Kirjoittaessani tätä painoaikataulun uhkaamana tiedän, mitä on kilpajuoksu ajan loppumista vastaan. Tuntuu kuin universumi työntäisi takaisin! Aika, änkytä ja pelasta minut!
Microsoftin ja Remedyn yhteistyö jatkui Quantum Breakilla, jolla oli suuri kunnia olla Xbox Onen konsoliyksinoikeus. Koettelee vaan ei hylkää Remedy. Quantumista tehtiin myös pc-käännös, joka julkaistiin Windows kympin houkuttimeksi. Vaikka se ilmeisesti oli suora porttaus konsoliversiosta, silti (tai siksi) se pyöri uskomattoman huonosti. Koska Quantum PC oli vielä myynnissä vain Microsoftin omassa Windows Storessa, en usko että termi ”elävänä haudattu” on kaukana totuudesta. Taisinpa tirauttaa pari kyyneltäkin, miten käy Remedyn?
Mutta nyt kaikki on toisin! Remedy on patsannut pelin pc-kuntoon ja se julkaistaan Steamissa. Vaikka pääsiäinen on jo mennyt, Quantum Breakin aikamatkailuhengessä voin palata sinne julistamaan: ”Hallelujaa, Quantum Break on ylösnoussut!”
Aika särki
Quantum Breakin mukaan maailmankaikkeus on niin heppoisesti rakennettu, että ihminen voi mennä ja sörkkiä sen ihan kokonaan rikki. Pieleen mennyt koe ajan manipuloinnissa johtaa siihen, että aika loppuu, siis ihan koko maailmankaikkeudessa. In your face, God!
Yhteistyö Microsoftin kanssa antaa Remedylle asiantuntemusta Quantumin perusasetelmaan: Aikarepeämästä on vastuussa muuten vastuuton globaali suuryhtiö Monarch. Se viis veisaa maailmankaikkeuden kohtalosta, kunhan johtoryhmä pelastuu. Lance Reddickin nappisuoritusta kylmänä ylimmän johdon edustajana seuratessani mietin, että tämän takia suomalaiset johtajat eivät kelpaa ulkomaille. Megalomania puuttuu, ja miten sitä tajuaa aikakoneen etuja, jos kosketusnäyttökin on arvoitus.
Jack Joyce (Shawn ”Jäämies” Ashmore) saapuu Riverportin yliopistolle auttamaan ystäväänsä Paul Sereneä (Aidan ”Pikkusormi” Gillen), joka on Monarchin toimitusjohtaja. Paul on ottanut johtajatason ajanhallinnan vähän liian vakavasti, ja Jackin nerokkaan pikkuveljen Williamin (Dominic ”Hobitti numero 3” Monaghan) tuella rakentanut aikakoneen. Jack pääsee kääntämään avainta ja vääntämään vipua, kun Serenestä tulee krononautti.
Mutta ystävä, johon Jack luotti, hän olikin Petyri. Meneekö kaikki näyttävästi pieleen? Hell yes, mutta niin hauskasti että aikakin repeää. Onnettomuudessa sekä Paul että Jack altistuvat krononisäteilylle, joka radioaktiivisen hämähäkin pureman tavoin antaa supervoimat, ja aika supervoimat antaakin. Ilmeisesti Max Payne hillui jossain lähellä ja oppi hidastamaan aikaa.
Have a Quantum Break, have a tik tak
Ajassa liikkumiseen Jack tarvitsee aikakoneen, mutta taistelussa ja kevyessä puzzleratkaisussa krononikylvyn sivuvaikutukset auttavat.
Time Vision paljastaa viholliset, kamat ja seuraavan etapin. Time Rushin aikana Jack joko pyrähtää tai juoksee hidastuneessa ajassa, jonka jälkeen on vielä hetki klassista bullet timeä. Time Blast pysäyttää ajan kuplaan, ja kun siihen ampuu luoteja, kentän romahtaessa ne kaikki osuvat kerralla kohteeseen. Time Shield luo suojakilven, jonka suojassa voi hetken puhallella pipeihin. Ihme kyllä, Jackin maagista kykyä parantua ei ole myyty Time Healina.
