Toiset on luotuja kulkemaan – kuolleinakin.
Suomen tuore Kettu-tv mainostaa The Walking Dead -sarjaa lauseella: ”Perustuu suosittuun kirjasarjaan!” Se on tietysti vain osa totuutta ja sellaisenaan tarkoitettu ainoastaan houkuttelemaan keskivertokuluttajaa laatudraaman pariin. Sivistynyt sarjakuvalukija kuitenkin tietää, että kyseessä on alunperin lehtimuodossa jatkosarjana ilmestynyt amerikkalainen zombisarjakuva. Ja nyt, kun juttu on Suomenkin televisiosta tuttu, se on saatavissa meillä alkuperäisessä muodossaan – sarjakuvana.
Sarjakuvakuolleet
Herrat Robert Kirkman (teksti) ja Tony Moore (kuvat) aloittivat The Walking Dead -sarjansa jo vuonna 2003. Lähtökohta on suoraan Romeron klassikkoelokuvista: kuolleet nousevat ja elävät yrittävät pysyä hengissä. Läträyksen asemasta (tai sen ohessa) on hyvin käsiteltyä ihmislähtöistä draamaa.
Sarja oli pienellä budjetilla tehty, mustavalkoinen ja tekijöittensä omistama, eli sen voittokulku on kuin toisinto taannoisesta Teinimutanttikilpikonnien maailmanvalloituksesta. Toivottavasti Kuolleita ei kuitenkaan kaupallisteta samalla innolla kuin kilppareita – kauhein kauhuskenaario olisi hitaasti mätänevät, haisevat ja örisevät pehmopörröruumiit kauppojen leluhyllyillä...
Sarjan käsikirjoittaja Robert Kirkman on tehnyt muitakin lukemisen arvoisia sarjoja (Invincible, Brit, The Astounding Wolf-Man), mutta The Walking Dead on hänen ehdoton ykkössarjansa. Se on Amerikassa kahminut erilaisia sarjakuva-alan palkintoja pilvin pimein, mutta mikä tietysti oikeudet omistavien tekijöitten kannalta tärkeintä, se on käynyt myös hyvin kaupaksi. Jopa niin, että tarinaa on julkaistu paitsi pehmeäkantisina koostealppareina ja tuhteina, isokokoisina kirjoina, myös sen alkuperäinen kuukausittain ilmestynyt lehtisarja ilmestyy nyt uusintana kerran viikossa. Tv-sarjan lisäksi juttu on poikinut pelin sekä suorasanaisen romaanin Rise of The Governor, ja toinen, The Road to Woodbury, ilmestyy loppuvuonna.
Sarjan alkuperäinen piirtäjä Tony Moore piirsi kuusi ensimmäistä lehteä ja kansia vielä numeroon 25 asti, mutta seitsemännestä lehdestä alkaen sarjan piirtäjäksi tullut Charlie Adlard nosti yksinkertaisen tyylikkäällä piirrosjäljellään sarjan aikuisemmalle tasolle. Egmontin tuore suomennos sisältää 12 ensimmäistä lehteä, eli saamme maistiaiset molempien kuvataiteilijoiden tuotoksista. Mutta kuten aina, kun uutta sarjaa käynnistetään, graafinen tyyli on alussa vielä hieman hakusessa. Hyvä perusidea kuitenkin kantaa alussa ja jatkossa tarina kehittyy mainiosti samalla, kun piirrosjälkikin hioutuu ja asettuu kohdalleen. Toivottavasti Egmont jaksaa jatkaa sarjaa sen hamaan kuolemaan saakka.
Ero eläviin kuviin
Ensimmäinen suomettunut The Walking Dead -kirja sisältää suurin piirtein televisiosarjan kahden ensimmäisen tuotantokauden tarinat. Alussa tv-versio seuraa kohtuullisen tarkasti sarjan tapahtumia, mutta jatkossa juttuun tulee uutta, sarjakuvassa näkemätöntä materiaalia. Itse pidän sarjakuvaversiosta enemmän kuin teeveesarjasta, vaikka sekin hetkittäin onnistuu seisauttamaan veret. Piirrokset nimittäin antavat enemmän tilaa omaan ajatteluun ja mielikuvien luomiseen ja esimerkiksi zombit ovat sarjakuvassa enemmän aivokuolleita kuin telkkarissa.
Tv-zombeilla aivot toimivat vielä, josta osoituksena niillä on taitoja, joita piirroszombeilla ei ole. Ne osaavat kiivetä aitojen yli ja tarvittaessa käyttää jopa työkaluja, kuten kiviä, joilla rikotaan lasia. Telkkarisarjaa katsoessa odotankin aina mielenkiinnolla, milloin joku taustalla horjuvista zombeista osoittaa hymyllä tai jollain pienellä ruumiin liikkeellä olevansa ajatteleva yksilö ja vain osaansa palkattu statisti.
Jos jollakulla on jo omistuksessaan The Walking Dead -kirjoja alkuperäiskielellä, kerrottakoon, että tässä Egmontin julkaisemassa versiossa sisältö ja ulkoasu on amerikkalaisista kovakantisista, mutta koko ja kansimateriaali pienemmistä koostepokkareista. Herkkua kaikki silti.
Wallu
Kirkman, Moore, Adlard: The Walking Dead, Ensimmäinen kirja, Egmont 2012, 304 sivua, hinta 27,95
Ruudun takaa
Purematta paras
