Psykedeliaa, psykologiaa, psyykkisiä ongelmia ja muutama psyko? Tämä onnistuu vain Tim "Grim Fandango" Schaferilta.

Jos tasoloikkaseikkailu haluaa erottua massasta edukseen, pelissä pitää olla jotain erikoista. Leuat loksauttava tekniikka ja mielikuvitusta pursuava maailma ovat yleisimmät huomionherättäjät. Tim Schaferin tiimi vannoo viisaasti jälkimmäisen kikan nimeen, sillä tekninen etumatka on katoavaista.

Punaisiin lentolaseihin sonnustautunut Raz on ulkoisesti tyypillinen tasoloikkapoika: pieni ja isopäinen. Kookkaan kaalin mukana tulee liuta orastavia psi-kykyjä. Sirkusakrobaatin elämältä ei jää aikaa mentaaliselle hörhöilylle, joten Raz livistää nuoria psykonauttiagentteja kouluttavalle kesäleirille. Razin saapumisen jälkeen liuta oppilaita katoaa salaperäisesti. He palaavat pian, mutta kirjaimellisesti aivottomina ääliöinä.

Mielimatkalla

Omituiset tapahtumat kiteytyvät psykonauttien koulutusleirin ympärille. Raz juoksee ja loikkii vapaasti laajan leirin pihamailla, pusikoissa ja rakennuksissa. Sankari oppii matkan varrella kahdeksan psi-kykyä, kuten polttavan pyrokinesian, levitaation ja näkymättömyyden. Kyvyt avaavat tasaiseen tahtiin uusia tehtäviä ja alueita. Lukuisista esineistä tärkein on agentti Sashalta nyysitty aivoportti, jolla matkustetaan suoraan muiden mieliin.

Todellisuuden rajamailla häilyvän psykonauttileirin vastapainoksi mielimaailmat ovat täysin vinksahtaneita ja iloisen höyrypäisiä luomuksia. Valtavan keuhkokalahirviö Lindan aivoissa kukoistava Lungfishopolis-suurkaupunki asettaa Razin kingkongmaisen Googaloren osaan. Britti- ja skottiaksenttia hupaisasti runtelevat susirumat miniatyyrikeuhkokalat yrittävät epätoivoisesti torjua mahtavan Googaloren uhan.

Useista seikkailupeliklassikoista ja niiden huumorista, maukkaista hahmoista ja miljöistä tunnettu Schafer on edelleen oivassa vedossa. Leirin muut oppilaat eivät muistuta tavallisia ihmisiä edes karikatyyrimielessä. Oudot oppilaat näyttävät laboratoriosta karanneilta mutanteilta tai ulkoavaruuden muukalaisilta, ja mielimaailmojen mielikuvituksellisuus viehättää koko seikkailun ajan. Tarinan kohokohdaksi nousee oivaltavan kieroutunut maitomiesten salaliitto -episodi. Agenteille ja salaliittoteorioille lystikkäästi irvaileva kenttä sijaitsee mielisairaalan kautta muilutetun entisen markettivartijan päässä.

Maitomiehen arvoitusta ratkotaan tyhjyyden päällä kelluvassa ja murjotun korkkiruuvin lailla kiertyneen esikaupunkikadun varrella. Joka puolella norkoilee outoja ja lakoniseen sävyyn posketonta idioottiläppää höpöttäviä agentteja. Poplarimiesten alueelle pääsee vain, jos tassuissa kiiltää oikea esine, kuten stop-merkki tai kaulin. Ajatusta vaativassa osuudessa on piristävästi enemmän schafermaista seikkailupeliä kuin tasoloikkaa.

Muutamia aivokenttiä vaivaa lajityypin ammattitauti, akuutti putkisyndrooma. Avoin leiri ja kiero huumori pitävät huolen siitä, ettei putkimaisuus loikkaa häiritsevälle tasolle.

Pomppiva ajatusagentti

Seikkailussa on runsaasti loikkimista, mutta levitaatiokyvyn ansiosta pomppimisessa on omalaatuisia piirteitä. Levitaatio luo Razin alle joustavan ajatuspallon, joka rullaa alamäen suuntaan. Energiapallo tuo hyppyihin roimasti lisää korkeutta ja pituutta. Jos Raz kiepahtaa pallon alle kesken lennon, se muuttuu käteväksi liitokuplaksi. Levitaation ohella Raz osaa tavallisen jalat maassa -pompun ja tuplaloikan.

Tasoloikkaperinteelle uskollisesti Raz kerää jatkuvasti kaikenlaista kamaa. Tavara ei tosin ole kovin tavanomaista. Vahvasti englannin ymmärtämystä vaativiin sanaleikkeihin nojaavat matka-arkut (emotional baggage), mentaaliseitit, psyykkiset nuolenkärjet ja mielimaailmojen ajatuskuvajaiset (figments of imagination) kasvattavat Razin kukkaroa tai psi-tasoa. Useimmiten staattiset, mutta toisinaan liikkuvat kuvajaiset ovat hauskimpia keräyskohteita. Kuvajaiset näyttävät kaksiulotteisilta ja läpinäkyviltä hologrammeilta, jotka liittyvät jotenkin kentän teemaan. Ne voivat olla melkein mitä tahansa ihmisistä ilmalaivojen kautta pommeihin.

Lukuisat pulmapaikat ratkeavat yleensä määrätyllä psi-kyvyllä: polta piikkirisukko, hiivi näkymättömänä tai katso tapahtumia jonkun muun silmin. Pahoissa jumituspaikoissa joku harvemmin käytetty kyky on todennäköisesti unohtunut. Toisinaan ainoa eteenpäin vievä tie vie vastaan haraavan olennon aivoihin. Kun aktiivisen mielikuvituksen siunaamat ja loikkavoittoiset ajatukset on setvitty, olento avaa jotain reaalimaailmassa.

Schaferin porukka panostaa vahvasti nokkeliin ideoihin, mutta samalla ainakin PS2-version tekniikka jää osittain retuperälle. Ruudunpäivitys ryytyy, venyy ja paukkuu raskaissa paikoissa. Päivityksen köhimisestä huolimatta kaukana näkyvät kohteet ovat ikävän yksinkertaisia palikkarumiluksia.

Psychonauts on omaperäinen ja luovaa huumoria pursuileva tasoloikkaseikkailu. Teknisten puutteiden ja suurin piirtein kymmenen pelitunnin takia se todennäköisesti jää lajityypin isojen nimien varjoon. Se on sääli, sillä Psychonautissa on ideoita ja ajatusta vaikka kolmen tasoloikkaseikkailun tarpeisiin.

Petri Heikkinen

* * * * * *

PsyCo nauttii

Jos Schaferin Psychonauts ottaa vahinkoa Pleikkarin tehonpuutteesta, päivitetyn demon perusteella PC-versio lienee se oikea vaihtoehto. Ruutu ei nyi ja resoluutio on korkeampi, vaan miten kääntyy aina niin kriittinen ohjaus? Jopa ilman padia, hiirellä ja näppiksellä, haukuttavaa ei ole.

Mainion demon perusteella Schafer on edelleen iskussa. Ottaen huomioon, etteivät tällaiset pelit minulle edes kolise, yllättäen demo oli kuin luurankoryhmä peltikatolla. Ja jopa vaihtelevaa pelaamista enemmän nautin hauskan, kekseliään pelimaailman ihastelusta ja kekseliäästä pelisuunnittelusta..

Mutta miksi Psychonautsilta kesti melkein vuoden saapua Eurooppaan?

Nnirvi