta lukituksen kohteeseen. Robotteja tuhotaan plasmapyssyllä ja panssaripuvun tyypistä riippuvilla komeilla energiaohjus- ja sädeiskuilla. Erikoisiskut aktivoidaan lyhyillä suuntanäppäinyhdistelmillä, mutta pikkuriikkisen suuntanamiskan leipominen menee usein mönkään ja koneet saavat runsaasti ilmaisia osumia sisään.
Tuote numero 3
Bugaavat C.A.M.S. (Computerised Armament Management System) -robotit rynnistävät Vanessan aseiden eteen monessa kuosissa. Pikkupörriäisistä alkava konekaarti päättyy valtaviin tankkeihin ja pelottaviin panssarijuniin. Kookkaiden romujen karmeat tykit sylkevät tappavaa energiaa hyytävän jyminän ja räimeen säestämänä, mutta väistöjen ja suojautumisen ajoittaminen ei ole vaikeaa.
Teköälyn ohjelmointi näyttää olevan tulevaisuudessa tuntematonta tiedettä. Koneet seuraavat orjallisesti nopeasti toistuvia toimintamalleja ja ryntäävät yleensä suoraan kohti. Taunot viholliset ja yksinkertainen ohjaussysteemi palvelevat toiminnan ripeää tempoa, sillä Vanessa joko ampuu itse tai väistelee volteilla robokaartin tulitusta.
Tuhoutunut vihulainen lahjoittaa pinkan rahaksi kelpaavia pisteitä, jotka törsätään työnantajan asekaupassa. Edullisten jatko-yrityspakettien lisäksi shoppailija saa osumansietokykyä ja hyökkäysominaisuuksia parantavia palikoita. Kaupan varastossa myös lojuu erilaisia pukuja. Kalliiden vermeiden myötä pyssy ei vaihdu miksikään, mutta nätit erikoishyökkäykset muuttuvat puvun mukana. Pukupäivitysten kokeilu tuo peliä hallitsevaan kerran vielä -fiilikseen lisää pontta.
Pelkistä juonta edistävistä tehtävistä ei irtoa tarpeeksi rahaa. Lisäpojoja tienataan trial-keikoista, jotka kierrättävät jo kertaalleen läpäistyjen tehtävien huoneita. Harmillisesti itseään toistavia tehtäviä joutuu junnaamaan välillä kyllästymiseen asti, sillä huippuvaatteet ovat tuskallisen kalliita. Keinotekoisesta venytyksestä huolimatta alan veteraanit näkevät loppuratkaisun jo alle kymmenessä pelitunnissa.
P.N.03 on vanhaa kunnon räiskintätoimintaa tuoreessa paketissa. Erikoinen ohjaus hämää hetken, mutta pienen harjoittelun jälkeen viholliset kosahtavat iloisesti ketjussa. Pituus nousee ongelmaksi, sillä suhteellisen vaatimattomaan pelituntimäärään päästään vasta trial-toiston turvin. Kun loppupomo kolahtaa kanveesin, uusien pukujen kokeilu ei enää liiemmin kiinnosta.
80
