Premier Manager 99 jatkaa siitä, mihin edellinen osa jäi. Tehtävänä on toimia joukkueen managerina ja tulosten pitää vastata johtokunnan odotuksia. Muutoin luotsille näytetään ovea nopeammin kuin Jokereissa konsanaan.
Iänikuisen valioliigan lisäksi tämän vuotista versiota on vahvistettu Italian Serie A:lla ja B:llä, joten pelaaja voi valita työmaansa vapaasti Italian tai Englannin kentiltä. Muut Euroopan joukkueet ovat edustettuina vain tiedostoina, joten ostettavaa riittää ihan mukavasti, yli 10 000 pelaajaa 541 seurasta.
Itse asiaan
Manageripelin pääasia eli pelaajakaupat toimivat Premier Managerissa mallikkaasti. Pelaajasiirrot tapahtuvat useimmiten myytäväksi listattujen ukkojen ympärillä. Listaamattomankin miehen voi yrittää ostaa, mutta silloin halutulle miehelle ei anneta lainkaan hinta-arviota ja omistaja on harvoin valmis vaihtamaan tähtipelaajaansa suureenkaan rahasäkkiin. Tekoälyn joukkueet ehdottavat mukavan usein bisnesten hierontaa ja pelaajan kieltävään vastaukseen reagoidaan nostamalla tarjousta, joten pelimaailmassa on riittävästi elämää.
Tuntematonta suuruutta ei tarvitse kalliilla ostaa, sillä Premier Manager hyödyntää scoutit ihan hauskasti. Scoutteja voi käyttää tietyn tyyppisen pelaajan etsimiseen tai tarkkailemaan lupaavan oloista kaveria, jolloin miehen suoritustasosta selviää yksityskohtaisempia tietoja.
Harjoittelusysteemiä on suoraviivaistettu ja ennen kaikkea parannettu. Pelaajille annetaan vain yleiset ohjeet siitä, keskittyvätkö äijät löhöilyyn, tekniikan harjoitteluun vai kuntorääkkiin. Harjoittelusuhteet määrätään miehille yksitellen. Hieman edellisestä pelistä yksinkertaistettu treeniosuus on selvä parannus, sillä nykyistä systeemiä on kätevä käyttää ja sillä voi pistää koko reservijoukkueen rehkimään ykkösjoukkuetta kovemmin, sillä vaihtopenkillä istuessa ei pieni väsymys haittaa.
Ryhmityksen lisäksi taktiikkavalikossa määrätään puolustuksen pelityyli liberopelistä miespuolustukseen. Vastaavasti joukkueelle sopiva hyökkäystyyli valitaan lyhytsyöttöpelistä vastahyökkäysten kärkkymiseen. Pelaaja ei saa vapaasti muokata haluamaansa taktiikkaa, vaan ne on valittava valmiista vaihtoehdoista. Peli jopa estää villeimmät yhdistelmät, kuten hyökkäävän pelitavan vain yhdellä kärkimiehellä. Manageripeliksi taktiikkavaihtoehdot ovat turhan rajalliset, vaikkapa pelaajien edes alkeellinen roolitus olisi tervetullut lisä.
Taktiikkavalintojen vaikutuksia ei tarvitse arvailla, sillä peli näyttää rehellisen suoraan lukuarvoina, kuinka hyvin puolustus tai keskikenttä pelaavat valitulla taktiikalla. Ratkaisu on oiva kompromissi realismin ja pelattavuuden välillä, sillä otteluissa ei näe, kuinka hyvin hyökkäyksen peli kulkee.
Ottelut on toteutettu kohtuullisen hyvin, vaikka lopputulokset karkaavat usein epätodellisen suuriksi ja tuomarit jakavat turhan herkästi varoituksia. Viisi korttia per ottelu olisi missä tahansa liigassa erikoisen rivakka työtahti oikeudenjakajilta. Matsit seurataan katselemalla tilastoja, joissa näytetään missäpäin kenttää pelin painopiste pyörii. Laukauksista, kulma- ja vapaapotkuista nähdään vain lukumäärät eikä sitä, kuinka hyvin ne ovat sujuneet.
Yksittäisten pelaajien suoritustasot paljastetaan varoituksia ja maaleja lukuunottamatta vasta ottelun lopuksi. Se on selkeä puute, sillä matsin aikana ei tiedä, kuka kentällä pahiten toikkaroi. Tiedosta olisi jo pelin aikana iloa, jotta osaisi ottaa äijän ajoissa vaihtoon.
Ottelun kohokohdat voi seurata Actua Soccerin näköisinä uusintoina, joissa näytetään parhaat maalipaikat ja kovimmat taklaukset. Uusinnat on tehty tyylillä, mutta valitettavasti kuvavälähdysten otteet arvotaan satunnaisesti eikä niillä ole muuta yhteyttä simuloituihin kenttätapahtumiin kuin lopputulokset.
Talous kuntoon
Premier Managerin varainhoito on kokenut pelissä suurimmat muutokset. Talouspuoli on tehty sopivan yksinkertaisesti, sillä todellisuudessa manageri toimii harvoin seuran kirjanpitäjä ja varainhankkijana.
Jos lipputuloja ei tule tarpeeksi eikä joukkueen kuntokäyrä näytä elpymisen merkkejä voi yleisöä houkutella katsomoihin parantamalla stadionin viihtyisyyttä ja palvelutasoa. Liian ahtaaksi käynyttä kotikenttää voi tietenkin laajentaa lisäämällä katsomopaikkoja tarpeen mukaan, mutta nopeimmin kassan vajeet korjaantuvat myymällä kentän laidalta mainostilaa tai tarkistamalla pääsylippujen hintoja. Talouspuoli toimii mallikkaasti, sillä kikat toimisivat todellisuudessakin.
Pelin käyttöliittymä on suunniteltu viimein myös Pleikkaria ajatellen. Uudessa versiossa digitaalisella padilla naputtelu lennättää kursorin suoraan toiminnosta toiseen niin kuin pitääkin. Hiiri ja tattiohjain toimivat nekin kohtuullisesti, sillä niillä kursori kiitää ruudulla sopivan rivakasti. Ainoastaan pelaajalistojen alaspäin selaaminen aiheuttaa tatilla pelatessa ongelmia, sillä skrollauksen hotspot on onnettoman piskuinen. Vaikka käyttöliittymän kokemat muutokset eivät ole suuren suuria ne nopeuttavat pelaamista ja parantavat käyttömukavuutta huomattavasti.
Premier Manager 99 on parempi kuin edeltäjänsä jo pelkästään kätevämmän pelattavuutensa ansiosta. Useimpien urheilupelien tapaan uudistukset viime versiosta ovat turhan niukat eikä suoranaisia eroja ole kuin Italian liigojen mukaantulo ja täysin muuttunut talouspuoli. Jos jo omistaa Premier Manager 98:n, peliä ei juuri kannata hankkia ellei Italian liiga riitä ostoperusteeksi. Kokonaisuutena Premier Manager 99 on kuitenkin laatutavaraa ja useista yksinkertaistuksistaan huolimatta varsin aidon tuntuinen viritys.
81
