“Pax Pox” on mytologinen rutto, joka tarttuu pelintekijöihin, kun he ovat demottaneet peliään Bostonin, Seattlen ja San Antonion suurissa messutapahtumissa Yhdysvalloissa. Vedettyäni viisihenkisen iskuryhmän kanssa noin 500 Pollen-demoa lävitse, kirjoittelen tätä nyt kröhässä ja 38 asteen kuumeessa, vaikka ennakoivasti lutrasin messuilla käsidesiä kuin Jumalat Ambrosiaa.
Takaisin maaliskuun ensimmäiseen perjantaihin, kolmipäiväisen Pax East -tapahtuman alkuun. 75 000 kävijää ulvoi porttien takana kuin zombielauma, sitten ne avattiin ja lounastauottomat päivät meille esittelijöille alkoivat.
Olimme valmistautuneet Pax- ja GDC-messuja varten hiomalla tekemäämme Pollen-demoa, lähettämällä julisteita ja muita lappusia painettavaksi sekä teettämällä yhden kokonaisen avaruuspuvun.
Raahasin nämä, plus yhden demokäyttöön menevän torni-pc:n, lentokoneen käsimatkatavaroina Helsingistä Lontooseen ja sieltä jatkolennolla Bostoniin. Bostonissa olin jetlagissa ja täysin valmis kääriytymään Pollen-julistekankaaseen herätäkseni vasta messujen jälkeen. Mutta ensin piti pystyttää messuständi.
Oleellinen osa messukokemusta on se, että ensimmäisenä päivänä kaikki hajoaa. Näin kävi myös meille. Pelin trailerivideota pyörittävä Steam Machine oli hajonnut kuljetuksessa, ja 360 asteen kuvakaappauksien esittelyyn tarkoitettu GearVR:n gyroskooppi levisi kun sitä käynnistettiin. Onneakin oli: naapurimme perui tulonsa messuille, joten laajensimme ständimme heidänkin alueelleen, indiekehittäjille kelpaavaan ilmaiseen hintaan.
Jo ensimmäisenä aamuna selvisi, että olimme indiepuolen suosituimpia ständejä. Ihan kiva, mutta vaikka työläppärini valjastettiin toiseksi demokoneeksi, kasvoi Pollenin demojono kaksituntiseksi. Oli käsittämätöntä, että ihmiset jaksoivat jonottaa useamman tunnin kolmen minuutin demoa varten ja poistuivat vielä tämän jälkeen onnellisina jaksaen suositella kokeilua kavereilleenkin. Toisena päivänä saimme konepakettivalmistajasta pikasponsorin ja lopulta pyöritimme Pollenia jo kolmella demoasemalla. Kahdessa oli Oculus Rift, yhdellä pelattiin monitorin, hiiren sekä näppiksen voimin.
Oli muuten haaste miettiä Pollenista sopiva demo messuille. Tasoloikassa ja räiskinnässä riittää joku alkupään kenttä ja ajopelissä rata kuin rata, mutta Pollenin kaltainen seikkailu- ja tutkimuspeli? Emme voi kertoa viisituntista tarinaa kolmessa minuutissa. Hyvä jos siinä ehtii edes tajuamaan pelin kontrollit, saati oppia käyttämään katsetta Oculuksen kautta tähtäimenä.
Päädyimme käyttämään demoympäristönä pelin tapahtumapaikan, Titanilla sijaitsevan tutkimusasema M:n, tutkijoiden elintiloja. Elintiloista löytyi niin ruokailualuetta (toimivine mikroineen ja ruoka-automaatteineen), jumppasalia (koriksineen ja dartsin heittoineen) sekä rentoutumishuone, jossa pystyi pelaamaan digitaalista peliä pelin sisällä tai menemään virtuaalitodellisuuteen virtuaalitodellisuudessa.
Rajasimme melkein kaikki juonelliset elementit ulos demosta. Joitain maistiaisia jätimme, kuten aseman työntekijän henkilökortin, joka avasi tien hänen huoneeseensa. Jätimme peliin myös paikan asukkien henkilökohtaisia esineitä. Lisäksi panimme elintilojen yläkertaan sinne kuulumattoman osuuden näyttämään pelissä käytettyjä, tarinaa eteenpäin muutamissa kohdissa kuljettavia fraktaaleja. Ne pelaajat, jotka löysivät fraktaalit, hämmentyivät pelimaailmaa kohdanneesta muutoksesta. He kokivat myös demon äkkilopetuksen, koska emme halunneet testaajan etenevän sen pidemmälle pelin juoniosuudessa.
Ympäristö toimi hyvin, tosin osa testaajista ihmetteli, minkälainen peli Pollen onkaan. Heille jäi kolmiminuuttisesta demosta käteen vain tavoitteeton, mutta täysin interaktiivinen ympäristö, jossa pystyi tekemään mitä vain, aina vessan vetämisestä valokuvien ottoon polaroid-kameralla.
Toisaalta monesta virtuaalinen ympäristö, joka vastasi oikeata elämää, olikin juuri se, mitä he halusivat kokea virtuaalitodellisuudessa. Samaa sanoivat myös GDC:ssä peliä pelimoottori Unityn ständillä kokeilleet pelialan ammattilaiset.
Molemmista messuista opimme muutamia asioita elokuun Pax Primea varten: demoasemia tulee lisää, peliaika kasvatetaan ainakin tuplaan ja testaajille pitää antaa alku, loppu sekä tavoite. Toisaalta pelikin voi elokuussa olla melkein valmis. Sekin helpottaa, kun suurinta osaa sisällöstä ei tarvitse enää piilotella.
Melkein jokaiselle Pax East -kävijälle Pollen oli heidän ensimmäisen kosketuksensa virtuaalitodellisuuteen. Pelille tämä on arvokasta: vain harva koskaan unohtaa sitä ensimmäistä kertaa, kun he kurkistivat tulevaisuuteen.
Olli Sinerma
Suomen pollein pelintekijä