Jack pystyy skriptatuissa paikoissa kelaamaan aikaa, jolla ratkotaan räiskintää rytmittäviä kevytpuzzleja. Lisäksi kentissä näkyy menneiden tapahtumien kaikuja, joihin on sopivasti tallentunut vain tärkeitä tapahtumia, eikä esimerkiksi kahden vartijan viikonloppukertausta. Kykyihin voi ostaa päivityksiä kun metsästää ja löytää krononiesiintymiä.
Kyllä, kyvyt eivät siis ole kovin omaperäisiä. Varsinkin kun Superhotin oikeasti kekseliäs ”aika liikkuu vain kun pelaaja liikkuu” -systeemi on tuoreessa lähimuistissani. Mutta pelillisesti aikakyvyt toimivat hyvin, sillä taistelussa Quantum Break osuu nappiin. Suojien takana lomailun asemasta menossa pitää olla liikettä ja aikavoimia pitää käyttää.
Viholliset ovat Monarchin dehumanisoituja vartijoita, joista pidin erityisesti aikarepuilla terästetyistä yksiköistä: kun niiden lelun sai rikki, ne pysähtyivät siihen paikkaan tippuessaan takaisin normaaliaikaan.
Kuka kaitsee aikamiestä?
Maailmankaikkeuden lopun lähestyessä aikahäiriöt, stutterit, vain lisääntyvät. Yleensä aika hyytyy paikoilleen, esineet roikkuvat ilmassa, paitsi ne jotka jäävät nykimään silmukkaan. Kuten vaikka Monarchin aulaan syöksyvä juna. Arvatkaa, mitä tapahtuu, kun aika palaa raiteilleen? Juna ei palaa.
Jos minut olisi tempaistu nykyisyyteen, sanotaan vaikka juuri Alan Waken pelaamisen jälkeen, tunnistaisin Quantum Breakin välittömästi Remedyn peliksi. Ainakin viimeistään siinä vaiheessa kun ilmassa lentelee autoja ja muita isoja esineitä Alan Waken tyyliin. Panoksia on taas kasvatettu, nyt laivaa ja siltaa kaatuu kun Jack etenee kohti maalia.
Luonnollisestikaan grafiikassa ei ole valittamista, ihmiset on animoitu luontevasti ja aikahäiriöefektit ovat hyviä. Satunnaisesti ruudun räikeä elämöinti ja repeily tunkee taistelun tielle, olettavasti toki tahallaan. Pelaaminen sujuu hiirellä ja näppiksellä niin vaivatta, että autoaimin kytkee ilokseen pois. Teknisiä ongelmia minulla ei ollut yhtään.
Remedy selvästi vihjaa pelissään jumalan olemassaoloon, sillä aikahäiriöt tapahtuvat Jackin kannalta yllättävän usein juuri oikeaan aikaan. Kyse ei voi olla sattumasta, aivan selvästi jokin korkeampi voima säätelee Jack Joycen elämää.
Eli Remedyn käsikirjoituskaarti, joka on tällä kertaa tehnyt aikas hyvää työtä! Päätarina pysyy kasassa turhaan venymättä, ja kerrankin dialogi ei kuulosta siltä kun ulkoenglantilainen olisi kopsinut sitä tv-sarjoista. Jotkut Jackin itsestäänselvyyksiä toistavista yksinpuhelulauseista särähtävät, mutta se on aika pientä.
Max Paynet vielä olivat vain graphic noveleja, mutta Remedyn kunnianhimo kasvoi: Alan Waken piti olla jo rakenteeltaan tv-sarja. Hemmetin hyvä idea, 44 minuutin ”jaksot” jotka päättyvät mojovaan cliffhangeriin! Paitsi että se mokattiin ja korvattiin pitkillä TV-elokuvilla.
Quantum Break menee vielä pitemmälle: siihen on pultattu neljä pelaajan valintojen mukaan muuttuvaa Quantum Break -episodia, joissa avataan sitä mitä tapahtuu samaan aikaan pelissä vilahtaville sivuhenkilöille. Pakko myöntää, että pätkien toteutus oli vallan mainio, hyvin näytelty ja kaikkea, kuvittelin katsovani normi-tv-sarjaa.
