Prince of Persia: Warrior Within ei ole vain upea peli, se on Kokemus, jota ei saa jättää väliin.

Hehkutettu Ubi Softin Prince of Persiaa ei myyty odotetusti, ei ainakaan normaalihintaan. Prince of Persian ainoa vika oli siinä, että nimessä ei ollut sanoja Matrix, Harry Potter, Lord of the Rings tai muuta kaikille tuttua. Jos kuluttajat tekevät jatko-osan kohdalla saman virheen, he saavat syyttää vain itseään.

Ubi Softin Montrealin toimistolla oli ongelma. Jos laatupeli ei myy, miten jatko-osasta saisi hitin? Lisätään katu-uskottavuutta, tehdään päähenkilöstä vihaisempi ja aggressiivisempi. Muutetaan maisemat tummasävyisiksi ja lisätään mukaan kunnolla verenroiskeita.

En kuitenkaan valita, kunhan totean. Jos tehdyt muutokset ovat avain menestykseen, Warrior Withinin tehnyt porukka on menestyksensä ansainnut. Pelattavuus on yhtä täydellinen kuin ennenkin. Myös vahva tunnelma, siellä olemisen tuntu toimivat yhä upeasti. Hieno peli on nyt eri tavalla hieno, vaikka poikamainen seikkailuhenki on korvattu tummasävyisellä väkivaltaisuudella.

Miekka on mahtavampi

Luulisi, että Persian prinssillä on kaikki hyvin edellisen pelin maailman pelastamisen jälkeen, vaan ei puhettakaan moisesta. Tavallisen kuolevaisen sekaantuminen ajan virtaan on ajan vartijan Dakahan mielestä anteeksiantamatonta röyhkeyttä. Ikuinen Dakaha yrittää poistaa prinssin aiheuttamat muutokset tuhoamalla prinssin. Prinssi joutuu pakomatkalle, jolle ei näy loppua. Paettuaan Dakahaa vuosien ajan prinssi päättää ryhtyä toimenpiteisiin. Ehkä edellisen pelin mystisen Sand of Timesin rakentanut nero voi auttaa prinssiä ja siirtää hänet menneisyyteen, jolloin tehdyn voi muuttaa tekemättömäksi.

Suurin muutos varsinaiseen pelattavuuteen on, että taisteluihin on panostettu aikaa ja vaivaa. Monet moittivat edellisen osan taistelusysteemiä liian yksinkertaiseksi. Minä pidin siitä, koska pidin Prince of Persiaa ensisijaisesti tasohyppely-puzzlena, en mätkintäpätkänä.

Kun edellisessä osassa miekkamatsit alkoivat vaatia keskittymistä vasta seikkailun lopussa, nyt on pakko taistella tosissaan alusta alkaen. Tappeluissa ei pärjää nappeja satunnaisesti hakkaamalla, vaan komboja on pakko opetella ulkoa. Aluksi ajattelin, että pelaan mieluummin yksin seikkailupeliä ja muistipeliä yhdessä 5-vuotiaan tyttäreni kanssa. Jahka annoin taisteluille mahdollisuuden, olin pian koukussa. Asiaan vaikutti myös se, että lopulta tajusin muutaman kombon osaamisen riittävän.

Kaikkein tärkein liike on yksinkertainen torjunta, jolla hyökkäykset kilpistyvät suojaukseen. Kun vastustaja tai vastustajat pitävät mätkimistauon, on aika laskea suojaus ja ryhtyä salamahyökkäykseen. Liikesarjat koostuvat parin napin yhdistelmistä. Prinssi voi tarttua ensin vihollista niskasta, seuraavan napin määrätessä viilletäänkö kaula poikki vai potkaistaanko mies vain päin toista vastustajaa.

Taistelut kestävät huomattavasti entistä kauemmin. Kierot kissamaiset naispuoliset ilkiöt ovat ikävän ketteriä ja nopeita. Kummitusta muistuttavat mustakaavut siirtyvät nopeasti paikasta toiseen ja sylkevät tulipalloja. Prinssillä on käsitaisteluaseita viittä eri sorttia, joista miekat tärkeimpiä. Voitetun matsin jälkeen prinssi voi varastaa vastapuolen aseen vapaaseen käteensä. Kakkosasetta voi käyttää myös heittoaseena.

Kelaan ja kelaan, aikaa nimittäin

Onneksi prinssi on entisenlainen akrobaatti ja atleetti. Hänen suurin ongelmansa on yhä päästä pisteestä A pisteeseen B, jonka jälkeen sama toistetaan. Jokainen kenttä on tasoloikkapuzzle, jossa pitää oivaltaa oikea reitti. Prinssi kiipeilee, roikkuu seinäkankaissa, pyörii ja hyppii mestarin elkein ja juoksee pitkin pystysuoraa seinää. Kun on lopulta päässyt valtavan palatsin salin korkeimmalle kohdalle ja reitti seuraavaan paikkaan on selvä, tekee mieli itkeä ilosta.

Tutut ajankäsittelytekniikat ovat käytössä. Niistä kätevin on takaisinkelaus. Jos vastustajan miekka osuu herkkään kohtaan tai hyppy lipsahtaa tyhjyyteen, muutaman sekunnin paluu menneisyyteen pelastaa tilanteen. Ykkösosan nerokas idea tuntuu yhä nerokkaalta.

Jos Prince of Persia: Warrior Within ei kiinnosta lainkaan, peli kannattaa silti hankkia. Silloin pistät kaverin tai sukulaisen pelaamaan ja seuraat tapahtumia vierestä. Warrior Within on niin komea peli, että pelkkä seuraaminen tuntuu animaatioleffan katselulta.

Tyyli on samanaikaisesti omalla tavallaan realistinen ja silti hieman unenomainen fantasia. Valojen ja varjojen leikki luo upean tunnelman. Tekijät ovat tajunneet yksityiskohtien tärkeyden enkä usko, että paljon tämän enempää saa PlayStation 2:sta irti.

Prince of Persian jatko-osa on edellistä osaa tummasävyisempi, laajempi ja vaikeampi. Taistelut ovat suurempi osa kokonaisuutta, mutta upea pelattavuus ja äärimmäisen vahva tunnelma ovat entisellään. Vaikka Prince of Time: Warrior Within vaatii pelaajalta edeltäjäänsä enemmän, se myös antaa enemmän.