Suomalainen jalkapallo on yksilötasolla vahvassa nousussa, kun Hyypiä valittiin Valioliigan tähdistöön. Ainoastaan suomalainen huippumanageri puuttuu, mutta ongelman voi yrittää korjata virtuaalikentillä Premier Manager 2000:ssa.
Erinomaisen LMA Managerin jälkeen muilta jalkapallomanageripeleiltä vaaditaan entistä enemmän. Ensi alkuun Premier Manager 2000 vaikuttaa mukavalta, pääseehän siinä manageroimaan Englannin liigan lisäksi Espanjassa, Ranskassa, Italiassa ja Saksassa.
Pelimuodot ovat kaksi vanhaa tuttua: ura ja vapaa moodi. Uran joutuu aloittamaan aina alimmalta sarjatasolta eikä moninpeliä ole, mutta muita eroja vaihtoehtojen välillä ei ole.
Managerilla on paljon vastuuta, sillä johtokunta pysyy ystävällisesti taustalla. He asettavat tavoitteet, antavat löyhät taloudelliset raamit ja kommentoivat kärkkäästi menestystä, mutta käytännössä manageri sanelee mitä tehdään.
Hoidettavina ovat sekä taloudelliset että pelilliset seikat. Sponsorisopimukset on hyväksyttävä, valmentajat ja muu organisaation väki palkattava, olosuhteista huolehdittava ja taktiikat sekä harjoitusohjelmat laadittava.
Valitettavasti manageri ei saa minkäänlaista kosketusta työnkuvaansa, vaan tuntee itsensä alusta saakka täysin ulkopuoliseksi. On itse asiassa aivan sama, tekeekö ylipäätään mitään vai antaako pelin rullata omalla painollaan. Laajasta listasta valittu tai vapaasti muokattu taktiikka on yhtä hyvä kuin toinenkin. Harjoitusohjelmien rukkaaminen ei saa aikaan näkyviä muutoksia, rahaa tulee jos on tullakseen ja apulaiset pysyvät hiljaa.
Pelaajat jäävät pelkiksi numeroiksi, jos niiksikään. Kun he eivät sano eivätkä tee mitään, ei heistä jaksa kiinnostua. Sopimusneuvottelukaan ei ole neuvottelu, vaan manageri saa yhden mahdollisuuden ehtojen muokkaamiseen, jonka jälkeen pelaaja ilmoittaa lopullisen kantansa.
Kalliit kykyjenetsijät ovat täysin hyödyttömiä. Kaikkien pelaajien arvot näkee suoraan, ja scoutit kertovat hyvän pelaajan olevan "hyvä pelaaja" ja suosittelevat kauppoihin ryhtymistä. Mitä tekisikään manageri ilman tällaista, sanattomaksi saavaa nerokkuutta!
Arpaonni ratkaisee
Tapahtumia voi seurata kahdella tavalla: joko tuijottaa tekstiselostuksella ryyditettyä pelkistettyä kuviohärvellystä suorana, tai katsoa ottelun huippukohdat vasta illemmalla selostuksen kera televisiosta.
Jos haluaa katsoa huippukohtia nätimpänä televisiomuotona, ei voi vaikuttaa tapahtumiin millään tavalla. Eipä sinänsä, että toinen vaihtoehto olisi paljoa parempi. Ylimalkaisista teksteistä on mahdotonta päätellä, missä on vikaa tai pelaako joku huonommin tahi paremmin kuin muut - saati sitten tehdä tilanteeseen sopivia muutoksia.
Itse asiassa otteluiden tulokset tunnuttaisiin ratkaistavan pitkää tikkua vetämällä. Liverpool saattaa ensin voittaa Barcelonan 4-0 vieraissa ja hävitä heti perään kotonaan RoPS:lle.
Painajainen Valikkokadulla
Navigointi valikoissa sujuu periaatteessa yksinkertaisesti. Yhdestä napista aukeaa päävalikko, jonka jälkeen toisesta ruudulle pläjähtää aiheen mukainen alavalikko. Valikoita on usein monta sisäkkäin eikä tätä voi päätellä mistään. Kaiken lisäksi joistakin alavalikoista pääsee takaisin edelliseen paikkaan ainoastaan päävalikon kautta, mikä saa hiukset harmaantumaan ennenaikaisesti.
Eri valikoiden välillä saa pomppia rutkasti, sillä ruudulle mahtuu kovin vähän informaatiota. Tekstin koko on turhan suuri, ja tyhjää tilaa on liikaa. Pahimmilleen ongelma kärjistyy kokoonpanon määrittämisessä, sillä pelaajien arvot näkee ainoastaan yhdessä ruudussa. Jos ei halua tehdä muistiinpanoja, joutuu sietämään hirveää valikkopuikkelehtimista tai antamaan kokoonpanojen määräämisen apulaismanagerin käsiin.
Kun millään ei tunnu olevan mitään merkitystä mihinkään, on vaikea keksiä yhtään pelin olemassaolon oikeuttavaa seikkaa. Premier Manager 2000 on lyhyesti sanottuna täysin hajuton, mauton ja ennen kaikkea hengetön rävellys jalkapallomanageripeliksi.
53