Tämä tie on nyt kuljettu loppuun. Yhdistettynä episodeja edeltäviin Paul Serenen tapahtumiin lievästi vaikuttaviin päätöspätkiin ja seuraavan aktin aloittavaan alkuvideoon pelaamiseen tulee neljä kappaletta puolen tunnin pakkolomia. Kun hiirikädellä ei ollut muuta tekemistä kuin tarkistaa, kauanko videota pitää vielä kestää ennen pääsee taas pelaamaan, tunsin Hideo Kojiman istuvan selässäni ja nauravan.
Oletettavasti Remedy jatkaa tarinankerronnallista visiotaan, mutta todella toivon, että seuraava askel ei ole koko illan elokuva, jonka tapahtumat muuttuvat parissa detaljissa sen mukaan, mitä pelaaja on sitä edeltävässä pelissä tötöillyt. Kuka muistaa Half-Life 2:n? Siinä juonitapahtumat kulkivat kivasti osana peliä.
Toisaalta Quantum Break ei ole maailman pisin peli. Mutta se on puhtaasti hyvä juttu, koska siitä puuttuu silmiinpistävin pelinpidennyshaahuilu. Muistan toivoneeni kirjailija Waken käppäillessä metsässä tai muissa ajankulutuspaikoissa, että voi kun hänen kustannustoimittajansa teleporttaisi paikalle ja tiivistäisi tarinaa. Quantum oli juuri sopiva: tunsin saaneeni rahalle vastiketta, mutta en ollut vielä kyllästynyt, vaan enpä lisääkään enää kaivannut.
Katastrofi aika lopussa
Paul Serene vastaan Jack Joyce, kummallakin huimat aikataikavoimat, mikä eeppinen, kekseliäs lopputaistelu siitä tuleekaan!
Senaattori Clay Davisia lainatakseni ”Sheeeeeeeee-it!” Remedy potkaisee minua munille, vaikka ojentaakin loppuvideossa jääpussin. Lopputaistelussa on kaksi aaltoa Monarchin aikajoukkoja, ja kun ne kellistää, saa ampua Paul Sereneä. Lopputaistelua ei pilaa se että se menee siitä mistä aika on matalin. Sen pilaa Serenen kerralla tappava punainen aalto -hyökkäys, josta selviäminen tuntuu olevan tuurista kiinni. Pitää olla tarpeeksi lähellä nurkkaa, ja vieläpä arvata se nurkka jonne hyökkäys EI ylety. Lisäksi hyökkäystä on aikahäiriöefektien välkkeessä hyvin vaikea hahmottaa.
Eikä siinä vielä kaikki: aaltojen välissä peli ei tallenna tilannetta, eli tarjolla on pitkän, huonon lopputaistelun toistoa. Lopulta luovutin ja katsoin pelin loppuvideon YouTubesta. Suuhun jäikin parempi maku, sillä pelin loppuloppuratkaisu tyydytti minua suuresti. Nokkelaa!
Vaikka lopputaistelu oli mitä oli, siihen asti Quantum Break oli saanut viihdeviisarini värähtelemään ja kiinnostusta hereillä juonikuvioihin. Kyllä minä ne episoditkin katsoin vaikka raskaasti huokailinkin.
Nyt kun koko universumi on pelastettu pyssyillä ja kikka kolmosella, mitäs nyt, Remedy? Kohti multiversumia ja sen yli?
Quantum Break
Arvosteltu: PC
Saatavilla: Xbox One
Remedy/Microsoft
Versio: arvostelu
Minimi: Intel Core i5-4460, 2.70GHz tai AMD FX-6300 /8 gt RAM, GeForce GTX 760 tai Radeon R7 260x
Suositus: Intel Core i5 4690, 3.9GHz tai vastaava AMD/ 16 Mt RAM, GeForce GTX 970 tai Radeon R9 390
Moninpeli: ei
Testattu: Quad Core 2600k (3.5 Ghz), 16 Gt RAM, NVIDIA GeForce GTX770 2Gt VRAM
Ikäraja: 16
84
