Jalkapallokaupungit kautta maailman! On koittanut aika kirkonkellojen iloisen kolinan, sillä tänä päivänä teille on syntynyt vapahtaja. Pro Evolution Soccer on hänen nimensä, ja International Superstar Soccer isänsä.
Konamin pelien nimiosastolla on vaihteeksi välähtänyt. Sen sijaan, että he olisivat nimenneet uuden jalkapallopelinsä entistä kammottavammaksi nimihirviöksi, he ovat jättäneet koko ISS-alun ja numeron pois ja antaneet tulokkaalle yksinkertaisen tehokkaan nimen Pro Evolution Soccer.
Peli on jatkoa PSonen maineikkaalle ja mainiolle ISS Pro Evolution -sarjalle eikä PS2:n taannoiselle ISS:lle, joka puolestaan perustui PSonen esihistorialliseen ISS:ään. Loogista ja selkeää, eikö?
Epälooginen on myös Pro Evolution Soccerin lisenssi, joka lupaa enemmän kuin antaa. Oikeita pelaajia on vain kourallisessa Länsi-Euroopan maajoukkueita, ja seurajoukkueissa (nimetty kotikaupungin perusteella) kyseisten maiden pelaajien osalta. Loput pelaajat niin Itä-Euroopasta, Afrikasta, Aasiasta kuin Etelä-Amerikastakin ovat nimiväännöksiä - enimmäkseen sentään tunnistettavia sellaisia kuten Argentiinan Kily Gazonles tai Claudio Polez.
Pelivaihtoehdoista näytösottelu joko maa- tai seurajoukkueilla on selviö, kuten myös erilaiset cup-koitokset. Cupeista vain Euroopan ja maailman cupeissa on järkeä, sillä muista maanosista joukkueita on niin vähän, ettei kovin mielenkiintoista kisaa pääse syntymään. Tyhjällä kentällä harjoittelu onnistuu hukkaamaan yllättävänkin paljon aikaa, varsinkin erilaisten kulma- ja vapaapotkujen kokeileminen on tyydyttävää.
Master-liiga marssittaa kentälle Euroopan kovimmat seurajoukkueet, jakaa ne kahdelle sarjatasolle ja ryöstää pelaajan joukkueelta pelaajat pois. Maaleista ja menestyksestä saa pisteitä (rahaa), ja kahden vuosittaisen pelaajakaupan turvin joukkue on tarkoitus johtaa kohti mainetta ja kunniaa. Ei helppoa, ei ainakaan aluksi kun omat pojat ovat vitosdivaritasoa ja vastaan asettuu maailmantähtiä, joiden pelkät egot tukkivat tien maalille.
Pinnalta pelkistetty, sisältä kuohkea
Graafisesti Pro Evolution Soccer on pikemminkin siisti ja selkeä kuin kaunis ja karamellimainen, ja uuden FIFAn jälkeen jälki tuntuu aluksi enemmän kuin vähän klomppiselta ja kliinisen oloiselta. Pelaajista ainakin suurimmat tähdet ovat tunnistettavissa, esimerkiksi Luis Figo, jonka karusta olemuksesta ei voi erehtyä tai Zidane, jonka tunnuksenomainen kalju laikku tuntuu kiiltelevän kuuhun asti.
Pelaajien liikkumista ja käyttäytymistä kentällä ei voi kehua tarpeeksi. Animaatio on täydellisen sulavaa eikä minkäänlaista tökkimistä eri liikesarjojen välillä ole. Tunnetta päälle liimatuista ja ennalta ohjelmoiduista tapahtumista ei synny missään vaiheessa.
Pelattavuus lähentelee täydellisyyttä. Kontrollit toimivat kuin unelma. Erilaisia tapoja rakentaa peliä on niin uskomattoman paljon, että en ihmettelisi, vaikka ahaa-elämyksistä pääsisi nauttimaan vielä vuosienkin jälkeen. Koska erillistä kikkailunappia ei ole, täytyy peippailussa turvautua luovuuteen.
Ainoa miinus pelattavuussa ovat erikoistilanteet, ja nekin lienevät pitkälti mielipidekysymys. Itse pitäisin enemmän siitä, että saisin määritellä vapaapotkuni ja sen kierteen jonkunlaisen nuolen avulla, vaihdella kuvakulmia ja viljellä upeita erikoistilannekuvioita. Nykyisellään ilman apuvälineitä tai kuvioita ja kierre tatilla perstuntuman kautta määriteltynä erikoistilanteet ovat mielestäni liian pelkistettyjä.
Kuvioitakin on, mutta vain normaalia pelitilannetta varten. Yleistä puolustus-hyökkäys-aktiivisuutta voi säätää viisiportaisella asteikolla. Strategiat todella vaikuttavat pelitapahtumiin, sillä johtava joukkue vetäytyy kuoreensa ja vastustaja saa luotua painetta. Tällöin altavastaajalle avautuu paikkoja nopeisiin vastahyökkäyksiin. Erilaisia hyökkäyskuvioita on laaja valikoima, ja niitä voi aktivoida mukavasti pelin tuoksinassa, jos kenttä tuntuu olevan jossain suunnassa tiukasti tukossa.
Mainio suoritus, binaarikoodiksi
Tekoälyn ohjaamat pelaajat ovat parasta, mitä koodinpätkällä on tehty sekä omalla että vastustajan puolella. Ei konsolin ohjaamaa joukkuetta tietenkään ihmisen ohjastamaan voi verrata, mutta kone pelaa luovaa ja monipuolista peliä. Ja kun omalla puolella muutkin kuin itse ohjattu mies osaavat pitää miehensä ja ottaa pallon pois, keinoäly ansaitsee suorituksestaan kiitettävän arvosanan.
Pelaajien tekoälyrutiinia voisi seuraavassa osassa hyödyntää selostajakopissakin. Selostus on nimittäin aivan kauhea. Kuivakat britit toistelevat samoja tyhmiä latteuksia kerta kerran jälkeen. Ensin katsojat eivät kuulemma jaksa seurata peliä, koska mitään ei tapahdu ja kolmenkymmenen sekunnin päästä he sitten jo tekevätkin innostuksissaan meksikolaista aaltoa. Tyyppien mikrofonista ottaa mieluummin piuhat irti kuin antaa heidän jaaritella.
Kaksinpelinä peli muuttuu aivan uskomattoman addiktiiviseksi ajanvietteeksi, joka ei kumarra yöunien suuntaan. Pro Evolution Soccerissa on epäilemättä yksi kaikkien aikojen parhaista kaksinpeleistä. Jos kavereita riittää, kahdella multitapilla palloa voi potkia kahdeksan ihmistä.
Pro Evolution Soccer on hieno näkemys jalkapallosta, mutta niin oli edellinenkin versio. Kun PS2-version näyttävämpi ulkoasu unohdetaan, ovat pelit käytännössä identtisiä. Ilkeä jatko-osa-peikko kuiskutteleekin korvaan ristiriitaisia mielipiteitään siitä, riittääkö pelkkä uusi ulkoasu motivoimaan pankkikorttia ojentavaa kättä. Itse pelille on helppo nostaa edelleen ylös kaikki kymmenen peukaloa - päivityksen tarpeellisuus onkin sitten omantunnon asia.
94
