Point Blank (PSone) – Sulaa hulluutta

Jos pelintekijöiden mielenterveyttä on joskus erehtynyt epäilemään, Point Blankin jälkeen siitä ei ole enää epäilystäkään. He ovat ihan oikeasti sekopäitä ja hulluja. Ainakin japanilaiset pelintekijät.

Point Blank (alkuperäiseltä nimeltään Gun Bullet) on Namcon hillitön ja hulvaton valopyssyttely harmaata arkea piristämään. Parasta Point Blankissa on vaihtelu. Yleensä valopyssypelit ponnistavat tutulta ja turvalliselta periaatteelta "ammu kaikkea mikä ruudulla näkyy". Joissain lajityypin peleissä on sentään varottava ystävällismielisten hahmojen kuulasuihkuttelua, mutta siinä kaikki.

Point Blank on erilainen peli. Se ei brassaile hienolla, loistokkaalla 3D-grafiikalla tai välttämättä edes kuvaruudun kokoisilla räjähdyksillä. Teknisesti se on simppeli ja loppujen lopuksi parhaimmillaankin yksinkertainen peli.

Esimerkiksi yhdessä sen lukuisista episodeista ruudulla ylhäältä leijailee pienen pieni koivun, haavan tai jonkun lehti ja siihen pitää tietysti osua posauttaa. Teknofiilit joukossamme tuskin natisevat innosta. Itse asiassa lehteen osuminen ei ole mikään helppo tehtävä, lehti kun leijailee oikeaoppisen levottomasti ja nopeasti näkökentän läpi ja ammuksiakin on käytettävissä vain yksi pahuksen kuula!

Ammuuuu!

Point Blank koostuu erilaisista edellä kuvatun kaltaisista pienistä episodeista. Helpoimmalla vaikeustasolla päästään neljän tehtävän ja kahdella vaikeammalla 16 osion kimppuun, ja ainakin alkuun tehtävävarasto tuntuu ehtymättömältä.

Osassa niistä tujautetaan vihollisia hengiltä, mutta esimerkiksi Lethal Enforcers -parodiassa (ikivanha Konamin valopyssypeli) vihollisetkin ovat yhden ruudun animointihirmuja eli pahvimalleja, jotka tupsahtavat esiin esteitten takaa tylsänpulleasti mutta ytimekkäästi töksähtäen. Osassa ammutaan numerolaattoja tietysti numerojärjestyksessä ja yhdessä simuloidaan kirjoituskonetta. Älytön idea, mutta juuri sellaisia Point Blankin tehtävät parhaimmillaan ovat: hullua luovuutta hillittömällä pöhkögrafiikalla koristeltuna.

Eivätkä pelintekijät ole malttaneet jättää rauhaan Segan ikivanhaa Space Harrier -klassikkoakaan. Kyseisestä 3D-räiskinnästä tuttu lohikäärme käy nimittäin vieraisilla. Wilhelm Tellin maisemissakin ehditään vierailla, yksi kuula ja yksi strategisesti oikeaoppisesti sijoitettu omena ovat tietysti osion teema.

Nautittavimmillaan Point Blank on moninpelinä. Peli oivaltaa kahden samanaikaisen pyssyn olemassaolon, mikä tekee kaksinpelisessioista ikimuistettavia. Kaksinpeli onnistuu toki yhdelläkin pyssyllä, mutta käyttömukavuus on kahdella parempi. Myös tiimipeli usean joukkueen kesken kuuluu valikoimaan, minkä ansiosta Point Blank on mitä mainioin veto pelibileiden loppumetreille.

Tärisevin käsin nautintoon

Point Blank olisi vallan outo lintu jo suorana kolikkopelikäännöksenäkin. Namco on tuttuun tyyliinsä lisännyt kotiversioon kunnioitettavan määrän lisäkenttiä sekä täysin pöhkön ja käsittämättömän Quest-pelivaihtoehdon. Super Nintendon RPG-perinteen mukaisella söpögrafiikalla kuorrutettu ja ylävinkkelistä kuvattu roolipeliyllätys on hulvaton elämys.

Hahmoja ohjataan ampumalla ruudulla siihen kohtaan, mihin pelaaja haluaa sankarinsa etenevän. Keskustelut ja kauppareissut hoidetaan tietysti myös pyssyllä uhittelemalla ja eteen tulevat hirmuköriläät poksautetaan atomeiksi pääpelin osioita pelaamalla. Tunnelma on parhaimmillaan liki surrealistinen. Viimeistään tässä vaiheessa pelintekijöiden järjenjuoksun logiikkaa alkaa ihan tosissaan epäillä.

Point Blank ei ole peli, jonka jokaisen PlayStationin juuri hankkineen on ostettava heti. Pätevämpää ja häkellyttävämpää herkkua löytyy tällä hetkellä pelikaupan hyllyltä yllin kyllin, ja yksinpelinä se ei jaksa kauan pitää otteessaan, sillä ennemmin tai myöhemmin lyhykäiset osiot tulevat liian tutuiksi.

Toisaalta jokaisen vaihtelua, japanilaista hulvattomuutta ja valopyssyttelyä kaipaavan on pikku pakko kalastaa se kokoelmiin, sen verran paljon ihmeteltävää ja kummasteltavaa Point Blankiin on saatu ympättyä.

Ja mikä parasta: pahaa aavistamattomien kavereiden kiusaaminen onnistuu sillä hysteerisen hyvin.

Pelipaketin mukana tulee _ kohtuullista korvausta vastaan toki _ Namcon erinomaisen tarkka Gun-Con-valopistooli. Ilman moista ei pelin kimppuun kannata käydä, vaikka sitä voi pelata tavallisellakin ohjaimella.

80